Tää on järkyttävää! Kolmenkympin kriisi yksinäisenä naisena. Ensi kuussa se tapahtuu, siirryn kolmannelle kymmenelle. Ja edelleen yksin, lapseton. En mä tästä hitto enää nuorru ja muutu hedelmällisemmäksi. Kuihdun kuin viinirypäle rusinaksi. Eikä lapsettomuus ole ainoa kriisin aihe. Vaan kaikki muukin pysymättömyys koko elämässä. Kaikki on pätkissä. Suhteet, työpaikat, molemman puolen vuoden mittaisia. Ei mitään pysyvää, paitsi yksinäisyys. Asun vuokralla, maksan kaiken itse ja kyllä tulee kalliiksi.
Ajattelin tässä sitten unelmoida jotain pysyvää elämääni nimittäin oma asunto. Juoksin eri pankit, tähtäimessä tosi kiva asunto ihan nykyisen kotini vierestä. Lainaakin olisin pätkätöistä huolimatta saanut vaan eipä riittäisi rahaa enää paskasta palkastani muhun elämiseen kuin lainanlyhennyksiin.Oman kodin olisin saanut mutta kaikki muu elämä(siis se pieni elämän hiukkanen mitä minulla tällä hetkellä on) olisi kärsinyt.
Turha siis haaveilla tai unelmoida mistään, yksin. Turha yrittää luoda jotain kivaa itselleen kun haaveet kaatuu aina johonkin. Nyyh..
Ajattelin tässä sitten unelmoida jotain pysyvää elämääni nimittäin oma asunto. Juoksin eri pankit, tähtäimessä tosi kiva asunto ihan nykyisen kotini vierestä. Lainaakin olisin pätkätöistä huolimatta saanut vaan eipä riittäisi rahaa enää paskasta palkastani muhun elämiseen kuin lainanlyhennyksiin.Oman kodin olisin saanut mutta kaikki muu elämä(siis se pieni elämän hiukkanen mitä minulla tällä hetkellä on) olisi kärsinyt.
Turha siis haaveilla tai unelmoida mistään, yksin. Turha yrittää luoda jotain kivaa itselleen kun haaveet kaatuu aina johonkin. Nyyh..
Vastaukset 11
Vanhimmat
valitettavasti.
Eipä se elämä siitä paljoa ruusuisemmaksi muutu, vaikka tavaraa hommaa omaksi. Yksin sinkkuna asuva, omaa maksettua huushollia ylläpitävä ja kaiken muunkin yksin tekevänä. Juu ei tunnu yhtään sen paremmalta voin kertoa.
Kyllä sitä kaipaa jotain muutakin kuin kiinteää omaisuutta. Raha ja omaisuus ei korvaa rakkautta. Tämä kait on se vanha totuus....
m31
Kyllä, olen itsekin 31 ja omassa kivassa asunnossani asustelen. Tavaraa hommailen, on taulutelkkarit, modernia taidetta, feng shuit kunnossa, on Iittalaa, Aarikkaa, on Aalto-vaasia, löytyy funkkista sekä art decoa, ui ui uijui :D
Ei tähän enää naista kaipaisi. Eikä miestä. Veisivät vain rahani ja itsekunnioitukseni.
"ihmisen ikävä toisen luo" JA PASHKAT!!! :D Suomalaiset sananlaskut ovat muutenkin perseestä. "Se katajaan kapsahtaa joka kuuseen kurkottaa, itku pitkästä ilosta yms..." PASKAT!
Nauttikaa elämästä ja ulkoilkaa. Tulee parempi mieli.
Ei tavarat iloitse kanssasi, kun on iloittavaa
Eikä sure eikä lohduta, kun surtavaa
Eikä tavaroita voi rakastella
Fleshlightia nyt ehkä, hyvällä mielikuvituksella jos pusseja pahasti kiristää
Mutta Fleshlightin hali
on kylmä kuin Aalto-vaasin
nyt ollakaan tulossa mökkihöperöksi, jos sen käsityksen sait. Eli kyllä täällä ulkoillaan, harrastellaan kaikenlaista, joka pitää mielen virkeänä ja siirtää ajatukset pois yksin olosta.
