Takana vuosia 30, nainen olen ja perheen äiti.
Naimisissa ollut viimeiset kaksi ja puoli vuotta.
Historia on kamala..
Nuoresta lähtien, jokaine poikaystävä on saanut kokea itsensä petetyksi.
Aina sitä vaan haki säpinää elämään, ei voinut olla tyytyväinen siihen seesteiseen elämään mitä sai elää.
Ja syyllisyys kaikista niistä sydämistä, mitä olen matkani varrella säkenyt on KAMALA.
Ja niin oikein mulle.
Vielä edellesessäkin suhteessani mitä elin ennen aviomiestäni, en pysynyt uskollisena.
Mitää hyväksyttävää tai vähemmänkään hyväksyttävää syytä ei pettämiselleni ole.
Mutta mitä ihmettä tapahtui?
Tämän suhteeni olen elänyt täysin uskollisena, enkä edes katsele muita miehiä sillä silmällä.
Ei ole kertaakaan tullut mieleeni pettää.
Joka saattaa olla hiukka vaikeaa uskoa sen perusteella, mitä menneisyys kertoo..
Nyt on hyvä olla, vaikkei parisuhde olekkaan aina niin ihanaa ja ruusuilla tanssimista.
Kasvoinko "aikuiseksi" vai mitä tapahtui?
Onko kellekkään muulle käynyt näin, että huomaakin pystyvänsä, ja vielä helposti kaiken ton jälkeen elämään parisuhdetta ilman pettämistä?
Naimisissa ollut viimeiset kaksi ja puoli vuotta.
Historia on kamala..
Nuoresta lähtien, jokaine poikaystävä on saanut kokea itsensä petetyksi.
Aina sitä vaan haki säpinää elämään, ei voinut olla tyytyväinen siihen seesteiseen elämään mitä sai elää.
Ja syyllisyys kaikista niistä sydämistä, mitä olen matkani varrella säkenyt on KAMALA.
Ja niin oikein mulle.
Vielä edellesessäkin suhteessani mitä elin ennen aviomiestäni, en pysynyt uskollisena.
Mitää hyväksyttävää tai vähemmänkään hyväksyttävää syytä ei pettämiselleni ole.
Mutta mitä ihmettä tapahtui?
Tämän suhteeni olen elänyt täysin uskollisena, enkä edes katsele muita miehiä sillä silmällä.
Ei ole kertaakaan tullut mieleeni pettää.
Joka saattaa olla hiukka vaikeaa uskoa sen perusteella, mitä menneisyys kertoo..
Nyt on hyvä olla, vaikkei parisuhde olekkaan aina niin ihanaa ja ruusuilla tanssimista.
Kasvoinko "aikuiseksi" vai mitä tapahtui?
Onko kellekkään muulle käynyt näin, että huomaakin pystyvänsä, ja vielä helposti kaiken ton jälkeen elämään parisuhdetta ilman pettämistä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet aikustunut ja asettunut aloilleen. Toivottavasti pysyt uskollisena loppuun saakka.
Onnea ja tsemppiä teille! :) ...kerran pettää, pettää aina ei pidä paikkaansa.
Uskollisuus on asia jokaisen oman pään sisällä. Henkisesti toiseen osapuoleen sitoutuneella ei ole mitään tarvetta harhautua kaidalta tieltä..
Itselläni vähän samanlainen historia, mutta syvästi ja aidosti rakastuttuani nykyiseeni ei tulisi mieleenkään edes ajatella muita!!
Eiköhän se menojalka ala vielä vipattamaan.
"Oletko nähnyt raidatonta seepraa?"
Ehkä nykyinen miehesi on biologisesti niin hyvä laatuinen, että et ole vielä vastaavaan törmännyt?
Edellisisssä suhteissa ruoho näytti vihreämmältä aidan toisella puolella(ja ehkä olikin), mutta nyt oma laidun on niin kirkkaan vihreää, että naapurilaitumet näyttävät haalistuneen keltaisilta, eikä tarvetta lähteä etsimään parempaa ole?
...olet hyvä ihminen! Voi vinde!
Varsinainen palkinto miehelles. Kiertosellainen, mutta palkinto mikä palkinto.
Jatka vain valitsemallasi tiellä.
Olin juuri itsekin vastaavanalisessa tilanteessa kuin sinäkin, luulin löytäneeni onnen. Sitten mies petti. Nyt on aika tyhjä olo sisällä, vääntää.
