Mies nyt armeijassa ja elää paskinta vaihetta elämässään. Kotona lomalla ollessaan ei tee muuta kuin ole koneella ja kittaa kaljaa.
Suhde voi huonosti. Minä voin huonosti. Poikaystäväni voi huonosti.
En tiedä mitä tehdä. Luulin armeijan kouluttavan hänet irti tietokoneesta, mutta ei niinkään sitäkään tapahtunut.
Olen sitten ilmoittanut hänelle, että muutamme heinäkuuksi erilleen. En tiedä onnistuuko vai ei. Taloudellisestikin aivan mahdotonta. Ja kämppää ei vain löydy.
Hän siis suuttui suunnitelmastani ja en yhtään sitä ihmettele. Herra alikersantilla muutenkin niin paljon jo huolia. Armeija niin perseestä. Ymmärränhän minä sen, mutta olen jo 2vuotta katsonut tuota tietokoneilua ja nyt vielä puolisen vuotta päälle kun hän on ollut armeijassa. Yhteistä aikaa alle tunti lomien aikaan.
Pitäisikö tässä silti seuraavat puoli vuotta odottaa armeijan loppua ja sitten taas pettyä kun kone ja kalja voittaa minut? Vai voittaako? Tuskin mies itsekään tietää...
Olen oikeasti aivan pihalla. Poikaystäväni on jokapäivä vain etäisempi ja etäisempi. En kohta välitä hänestä enää yhtään. Hän taas haluaisi jatkaa "onnellista" suhdettamme, mutta samalla aikaa hän on kuitenkin erittäin vihainen erilleen-muutto-suunnitelmastani.
Parisuhdeterapiakaan ei ole sen paskan armeijan vuoksi mahdollista.
Mitä teen??????? Ainoa syy miksi olen tässä suhteessa pysynyt on sääli ja toivo ja ne ei varmaan riitä?
Osaako joku ennustaa tulevaisuuttamme?
Suhde voi huonosti. Minä voin huonosti. Poikaystäväni voi huonosti.
En tiedä mitä tehdä. Luulin armeijan kouluttavan hänet irti tietokoneesta, mutta ei niinkään sitäkään tapahtunut.
Olen sitten ilmoittanut hänelle, että muutamme heinäkuuksi erilleen. En tiedä onnistuuko vai ei. Taloudellisestikin aivan mahdotonta. Ja kämppää ei vain löydy.
Hän siis suuttui suunnitelmastani ja en yhtään sitä ihmettele. Herra alikersantilla muutenkin niin paljon jo huolia. Armeija niin perseestä. Ymmärränhän minä sen, mutta olen jo 2vuotta katsonut tuota tietokoneilua ja nyt vielä puolisen vuotta päälle kun hän on ollut armeijassa. Yhteistä aikaa alle tunti lomien aikaan.
Pitäisikö tässä silti seuraavat puoli vuotta odottaa armeijan loppua ja sitten taas pettyä kun kone ja kalja voittaa minut? Vai voittaako? Tuskin mies itsekään tietää...
Olen oikeasti aivan pihalla. Poikaystäväni on jokapäivä vain etäisempi ja etäisempi. En kohta välitä hänestä enää yhtään. Hän taas haluaisi jatkaa "onnellista" suhdettamme, mutta samalla aikaa hän on kuitenkin erittäin vihainen erilleen-muutto-suunnitelmastani.
Parisuhdeterapiakaan ei ole sen paskan armeijan vuoksi mahdollista.
Mitä teen??????? Ainoa syy miksi olen tässä suhteessa pysynyt on sääli ja toivo ja ne ei varmaan riitä?
Osaako joku ennustaa tulevaisuuttamme?
Vastaukset 13
Vanhimmat
olet number one ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Älä petä itseäsi sillä että asiat muuttuisivat. Pistä mies näyttämään mikä on tärkeintä. Olet selkeästi itsestäänselvyys ja sellainen ei pitkälle teitä kanna.