Mutta edelleenkään mikään tavara ei korvaa, eikä tule koskaan korvaamaan kumppanin läheisyyttä tai yhdessä oloa. Oli sitten kyseessä, vaikka itse Da Vincin taideteos.
Mitään tavaran menettämistä on turha pelätä, koska tavaran voi aina korvata uudella.
m31
Okei myönnän. Taidatte olla kypsempiä ihmisiä kuin minä. En vain osaa samaistua läheisyydenkaipuuseen. Mutta kaikkea hyvää. Toivottavasti se ihminen löytyy vierelle.
Nykyisillä korkotasoilla ei ole niinkään itsestäänselvää ja järkevää hankkia omaa asuntoa. Markkinat ovat jo hiljentyneet samaan tahtiin kuin korot ovat nousseet. Lisää on tulossa kunhan jenkkien pressanvaalit on käyty. Mitä itseesi muuten tulee, osaat kirjoittaa ihan luettavaa tekstiä joten ihan dorka et voi olla. Arvosta enemmän sitä mitä sinulla on eikä sitä mitä sinulla ei ole. Sun ikä ei anna huolta vielä mihinkään, ainakaan biologisessa mielessä. Kriisi on tunnetila ja pienellä tsempillä unohdat koko jutun. Älä aseta itsellesi enempää paineita kuin jaksat kantaa. Haaveitahan ei ole olemassakaan, vain tavoitteita. Hyvää kesää 30 taulussa. Kyllä se tästä vielä lämpenee.
"Nykyisillä korkotasoilla ei ole niinkään itsestäänselvää ja järkevää hankkia omaa asuntoa."
No joo, nykyinen korkotaso on ennemmän normaali kuin 2-3vuotta sitten vallinnut. On näet niin, että rahaa ei voi jatkuvasti hinnoitella halvaksi, koska se johtaa persaukisten lainausintoon ja sitäkautta nouseviin hintoihin. Joku 5-7% on täysin normaali ja kestävä korkotaso;)
En haluais ns. "rub it in your face", mutta sä siirryt kyllä jo neljännelle kymmenelle :)
Terveisin samassa tilanteessa oleva sinkkunainen :)
Ensinnäkään mikään ei ole pysyvää, paitsi energia, se ei katoa mihinkään.
Ja miksi ihmiset ylipäätään stressaavat tuollaisilla aiheilla?
Itse olen elänyt suurimman osan elämästäni yksin, enkä usko, että vaikka asia olisi toisin, sillä olisi lopulta suurtakaan merkitystä elämän kokonaisuuden tai onnellisuuteni kannalta.
Itsekin koin kolmenkympin kriisin, täyttäessäni 21 - tajusin, et perkele, mähän oon kohta kolmekymmentä!
Kriisiä kesti tasan kaks päivää.
Vaikka järjestäisi millasen kriisin, ei se asioita muuta miksikään.
Ainoa, mitä niiden suhteen on muutettavissa, on oma näkemys niitä kohtaan.
Kriisin osuessa kohdalle katselet hetken itseäsi erilaisten lasien lävitse; punnitset, mitä olet saavuttanut ja saanut elämässäsi.
Kriisin avulla ihminen saa uutta puhtia muuttaa asioita elämässään !!
Ihminen tarvitsee sielussaan juurtumista, ainakin useimmat, vain harvat ovat luotuja kulkemaan lastuna ajan laineilla. Siksi oma asunto, vakituinen työpaikka ja perhe ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Tietysti muitakin syitä on, sehän on selvää.
Kaikki ei tapahdu hetkessä, anna itsellesi aikaa, mutta käytä se aika hyödyllisesti. Kulje määrätietoisesti kohti tavoitteitasi.