Meidän perheemme sai ihanan vauvan pari kuukautta sitten. Elämäni muuttui tottakai pienokaisen tultua kovasti. Mutta mieheni elämä ei tunnu paljoa muuttuneen. Hänen menot ja reissut ovat entisellään. Viikonlopun kestävät keikat ja festarit ovat edelleen tänäkin kesänä miehen elämää. Ensi viikolla sitten viiden päivän ryypiskelyreissu myös edessä. Asiasta olen sanonut hyvällä ja pahalla. Uhkaillut erolla jne... mikään ei silti tunnu muuttuvan. Olenko ihan hullu kun katson tuota menoa?
Mies menee ...
thwetgthte
81566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lopetat passaamisen ja pistät hoitamaan omat pyykkinsä ja ruokansa, järkkäät koiranpedin lattialle ja potkaiset siihen koisaamaan, onhan hän tottunut festarinkävijä.
...pohdi asiaa näin. Jos miestä ei ole tähänkään päivään asti kiinnostanut hoitaa asioita ja vauvaa, niin tekeekö se sitä ikinä?
...Olen itse kokeillut joskus tuota pistä mies tekemään itse asiansa. Ei se oikein onnitu saman katon alla, koska pitäähän sitä itse syödä kanssa ja saada pyykinsä joskus narulle kuivuu. Paras tapa olis siis jättää koko mies, vaikka kuinka se kirpasi. Yksi ajatus kumminkin sai minut kunnolla miettimään asiaa, eikä vaan uhoamaan. Se että kestänkö katsoa vieressä kun mieheni ei välitä vauvasta joka joskus muuttuu lapseksi.
...miettimisen arvoista on todella se kumpi on aitoa rakkautta?
mies sulla... =( Sanoppa sille että mitäs tykkäis jos jättäisit sille pienen vauvan yksin hoidettavaksi koska haluat lähtee vetää viiden päivän ryyppyputken!! Jos olet sanonut nätisti ja pahasti eikä se vieläkään ymmärrä että vauva on teidän molempien yhteinen jotan myös molempien vastuulla, niin ota vauva ja häivy vaikka viikoks. Katotaan tuleeko ukolle yhtään ikävä teitä. Jos hän vaan on iloinen että voi rellestää entistä vapaammin, tiedät ettei hän ole sinun eikä lapsenne arvoinen.
Olet valinnut mieheksesi kaljaa kittaavan ja baareja/festareita koluavan tyypin. Se on SINUN valintasi. Mihin odotat tilanteen muuttuvan? Ja missä ajassa? Ajattelitko, että lapsi muuttaa kaiken ja mies muuttuu viihteellä juoksevasta hepusta yhtäkkiä ihanaksi ja huolehtivaksi koti-isäksi?
Kukin tekee valintansa siinä vaiheessa, kun tapaillaan ja asutaan yhdessä, ENNEN lapsia. Kun tarpeeksi kauan elää toisen kanssa, niin huomaa kyllä varmasti mikä toiselle on tärkeää ja mikä ei!
Viiden päivän ryyppyreissu ei kovin terveeltä kuullosta, se on enemmänkin jopa alkoholismiin viittaavaa. Jos tuollaiset olivat yleisiä jo ennen lasta, niin olet kyllä ihan varmasti tiennyt mihin soppaan lähdet!
Just tuollasta, että isät saa tehdä mitä haluaa ja häipyä reissuilleen, ketään ei kinnosta ja naista vaan syyllistetään, että "miks olet ottanu tuolalsen miehen", mut annas olla, jos NAINEN (äiti) tekis jotain tollasta, niin heti olis sossut perässä ja olis huono äiti.
Perheen perustaminen ja lasten hankinta on asia, jota harva harkitsee lopulta kunnolla ja loppuun asti. Ja vielä harvempi taitaa puhua asiat läpi jo etukäteen? Pitäisi olla lista, joss aolisi kysymykset, joihin on hyvä olla vastaus valmiina tuossa vaiheessa?
Joku rauhottuu kun lapsi kasvaa ja joku kun lapsia on monta ja joku ei koskaan. Nyt ei kai liene kys ekuin siitä, oletko valmis odottamaan ja kuinka kauan? Jos et niin sitten faktat pöytään eikä mitään pelottelua ja uhkailua. Tee vaikka lista jos se auttaa asian käsittelyssä.
