Olen kariesbakteerin suurin ystävä, joten on selvää, että reikiä on ja tulee. Pienestä pitäen olen inhonnut hammaslekuria. Kun kouluelämä loppui, lopetin myös kaikkinaiset hammaslääkärivisiitit. Raskausaikana kävin noin 10 vuoden paussin jälkeen h-lääkärissä: kuusi reikää ja jumalaton tuska ja pelko poraamisen takia.
Tänä kesänä otin sitten itseäni niskasta kiinni (seitsemän vuoden tauon jälkeen). Marssin lääkäriin ja kerroin reilusti omin sanoin, että inhoan tätä, pelkään ja mieluummin synnyttäisin joka päivä, jollei tarttis tulla hammaslääkäriin.
Pelkään jopa tarkastusta, koska siinähän tökitään ja kaivellaan hampaita sillä perhanan sondilla.
No, ensinnäkin tarkastuksesta: se tehtiin röntgenin avulla. Ei sondia, ei tuskaa.
Sitten piti porata. Sain kunnon tujaukset Diapamia, jolloin velat alkoivat tuntua saatavilta. Olo oli raukea ja iloinen. Lääkäri puudutti ja porasi kaikki reiät samantien. Eikä edes sattunut. Eli Diapam vei pelot ja puudutus kivut.
Olen vapautunut hammaslääkäripelostani. Johan sitä kestikin 36 vuotta.
Tänä kesänä otin sitten itseäni niskasta kiinni (seitsemän vuoden tauon jälkeen). Marssin lääkäriin ja kerroin reilusti omin sanoin, että inhoan tätä, pelkään ja mieluummin synnyttäisin joka päivä, jollei tarttis tulla hammaslääkäriin.
Pelkään jopa tarkastusta, koska siinähän tökitään ja kaivellaan hampaita sillä perhanan sondilla.
No, ensinnäkin tarkastuksesta: se tehtiin röntgenin avulla. Ei sondia, ei tuskaa.
Sitten piti porata. Sain kunnon tujaukset Diapamia, jolloin velat alkoivat tuntua saatavilta. Olo oli raukea ja iloinen. Lääkäri puudutti ja porasi kaikki reiät samantien. Eikä edes sattunut. Eli Diapam vei pelot ja puudutus kivut.
Olen vapautunut hammaslääkäripelostani. Johan sitä kestikin 36 vuotta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ilman sitä! OTAPA SE HUOMIOON! Tavallinen tallaaja menee hammaslääkäriin vaikka pelkää saatanasti ja ilman tujuja! Revi siitä!
VAAN VAIKKA SE IDIOOTEINKIN PELKOPOTILAS! Kertokoon joku sellaisen tarinan ettei ole tarvinnut diapameja tms. rauhoittavaa ja voittanut pelkonsa. Lääkehöyryssä osaa mennä kaikki hammaslääkäriin.
Minä olen selättänyt hammaslääkäripelkoni taitavien ja kilttien hammaslääkäreiden avulla.
Minulta porattiin eka reikä n. 7-vuotiaana, ilman puudutusta. Ja jumalauta, mikä kipu! Ala-asteella porattiin vielä muutama reikä ilman puudutusta, vasta 9. luokalla puudutus astui kuvaan. Muistan, että ajattelin, miten hienoa on kun ei poraus tai toimenpide satu. Neljä reikää löytyi, mutta ne hoidettiin.
Vaikeinta on aina ollut ajan varaaminen, ja niinpä mentiin 4 vuotta eteenpäin historiassa, ennen kuin äidin painostuksesta kävin hammaslääkärillä. Tämä oli ihan eri tapaus kuin kouluhammaslääkärit. Ei tökkimistä sillä sondilla/piikillä, ei kovakouraisuutta, ei mitään! Ainoat työvälineet olivat peili ja röntgen. Tulos - ei reikiä ja ihana tunne!!
Vaikka tuo kokemus oli positiivinen, se ei silti täysin parantanut pelkoni. Ajan varaaminen oli edelleen haasteellista. Ja niinpä siinä sitten kävi, että tuosta kolme vuotta eteenpäin hammasta alkoi särkemään niin kamalasti, etten pärjännyt sen kanssa. Olin jo siinä vaiheessa tutustunut erääseen opiskelupaikkakunnallani vaikuttavaan yksityislääkäriin, jolle soitin ja varasin ajan kun en YTHS:llekään päässyt lomien taka. Tämä lääkär tiesi pelostani, ja niinpä hän puudutti reilusti ja kyseli kokoajan miltä tuntuu, ja kertoi tekemisistään. Tuo käynti sujui hienosti, ja yhtä hienosti sujuivat pari seuraavaa käyntiä YTHS:n lääkärin luona. Hän löysi myös hammaskiveä ja pienen alkavan reiän, joita hoidettiin kuntoon. Tämä oli aivan mahtava hammaslääkäri, huumorintajuinen ja rauhallinen. Ja mitä tärkeintä, hän kertoi koko ajan missä mennään ja mitä hän tekee.
