Löytyhän täältä kohtalotovereita. Aika paljon sitä joutuu ihmiset kärsimään rakkauden takia. Mulla on reilu vuosi kun muutin pois avoliitosta. Mies oli minua vanhempi ja "tunnevammainen", eikä pystynyt luottamaan tulevaisuutemme yhdessä. Eihän se suhde pysy kasassa jos vain toinen yrittää ja on tosissaan. Oli vaikea lähteä suhteesta vaikka rakasti toista vielä, mutta itseni takia se piti tehdä. Pistin välit häneen poikki kokonaan vaikka hän olisi halunnut olla vielä ystäviä. Näimme äskettäin baarissa ja hän kertoi ajattelevansa minua joka päivä. Hän itse hyppäsi ilmeisesti laastari-suhteeseen melko pian eromme jälkeen. Jostain kuulin aikaisemminkin, että hän on kaipaillut perääni. Nyt mietin häntä taas koko ajan vaikka luulin jo päässeeni yli. Eikö ole kummallista jos hän rakastaa minua ja minä häntä ja meillä ei kuitenkaan tule olemaan yhteistä tulevaisuutta...? Minä vaan haluaisin päästä yli ja ehkä joskus löytää jonkun vielä rakkaamman mutta rima on aika korkealla (ehkä liianki) entisen suhteen jäljiltä... Kyllä se elämä voittaa mut aika kökköä pyöriä näissä fiiliksissä. Tsemiä kaikille kohtalotovereille!
rakastaa, ei rakasta
rakastaa edelleen
0742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.