Kuinka tärkeää sinulle on, että kumppanisi on hyvästä perheestä ja hänellä on laaja ystäväpiiri? Voisitko kuvitella seurustelevasi ihmisen kanssa, jolla on vähän rikkinäisempi tausta esim. perheessä on ollut alkoholismia tai muuta ikävää?
Tietenkin ihminen jonka kanssa seurustelee on se tärkein, mutta annatko taustan vaikuttaa, pystytkö rakastumaan tällaiseen ihmiseen?
Tietenkin ihminen jonka kanssa seurustelee on se tärkein, mutta annatko taustan vaikuttaa, pystytkö rakastumaan tällaiseen ihmiseen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vastaa puskasta. :D
siitä miten rikkinäisestä perheestä on kyse? Miten se näkyy kumppanin elämässä. Joo. Kumppani on tärkein.
Ei mulle kyllä tausta merkkaa juurikaan mitään, varsinkaan se rikkonainen. Aivan sama onko "huono" vai hyvä suku, niin ei se sen henkilön ansiota ole. Miehen oma käytös vaikuttaa pelkästeen.
Vaikeampi mun olisi rakastua vauraaseen sukuun kuuluvaan kuin köyhään. Itseasiassa ampuisin itse sen suhteen välittömästi alas asian paljastuttua. Niin että joo.. vaikuttaa se sillain että vauraaseen sukuun kuuluvan kanssa ei tule mistään mitään. Paljon sukulaisia ja niissä jatkuvasti ramppaavakin olisi kyllä aikamoinen stressilähde.
ja elää ympäristönsä ja olosuhteiden armoilla kunnes saa itse päättää elämästään. Ei ole kenenkään oma valinta, minkälaiseen sukuun syntyy tai minkälainen perhe tällä on.
Ihminen jos elää liian suojattua elämää tekee tästä niin pikku asioista nipottajan, että mieluummin itse ainakin seurustelisin sellainen ihmisen kanssa, joka on kypsynyt ja tietää, että elämä osaa myös ottaa.
Koska mullakaan ei ole mikään maailman ruusuisin tarina kerrottavana, niin en odota että kenelläkään muulla olisi. Jos asiasta valittaa ja asiaa itkee 24/7, niin se olisi omiaan tuhoamaan suhteen jo alkutekijöihin ja siihen tunteeseen, että kaveri ei ole sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Ei osaa rakastaa itseään sellaisena kuin on eikä hyväksy itseään, tuskin silloin tekee niin toisellekaan.
Mun ainoa vaatimus miesystävältä on, että hän tuntee taitonsa ja puutteensa, tietää kuka on ja osaa rakastaa sekä vastaanottaa rakkautta (olipa vaatimus... menee jo vaatimuksiksi xD)
helpompi ois varmaan olla samankaltaisen kans kun itsekin oon. Siis et menneisyydessä kaikki nyt ei oo ollut ihan kaunista eikä ehjää.
sellanen merkkaa... Tärkeintä mulle on minun ja hänen välinen suhde, sekä se miten se tulee toimeen minun ja minun kavereitteni kaa. Jos se ei tuu toimeen tai ei siedä nykysiä kavereitani niin eipä sillä oikeen oo tulevaisuutta muutenkaa.
Perhetausta ei merkkaa niinkään. Vanhempiaan ku ei voi valita, mut jos pyörii arveluttavassa kaveripiirissä. Se on enemmän miinusta...
Mie pystyn rakastumaan teoriassa kehen vaan...
kuka nyt jonkun snobiperheen ylpeilevää pikkusnobia nyt jaksaisi katella .. :D
siihen ihmiseen, en sen sukulaisiin, tai taustoihin.
Tuo ihastuminen/rakastuminen on sellainen juttu, että minä en ainakaan sitä voi itse päättää, että keneen se kohdistuu, joten edelleenkään taustoilla ei ole merkitystä.
Se kohde saa ihan itse kertoa itsestään sen, minkä se haluaa ja siinä tahdissa, kuin itse haluaa, mä en lypsä tietoja.
Keskimäärin ihmiset ovat heikkoja eivätkä saa napanuoraansa vielä parikymppisenäkään poikki. Joo tarkoitan just sitä, että napanuora on kuparilankaa.
Suhteessa ei kenelläkään muulla kuin sillä omalla beibellä ole mitään väliä. Jotkut kysyvät äideiltään neuvoja vielä viiskymppisinäkin. Eri asia, jos kumppanin isä hakkaa tai äiti terrorisoi vaikka miestään. Sellaiseen pitää puuttuua, koska tod.näk. se vaikuttaa omaankin suhteeseen.
Mutta naista vois alkaa häiritsemään, jos mä en haluaisikaan olla missään tekemisissä hänen ystäviensä ja sukulaistensa kanssa.
edellytys parisuhteelle on omat kaveripiirit, koska pako arjestakin pitää olla.