Olipas harvinaisen typerä vastaus. Tosin typerykset, jotka kysyvät neuvoa keskustelupalstojen puupäiltä, tuskin muuta ansaitsevatkaan kuin latteuksia ja kliseitä. Sen elämänviisauden, jota täällä kaupitellaan, voisi kiteyttää yhteen Kauniiden ja Rohkeiden jaksoon.
Mitä alkuperäiseen viestiin tulee, on sanottava, etteivät armeijaikäiset pojat ole miehiä vaan poikia. Hän tekee mitä pojat mielellään tekevät, eikä selvästikään ole sinusta kiinnostunut, eikä sinun ei ole pakko tämän pojan kanssa seurustella. Lopeta siis joutavanpäiväinen marina ja eroa hänestä, mikäli tilanne on kestämätön. Mikäli ero on taloudellisista syistä epätoivottava, symbioosia on ilmeisesti jatkettava. Ymmärrä kuitenkin, että itku ja hammastenkiristys ei tilannetta millään tavoin edistä.
että jätkällä saa olla elämässään muutakin, ei jätkä (käytän ilmausta, koska on vielä armeijassa, eikä ole enää poika eikä kylä vielä mieskään...) voi rakentaa elämäänsä naisensa elämän helpottamiseen ja palvomiseen, kuten sinä näytät väittävän.
Mutta itse sinun täytyy miettiä, että oletko toisarvoinen ja "itsestäänselvyys" tuolle jätkälle joka antaa sinulle tunnin yhteistä aikaa lomastaan.
Sinun pitää ehkä itse päättää, että onko se aika niin vähäinen, ei auta hammastapurren odotella, että jätkä nousee tuolilta kittaamasta kaljaa ja kuluttaa aikaa yhdessä, jos hän on jo todennut tuon toimintatavan toimivaksi. Suunnittele yhteistä tekemistä ja katso tuottaako tulosta, jos jätkällä ei innosta niin ainahan voit vetää piuhan seinästä.
> Parisuhdeterapiakaan ei ole sen paskan armeijan vuoksi mahdollista.
ei pidä paikkaansa. jo armeijassa on sellaiset ihmiset, joiden tehtävänä on tukea armeijassa olevien nuorten henkistä jaksamista ja myös parisuhteiden onnistumista. kyselepä sieltä, kyllä pitäisi onnistua ja avunkin voi saada suoraan armeijan kautta :)
tsemppiä :)
ps. tietokoneriippuvuus on asia, mistä mies ei ikinä pääse eroon, ellei itse niin halua.
Niin...minä olen NAINEN ja viihdyn TIETOKONEEN äärellä ERITTÄIN paljon (sekä työn puolesta että vapaa-aikana) JA juon viiniä kohtuupaljon...
Niin...
Seurusteletko? ja jos seurustelet niin oletko myös poika/naisystäväsi kanssa?
Mulla ihan sama meinaan mitä ihmiset yksikseen tekee, mutta jos yhdessäolo on sitä, että toinen katsoo kun toinen pelaa niin huh huh...
Sinulla ei ole tippaakaan päässäsi vikaa, jos haluat poikakaveriltasi huomiota.
Mitä hemmettiä hän tyttöystävällä tekee, jos tietokone ja kalja riittää sille huomioitavaksi??
Lähde vain lätkimään.
Helpommin tosin sanottu kuin tehty, mutta näetkö itsekään suhteellanne tulevaisuutta?
Todennäkösesti et.
En minä ainakaan kahtelisi tuollaista puupäätä (puhun poikakaveristasi, en sinusta) hetkeäkään.
Jos ei kiinnosta, ei kiinnosta.
Nosta kytkintä, jääköön perään itkemään, ja hommatkoon pumpattavan barbaran.
Se jaksaa tollottaa sitä koneella pelaamista loputtomiin, uskoisin.
Mene sinä ja anna kesän viedä mennessään.
Jossain odottaa ihana kolli, joka sinut kaappaa, tai sinä sen, ja siinä koneet ja kaljat unohtuu.
Poikakaverisi kuulostaa juuri niin keskenkasvuiselta älypäältä kuin mitä todennäkösesti onkin.
Olkoon yksinään mokoma friikki.
