Tilanne on tämä: Kohtasin avomieheni noin neljä vuotta sitten. Kiinnostuin hänestä heti ja suhteemme eteni muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Suhteessamme on todella paljon hyvää, voisi kai sanoa että olemme jossain määrin sukulaissieluja. Yhteinen maailmankatsomus ja hyvä "henkinen kemia" yhdistävät meitä. Rakastan miestäni paljon ja toivon hänelle vain hyvää.
Ongelmana on, mikäs muu, kuin väljähtynyt seksielämä. Tilanne on tuttu aiemmista suhteista... Tietyn ajan jälkeen kiinnostus vain kerta kaikkiaan lopahtaa. Tunnen, että tämä tunne on molemminpuolinen. Kumpaakaan meistä ei yhteinen seksi enää kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Seksiä on jopa niinkin harvoin kuin vain kerran kuussa eikä sekään enää saa juuri innostumaan.
Syitä? Osaksi on kai kyse kyllästymisestä. Elämässämme on myös ollut hyvin paljon stressiä. En osaa sanoa kiinnostaako seksi kenenkään muunkaan kanssa minua kovin paljon tällä hetkellä. Voisin kuvitella innostuvani seksistä, jos kokisin jälleen uuden ihastumisen.
Tämä on surullista. En haluaisi erota, mutta pelkään, että ennemmin tai myöhemmin toinen harhautuu pettämään. En tiedä edes kuinka siihen suhtautuisin, se voisi olla kumpi tahansa meistä.
Olemme kyllä puhuneet asiasta ja kai jollain tasolla tyytyneet siihen että näin se elämä vain menee. Avoimesta suhteesta olemme keskustelleet myös, mutta tulleet siihen tulokseen ettei se käytännössä voi toimia.
Kiitän rakentavista neuvoista!
Ongelmana on, mikäs muu, kuin väljähtynyt seksielämä. Tilanne on tuttu aiemmista suhteista... Tietyn ajan jälkeen kiinnostus vain kerta kaikkiaan lopahtaa. Tunnen, että tämä tunne on molemminpuolinen. Kumpaakaan meistä ei yhteinen seksi enää kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Seksiä on jopa niinkin harvoin kuin vain kerran kuussa eikä sekään enää saa juuri innostumaan.
Syitä? Osaksi on kai kyse kyllästymisestä. Elämässämme on myös ollut hyvin paljon stressiä. En osaa sanoa kiinnostaako seksi kenenkään muunkaan kanssa minua kovin paljon tällä hetkellä. Voisin kuvitella innostuvani seksistä, jos kokisin jälleen uuden ihastumisen.
Tämä on surullista. En haluaisi erota, mutta pelkään, että ennemmin tai myöhemmin toinen harhautuu pettämään. En tiedä edes kuinka siihen suhtautuisin, se voisi olla kumpi tahansa meistä.
Olemme kyllä puhuneet asiasta ja kai jollain tasolla tyytyneet siihen että näin se elämä vain menee. Avoimesta suhteesta olemme keskustelleet myös, mutta tulleet siihen tulokseen ettei se käytännössä voi toimia.
Kiitän rakentavista neuvoista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, peliä ei ole menetetty sen takii et pelkkä sexielo kutistuu... Kaikilla tulee aikoja jollon se ei nappaa, olkaa rauhassa ja antakaa mielen levätä moisesta pakotteesta ja jos kumpikin tuntee samoin eikä toinen siitä kärsi haluissaan niin samoilla linjoilla menette. Puhukaa ja taas puhukaa, miettikää mikä sytytti sillon ja menkää lelukauppaan etsii piristystä. Yllättäkää toisenne tehkää muuta kun sitä mikä tähtää siihen... Hellyyttä on muutakin ja teillä tuntuu muut asiat olevan kohillaan;;)) Tiijän mistä puhun, kaksi avioliittoa läpi käyneenä puhumattomana. Nyt jos moinen asia tulisi eteeni niin täs iässä jo alkasin miettii ongelmaa oikeen enkä lähtis lipettiin... Voimia teille molemmille, asioilla on tapana järkkääntyy jos *TAHTOA* sitä juuri löytyy...Lanka ei ole kadonnut vielä. Hyvää kesää teille!!!!!!!!!!
Keskittykää nyt siis tärkeimpiin asioihin. Kai sua edelleen yhdessäolo kiinnostaa ja tykkäät tehdä miehen kanssa muita (arkipäiväisiä) juttuja?