Tuosta tapahtumasta on jo muutama vuosi, ja tänä aikana hampaita ei ole särkenyt ja pelkokin ei ole läsnä jatkuvasti. Tänä keväänä, ennen valmistumista, ajattelin käydä fiksaamassa hampaani kuntoon. Nyt ajanvaraus sujui jo ilman ongelmia, kävin jopa hammaskirurgilla näytillä viisaudenhampaiden takia. Ja sieltähän se "tuomio" sitten tuli, ainakin yksi hampaista on poistettava. Varattiin aika, ja kun aika koitti olin päättänyt poistattaa toinen samanpuolen hammas yhtä aikaa. Leikkaus meni erinomaisesti, mahtavan lääkärin ansiosta. Ja niinpä siinä sitten kävi, että viime viikolla pääsin eroon viimeisistä hampaista. Ja viimeisistä pelon rippeistä!
Minulla seuraavat asiat siis ovat edesauttaneet pelon poistumista:
- sen tajuaminen, ettei ole mitään pelättävää; en pelkää kipua, en puudutusta, en piikkejä, en toimenpiteitä, eli en mitään!
- rauhalliset hammaslääkärit, jotka ovat huolellisia ja selostavat tapahtumat, enää ei siis ole ulkopuolinen tunne kuten kouluhammaslääkärillä, jolloin minulle ei puhuttu sanaakaan ja ainoat sanat joita kuulin oli "intakti 20, karies 24 jne."
- puudutus, ilman sitä ei porata!
- erilaisten toimenpiteiden läpikäyminen onnistuneesti; on porattu, poistettu hammaskiveä, tehty juurihoito ja poistettu viisaudenhampaita, ja kaikesta on selvitty.
- oman pelon tunnustaminen, olen aina kättelyssä sanonut lääkäreille, että olen PPP, eli päivän pelokkain potilas, kaikki lääkärit ovat ottaneet tämän erittäin hyvin vastaan.
Eiväthän kaikki tunnu selviävän edes sitä Diapamiakaan ottamaan!
Miksi siitä suutut, jos joku kertoo oman tarinansa?
Eikä Diapam tai esim. Oxepam 7,5 tai 15 mg vielä kovin huuruiseksi tajuntaa saa. Tiedän, koska minulla on sydänsairaus ja ajoittain lisälyöntisyyttä ja joissain tapauksissa kuten hammaslääkärille mennessä joudun sitä käyttämään.
Jes joku sentää osaa kirjoittaa jotain positiivista. Nostan sinulle hattua vaikka noita selkää puukottajia näyttää löytyvän joka asemalta.
Nyt kun olet astunut tuon askelman niin sinulla on hyvä mahdollisuus päästä siitä etenemään ja päästä hoitoon ilman lääkettä. Minusta se ei ole mikään paha asia jos voittaa ensimmäisen askeleen lääkityksen avulla ja tärkeintä tässä on myös se että sait hampaasi kuntoon.
Ole ylpeä kun olet voittanut itsesi jo siinä vaiheessa että soitit tilataksesi ajan ja toiseksi siinä kohtaa kun kerroit reilusti pelkääväsi.
Hienoa !!!!!
Älä nyt mene naiviuden puolelle kehuskelussa! Kyse A-I-K-U-I-sesta ihmisestä, lapsesta. Lapsille lässytetään, ei aikuisille.
TÄSSÄ OIKEAA ROHKEUTTA! http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000045&posting=22000000036184176
Hienoa, että rohkaistuit ja selvisit "aikuiseksi" suhteessasi hammashoitoon!
Tsemppiä siinulle jatkossakin.
Kyllä minäkin lapsuuskokemuksien perusteella olin aika arka,mutta mentävä oli,koska hammasluusto ei tunnu olevan vahva,vaikkei osteoporoosia olekkaan.
Olen kokenut aivan kamalia tilanteita poisottojen kanssa joskus kauan sitten, mutta ei siitä traumaa ole jäänyt.
Nykyisin voin antaa hammaslääkärin päättää,onko hoito sellainen, että vaatii puudutuksen, esim. ikenen rajassa. Ei se puudutuksen häviämisen odottaminenkaan aina niin kivaa ole. Joten olen varautunut pieniin tuikkauksiin ja ajattelen, että se kestää kuitenkin niin pienen hetken.
Positiivisia yllätyksiäkin joskus sattuu. Minulle on tullut hammaskiveä vasta "vanhoilla päivilläni". Juuri kun olin oppinut muutamalla kerralla miltä se tuntuu, luulin hammaslääkärin vain kaivelevan reikiä hakeakseen. Kun hän lopetti ja kysyin hämmästyneenä, että eikö h.kiveä poistetakkaan,hän kertoi juuri sen tehneensä. Sitä ei ollutkaan kertynyt.
pelkää hammaslääkärikäyntejä. En minä ainakaan, olen aina lääketokkurassa, miksipä sitä pelottaisi:DDD