Ps. Armeija ei ole paska paikka.
Olipa säälittävää tulla tänne vinemääm meijän suhteesta ja puhua PASKAA musta, jotta ihmiset saa väärän käsityksen musta. Luulitko tosiaan että en löytäis tätä?? Minä voin vallan mainiosti eikä suhteessakaan olisi mitään vikaa ellet jokapäivä tulis tänne suomi24 valittamaan.
Mun mielestä armeija ei oo yhtään perseestä oppii itsekuria ja itsenäisyyttä.
Jos haluut muuttaa ni ei muuta ku laputtamaan minä pärjään kyllä yksinkin.
Ja mikäs helvetti se kaljanjuomisjuttu oli?? en minä juo kaljaa koko lomaa!!! ja yhteistä aikaa olisi vaikka millä mitalla ja kone ei voita meijän yhdessäoloa!!! Olipas täyttä paskaa koko teksti!
Ja saat sääliä ihan vaan itteäs ku et voi hyväksyä ihmistä sellasena kun on ku yrität tehä musta jotain ihannemiestä.
susta? ja ihmiset tietääkin sut?
Täällä on kuule paljon juttua susta, että tiedoksesi vaan....
Pärjäät yksin :D niin varmaan... Minä omistan kaikki huonekalut ym. Minä maksan puolet vuokrastakin. Miten pärjäät yksin kun sinulla ei ole ketään muutakaan?
Et enää perheessäsikään viihdy... Nekin vain oman onnensa ojaan jättänyt. Vaikka nyt tarveisi sua ehkä eniten koko elämässäsi.. Kaverit ei sulle myöskään kelpaa. Yhtään mikään muu ei kelpaa paitsi tietokoneesi. Odotan innolla sitä päivää, että kyllästyt siihenkin.
Ja et juo kaljaa koko lomaa vai? Kun tulet perjantaina olet räkäsännissä! Sitten menet nukkumaan ja seuraavan aamun olet väsynyt ja krapulassa. SItten illalla taas kaljaa ja seuraavana päivänä lähdetkin taas! Helvetin hauskaa lomaa sulle...
Ei taida teidän suhde onnistua. Ulkopuolinen näkee enemmän kuin mitä itse.
Itse erosin viikko sitten. Muut sanoi jo ajat sitten etttä jätä tuo mies, mä vaan yritin ja yritin.
Jäin läheisriippuvaiseksi.
Ehkä sinäkin olet sellainen? Jonkun ajan kuluttua huomaat että teit oikean ratkaisun. Kuten mäkin huomaan joskus "myöhemmin".
Nyt on vaikeaa mutta sen kestää.
ootteko puhuneet asiasta? kone muualle, ku herra on lomilla=)
Kerro suoraan hänelle, miltä sinusta tuntuu kun hän on vaan koneen ääressä ja juo kaljaa. Kerro myös, kuinka haluaisit viettää hänen kanssaan aikaansa. Jos asioista ei puhu niin niistä tulee sitten ongelmia ajan myötä. Tiedän kokemuksesta.
Näitä tietokoneriippuvaisia nuoria miehiä on tosi paljon. Itse lemppasin sellaisen poikaystävän muutama vuosi sitten. Tietokone oli kaikkien tärkein: minulla ei ollut mitään arvoa, ystävillä ei ollut mitään arvoa, opiskelut jäi kesken, ei huolehtinut itsestään eikä kunnostaan eikä asunnostaan eikä mistään. Yritin käskeä sen terapiaan, mutta ei suostunut. Koska tuollaisesta miehestä nyt ei vain ole elämänkumppaniksi eikä varsinkaan isäksi, ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin alkaa katsella ympäristön muita miehiä...
Tietokoneriippuvuus on siis ihan yhtä paha kuin jotkin muutkin riippuvuudet. Aikuista ihmistä ei voi pakottaa muuttumaan, ja jossakin välissä rakkaus kuolee, kun tietää, että on pudonnut tärkeysjärjestyksessä IRC:in ja chattien ja WOW:n ja kaikkien muitten pelien taakse.