onko ollut enteitä/vaistoa

itse ilmoitti unessani tulevaisuuden.
Äitini oli kuolemansairas vaikka minä sen ehkä sisimmässäni tiesin niin kieltäydyin uskomaan mitä tuleman pitää. Näin jäljestäpäin oli niin monta merkkiä jotka kertoivat kuinka asiat olivat. En kuitenkaan halunnut nähdä. Vähän ennen kuolemaansa äitini tuli uneeni ja kertoi että asiat eivät tule loppumaan niin kuin toivoisi. Tätäkin kieltäydyin uskomasta ja lohduttelin itseäni sillä että: unessa voi nähdä vaikka mitä. Muutamaa viikkoa myöhemmin jouduin luopumaan rakkaasta äidistäni.

olin töissä. Jälkeenpäin saimme suurinpiirtein selville kuolinajan ja juuri sinä arvioituna kuolinaikana minua alkoi suunnattomasti ahdistaa. Sanoin työtovereilleni meneväni asioille vaikka todellisuudessa lähdin ajelemaan kasvavan ahdistuneisuuden vallassa. Ajoin päämäärättömästi ja ajauduin kirkon pihalle. Istuin autossani, voin huonosti. Jonkin aikaa siinä istuttuani päätin lähteä takaisin töihin. En voinut. Ajelin toisen pikkupaikkakunnan kirkon pihalle. Istuin vain siellä.
Samana iltana löysin äitini kuolleena kotoaan.

Joo-on ja se onki aika inhottavaa jotenkin kun aavistaa jo etukäteen että jotain pahaa tapahtuu!!1
Mulla on UNET kertonu ennalta jo aika monesti noita suruasioita.-ja no niihin en voi itse vaikuttaa, mutta kun hommasin nukkumislääkkeet niin en sit muistanut uniani niin eikös ukko alkanu puhua että näki kummallisen unen ja me ei yleensä ikinä puhuta unista JÄYKISTYIN KAUHUSTA kun se sen kerto totesin vaan että joo nyt joku erittäin läheinen kuolee ja ei menny kun pari viikkoo niin kuoli oma lapsi.-ja jotenkin minä tiesin että se koski juuri sitä lasta se uni...että no voihan sitä vähän varuillaan olla jos saa noita enneunia nähdä mutta niitähän ei voi millään lailla juuri itse kontroloida eikä silleen ne tulee jos on tullakseen.

Olen kaksi kertaa nähnyt selkeän enneunen. Kerran näin unta eräästä sukulaisestani (silloin n. 25v), josta en normaalisti KOSKAAN näe unia (en ole nähnyt ennen enkä jälkeen kyseisen enneunen). Unessa oli sukumme koolla ja yhtäkkiä näimme tämän em. ihmisen takapihalla makaamassa kasvot maata päin. Juoksimme hänen luokseen ja veljeni kokeili hänen pulssiaan ja sanoi että "mitään ei ole enää tehtävissä". Puoli vuotta tämän unen jälkeen tämä kyseinen sukulaiseni otti todella reilusti uni- ja rauhoittavia lääkkeitä itsemurhatarkoituksessa. Hänet vietiin hoitoon Helsinkiin asti ja teholle ja tarkkailuun. Lääkärit kertoivat meille sukulaisille, että mitään ei ole tehtävissä! Lääkärit sanoivat, että he eivät ole koskaan ennen tavanneet niin paljon lääkeainetta kenenkään ihmisen veressä. Uskomatonta, mutta totta: sukulaismieheni selvisi tästä hurjasta matkastaan ja on tällä hetkellä terveempi kuin koskaan.

Toinen uneni koski mummuani. Mummu tuli unessa luokseni ja sanoi, että "sun ei tarvitse huolehtia minusta, minulla on nyt hyvä olla" tai jotakin vastaavaa (en muista enää sanatarkkaan), sitten mummu katosi ja minä surin kovasti. Muutamaa viikkoa myöhemmin mummu kuoli 86-vuotiaana.

Minulla on "lahja" nähdä läheistemme kuolema 2 viikkoa etukäteen. Sama on ruvennut tapahtumaan myös nyt läheisten kanssa jotka vammautuvat vakavasti jossain onnettomuudessa. Näen asian 2 viikkoa etukäteen.

Tämän "lahja" on kulkenut suvussamme ja itselläni se voimistui uudelleen tuossa 15-vuotiaana. Minulla oli se jo aikaisemminkin mutta työnsin sen pois väkipakolla. Kuitenkin 15-vuotiaana aloin nähdä ja tuntea etukäteen pahat asiat. Olen nyt 27-vuotias ja osaan jo tulkita enteen suhteellisen hyvin.

pikkuserkkuni kanssa, jota en ollut nähnyt moniin vuosiin, näin hänen kuolemansa enteenä vain viikkoa aikaisemmin. Se kyllä tuntui rankalta, sillä pikkuserkkuni oli vain 7-vuotias kuolessaan.

Järjellä ajateltuna tiesin, kuinka lopulta käy. Tiesin, että äitini tulee kuolemaan kyseiseen sairauteen heti kuin sain siitä tietää. Vähän yli kaksi vuotta tähän meni. Ehkä asian tajuamista helpotti omista ongelmistani johtuva kriisi/masennukseni, jolla ei ollut mitään tekemistä äitini sairastumisen kanssa. Tällöin en nähnyt missään mitään positiivista jne., mutta toisaalta se myös auttoi minua olemaan realistisempi. Muut samassa asunnossa asuneet ihmiset sekä äitini sukulaiset eivät taineet heti tajuta tai hyväksyä sitä, miten lopulta tulee käymään, vaikka se olikin minulle täysin selvää. Osasinkin omasta mielestäni suhtautua moniin tähän liittyviin asioihin paremmin kuin muut, vaikka minua haukuttiinkin esim. tuen puutteesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että omat aivan eri asioista johtuvat kovat kokemukset ja niistä johtuva kovuus, varautuneisuus, etäisyys jne. persoonallisuudessa tapahtuneet muutokset auttavat selviytymään muusta. Minulla ei kuitenkaan ollut tarvetta surra millään tavalla äitiäni, koska välimme olivat monesta eri syystä johtuen huonot ja etäiset. Olin ja olen nytkin asian kanssa sinut. Minulla ei myöskään ollut koskaan minkäänlaista tarvetta puhua asiasta. Asiat, joista minulla on nyt tai ollut tarvetta puhua liittyvät omiin ongelmiini ja siihen liittyviin ja sen aiheuttamiin lisäongelmiin. Mainittakoon, että työttömyys ja sen aiheuttamat ongelmat sekä seuraukset, se, mitä jouduin sen kokemaan tuhoten käytännössä minuuteni tehden minusta tällaisen kuin nyt olen on se, mitä "suren". Suurin syy elämäni tuhoamisessa ja vaikeuksien aiheuttamisessa on työkkärillä, sossulla ja kelalla.