raskasta elää alkoholiongelmaisen kanssa. Ei auttanut hyvä eikä paha.
Pettämistä, valehtelua ja salaa juomista. Aluksi kyllä oli kunnollinen ja kultainen kuva hänestä ja perheestään, vaan kun aikaa kului alkoi melkoinen helvetti.Koko suhde on ollut täyttä teatteria ja kulissia hänen puoleltaan
Nyt olen onnellinen kun olen pääsemässä tästä suhteesta eroon, minulle täytyy olla jotain parempaa vielä odottamassa josssain tuolla...
Ihmettelen niitä naisia, jotka uskovat kauniiseen ulkokuoreen ja tarkoin keksittyihin tarninoihin... ja jotka uskovat,että kaikki on ollut hänen kohdallaan kiinni huonosta tuurista tai pahoista naisista, että hän on se uhri. Mutta toisaalta uskoinhan minäkin nämä jutut aluksi.
Pettämistä, valehtelua ja salaa juomista. Aluksi kyllä oli kunnollinen ja kultainen kuva hänestä ja perheestään, vaan kun aikaa kului alkoi melkoinen helvetti.Koko suhde on ollut täyttä teatteria ja kulissia hänen puoleltaan
Nyt olen onnellinen kun olen pääsemässä tästä suhteesta eroon, minulle täytyy olla jotain parempaa vielä odottamassa josssain tuolla...
Ihmettelen niitä naisia, jotka uskovat kauniiseen ulkokuoreen ja tarkoin keksittyihin tarninoihin... ja jotka uskovat,että kaikki on ollut hänen kohdallaan kiinni huonosta tuurista tai pahoista naisista, että hän on se uhri. Mutta toisaalta uskoinhan minäkin nämä jutut aluksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on alkoholi ongelmainen vaimo,josta haen parhaillaan eroa,olemme olleet yhdessä vasta reilun vuoden ja aviossa reilun vuoden kans.
olen hakenut nyt 4ttä kertaa eroa vuoden sisällä hänestä.
alkoholistit ovat minulle liian tuttuja työelämässäni ja en itse kaipaa omaa vaimoa alkoholistina.
Tutut on kuviot. Yli 30 vuotta minä tyhmä uskoin ja luotin, että kaikki muuttuu hyväksi. Nyt olen käynyt al-anonissa ja aa:n avoryhmissä muutaman kuukauden ja luulen saaneeni sen verran vahvuutta, että nyt ei enää lupaukset ja anteeksipyynnöt auta. Mies on menossa hoitoon, mutta en jaksa siitä huolimatta uskoa mihinkään.
Kuvio on aina ollut sama: ensin kunnon juomaputki ja sitten yritys väkisin olla juomatta ja siihen joku ihana ymmärtäjä. Tänään mies sanoi, että kyllä sitten välitetään, kun hän oikein töppää kunnolla. Viittasi siihen, kun teimme hänestä katoamisilmoituksen, koska mies oli viikon kateissa eikä häneen saatu puhelimitse yhteyttä eikä pankkitiliä oltu käytetty. Nyt kuulemma niin alkoi ahdistaa tuon reissun aikaiset töppäilyt, että piti lähteä kuulemma selvittämään välejään nykyhoidon kanssa. Ei ole vielä näkynyt palaavan, joskus puolilta päivin lähti. Taitaa olla paljon selviteltävää... Kumma kun kotona ei tarvitse mitään selvitellä, vaikka kaikenlaista on tullut vuosien saatossa tehtyä niin minulle kuin lapsillekin. Eli eiköhän tämä nyt ole tässä, vaikka kuinka miettisi, että mies on sairas ja nuo ulkopuoliset suhteet ovat osa sairautta ja toipumisen myötä sellaiset jäävät pois. Miten voisin olla enää varma mistään toipumisesta, kovin tuntuu pää pehmenneen juomisen seurauksena eli tuskinpa raitistuminenkaan auttaa ainakaan ihan heti kättelyssä.
Tuohon miehen kommenttiin välittämisestä sen verran, että saattaa hyvinkin tuntua, ettei välitetä, jos joka päivä kotiin tullessaan tapaa miehen joko sammuneena tai ympäripäissään. Siinä ei ystävällisiä sanoja tahdo löytyä, herttaisesta hymystä puhumattakaan...