Riitaa on hyvö yrittää välttää ja se on syytä varmaan sanoa ihan suoraankin ja myös se, että et halua pelotella tai kiristää erolla, mutta et jaksa näinkään elää.
Parisuhde ei kuitenkaan ole "mitä minä haluan" vaan mihin olen valmis pohdintaa ja kummankin asia on tehdä myönnytyksiä joita kompromisseiksi sanotaan. Jos mies jättää osan menoistaan niin paljonko riittää, sillä tuskin noin vain äkkiä jää kotiin jne.
Vauvassahan äiti on enemmän kiinni kuin isä. Moni äiti vielä omii vauvan huomaamattaan itselleen. Sen kun hoksaa niin monelta välttyy. Tutustuessaan vauvaan syntymän jälkeen mies on samalal viivalla tavallaan kuin nainen kun kuulee olevansa raskaana. Suhde vauvaan alka asiitä jo ja se kehittyy sitä mukaa kun vauva muokkaa äitiään. Mies on autuaan ulkopuolinen koko ajan.
Aikanaan kun meille eka vauva syntyi tein tilanteita, joissa miehen oli hoidettava vauvaa heti pienenä. Meillähän lähtötilanne oli se, että toinen oli nähnyt vauvoja ja toinen oli niitä hoitanut työkseenkin. Yksin oli pakko sitten tehdä yhtä sun toista ja hyvin pian se olikin iskä joka meni nyytin luo ekana. Sitä ennen oli sataan kertaan kuulunut emmätiä ja emmäosaa jne..
Sen sijana yksi mies joka ei koskaan tajunnut oikeasti olevansa isä teki vaimonsa kanssa sovinnon, että ei hoida lapsiaan ennen kuin ne on vuoden vanhoja. Hoitamatta jäi ja suhde jäi luomatta ja omat menot jatkui samoin kuin oma itsekäs elämä!
mä muutin juuri kahden tyttäreni kanssa 3v ja 6kk. uuteen asuntoon kun en enää jaksanut kattoo sitä et joka viikonloppu piti juoda. viikot töissä vähintään 16h/vrk ja viikonloput rankasti nollaten. aina lupas lopettaa, mut sitä päivää ei tullu. omakotitalo rakennettiin ja rahatilanne, kädestä suuhun. kamala tressi päällä koko ajan. voin sanoa etten ole katunu hetkeekään. vauvakin lopetti itkuilun kun oli syntymästä asti kovin levoton (vaistosi varmaan mun huonon olon)ja kolmevuotiaskin sanoo joka päivä "äiti tääl on niin kivaa tääl uudes kodis" hieman pelkäsin miten tyttö suhtautuu tilanteeseen...mutta tottunut muutenkin ettei isä ole kovin paljon ollu kotona. nyt keskityn omaan ja lasteni hyvinvointiin, kun ei tarvii kattoa enää juopottelevaa miestä. toivottavasti sun miehes tajuaa ajoissa ennen kun perhe lähtee. ikävä kyllä mun miehelle juominen oli tärkeenpää ku me...
Tuo viiden päivän ryyppyputki kuulostaa kyllä aika hurjalta. Jos ihminen tosiaan edes PYSTYY viisi päivää putkeen ryyppäämään ja rälläämään, niin kyllä se viittaa jo alkoholihongelmaan. Ja on ukolla kyllä tärkeysjärjestys pahasti hukassa.
En sano, että eroa, vaan yrittäkää yhdessä korjata tilanne. Vauvalle olisi hyvä kun olisi kaksi huolehtivaa vanhempaa. Voithan vaikka lähteä joksikin aikaa pois vauvan kanssa (vanhempiesi luo?) ja katsoa miten mies suhtautuu. Jos tosiaankin kokee tuon ajan vain vapautena juhlia niin kannattaa tosiaan harkita mitä elämältäsi ja parisuhteeltasi haluat.
Itse olen yksin vauvan kanssa, miestä ei kiinnostanut perhe-elämä, viina ja vieraat naiset olivat nro 1 elämässä. Minusta semmoinen on suoraan sanottuna sairasta, mutta minkäs teet, toista ei voi muuttaa, jos se ei itse koe tekevänsä mitään väärää.