Joskus joutuu maistamaan omaa lääkettään?
Miehellä oli varmasti jokin hyvä syy pettää, oikeutus jopa.
Juu, kasvoit VASTUULLISEKSI AIKUISEKSI ja siitä sinulle BRAVOOO.....!!!
Oletko joskus ollut samantapaisessa tilanteessa?
Mitä teet täällä vastaamassa tähän topiciin?
Nimenomaan kysyin, hain, vastaavanlaisia tapauksia..
Mikähän sulta meni nyt ohi????
Ja tämä niille kaikille jotka eivät tajunneet mitä kirjoitin...?
Olen ollut hyvä uskollinen perheen isä ja ottanut vaimon huomioon. Ja toiminut niin kun äiti on neuvonut... mutta.
Meni vuosi että vaimoa ei kiinnostanut. Alkoi liitto rakoilla ja mä kitistä kun ei ole seksiä.
Vaimo sanoi että mene vieraisiin... sillä tiellä.
Mulla on rakastaja jota rakastan. Vaimo ei kiinnosta ja jos vaan baarista petän vielä rakastajattarenkin...
ahdistaa mutta toisaalta ahdistaa. Ja nyt alkaa taas liitto rakoilla...
O´ho tuli avauduttua... pienten lapsieni kohtalo harmittaa.
Vielä saman katon alla.
Olet vasta 30, mahdollisuuksia pettämiseen tulee vielä yllin kyllin, etenkin kun avioliittovuosia tulee lisää.
Älä huoli turhia, kyllä miehesi lisäksi vielä joku toinen tai kolmaskin mies kastaa kalunsa sinuun.
"Ja tämä niille kaikille jotka eivät tajunneet mitä kirjoitin...?"
Et ole itse tainnut ymmärtää, että ei sinusta voi sanoa että olisit oppinut, vaan että tähän mennessä ei ole ollut syytä pettää. Varmasti joku syy löytyy ennemmin tai myöhemmin, viimeistään tuossa neljänkympin rajapyykillä.
Joku syy ihmisen omassa sisällä ajaa pettämään. Joskus se on joku esim. lapsuuden aikainen trauma. Jos saa aitoa rakkautta osakseen, niin tuollaiset traumat voivat parantua, eikä silloin enää lähde pettämään.
Voit tietenkin kokea syyllisyyttä, mutta muista että kaikella on syynsä. Sinä et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan mukaan ihminen. Sinulla vaan on ollut sisällä sellaista kipua, joka on pistänyt pettämään. Joskus kannattaa lopettaa itsensä syyllistäminen, unohtaa ne menneet asiat.
Olen 22 vuotias ja elämäni tähän menneessä ei mahtunut kun muutama suhdetta. Yksi niistä kesti 5 vuotta ja juuri sen aikana petin. Olin vasta 16 vuotias kun ruvettiin seurustelee, 17 kun muutimme yhteen ja 19 kun menimme kihloihin. Kaikki oli "hyvin" niin luulin, kunnes huomasin, että muut miehet vaan kiinnostaa(ja ovat kiinnostuneet jopa suhden alusta asti) ja se sormus nimettömässä kaduttaa. Olin sen verran pelkuri, etten ottanut asian esille ja jutellut mieheni kanssa, vain jatkoin, luulin, että nämä kaikki kuuluu asiaan (ilman pettämistä tietenkin). Sitten lähdin työharjoitteluun ulkomaille ja kas vain, ei mennyt 2 kuukautta kun petin. Kaduttaa ihan hirveästi, että satutin ex-miestäni ja tein näinkin paskamaisen tempun. Ero tuli ja siitä on jo vaja vuosi. Miten sitten kävikin minulle. Seurustelen nyt sen miehen kanssa, jonka kanssa menin ex-miestäni pettämään. Rakastan sitä niin, etten tarvi ketä muuta. Ollaan siis kaukosuhteessa, toistaiseksi. Ei helppoa ollut, usein oloni on kamala ja kysyn nykyiselta mieheltäni, luottaako se tälläiseen naiseen ja ottaako se minut tosissaan. Parin kuukauden päästä ollaan molemmat samassa maassa ja katsotaan kehittyykö meistä mitään.
khm...siis vastan kysymykseesi.
Eli, minullekin tapahtui niin, etteivät enää muut miehet kiinnosta, vaikka mahdollisuuksia olisikin, petturi kun oon! Asutaanhan eri maissa ja nähdään kerran kuukaudessa.