..en ymmärrä miksi kohtaan aina ihan paskoja miehiä (anteeksi nyt vain taidan yleistää)..mutta niin, nytkin olen tapaillut yhtä miestä jo muutaman kuukauden ja en tiedä mikä on vialla, mutta jokseenki huonosti toi mies käyttäytyy. Miksi mua kohdellaan näin???en kestä..mies on siis ollut kyllä mukava ja kaikkea, mutta ei ilmoittele itsestään aina ja pitäs nähä sillon ku sille sopii, tuntuu et just silloin, ku mulla ois menoa. Menen aika paljon kyllä tai siis haluan nähä kavereita ja näin, koska en jätä menemättä, jos mies ei osoita et ois vakavissaan. Olen suht kaunis (ainaki nii sanotaan) ja hoikka vaalea nuori tyttö. Olen sosiaalinen ja multa löytyy kyllä huumorintajua. En ole mikään valittaja tms. ja joustan aika paljon..missä on siis vika??en ymmärrä...ärsyttää, ku tuntuu että olen jotenkin riittämätön...en tiedä millainen pitäis olla tai mitä ihmettä ne miehet hakee??olen kyllä luotettava, mutta kyllä mä vaadin mieheltä uskollisuutta ja sitoumista ensin. ehkä mun elämä vaan menee näin, et tapaan kerta toisensa jälkeen vaan paskoja miehiä...
ihannenainen
en ainakaan minä...
3228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostat rääväsuulta...(?)
Mieti itsestäsi myös huonoja puolia, ehkä vastaus löytyy niistä?
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia miesten suhteen. Edellinen suhteeni kesti yli neljä vuotta ja loppui siks, kun oltiin jo pari vuotta asuttu yli 300km päässä toisistamme ja mies ei enää jaksanut sitä. Eli hyväksyttävä ja järkeenkäypä syy. Uuden poikaystävän löysin jo viikon kuluttua erosta ja ollaan pysytty yhdessä jo 8kk, vaikka jouduin töiden vuoksi muuttamaan 300km päähän uudesta rakkaastani jo muutaman kuukauden kuluttua tapaamisesta. Mies on jo jaksanut kiltisti ootella ja vakuuttaa että jaksaa vielä viimeisen kuukauden ootella. Sitten muutan takaisin samalle paikkakunnalle.
Oon luonteeltani ujo ja hiljainen. Minulla on vain vähän kavereita. Olen mustasukkainen ja omistushaluinen. Olen huono kokki. Asuntoni on olematon loukku ja olen vähävarainen opiskelija. Minun tunteeni ovat hyvin ailahtelevia. Välillä olen tosi rakastunut ja kohta taas mietin, että pitäiskö erota. Olen hankala ihminen ja minun on vaikea tulla toimeen kenenkään kanssa. En liikaa mieti, miten usein miehelle voi soittaa, kuinka usein voi kutsua itsensä kylään, olenko tungetteleva yms. Olen vaan oma itseni. Näytän kaikki tunteeni, niin hyvät kuin huonot avoimesti.
Käytän alkoholia harvoin, mutta kun juon, olen aina todella humalassa. Lähentelen esim. poikaystäväni kavereita jopa hänen silmien edessä, puhun ihan mitä sattuu ja suutun kaikesta. Juon mielelläni toistenkin juomat ja minua on vaikea saada lähtemään bileistä.
On minussa jotain hyviäkin puolia. Opiskelen yliopistossa, olen savuton, olen pitkä, hoikka, kaunis ja liikunnallinen. Tykkään pukeutua naisellisesti, laittautua ja kulkea korkkareissa. Haluan olla pysyvässä parisuhteessa ja olla uskollinen. Osaan olla ihana ja miellyttäväkin.
En ole joutunut kohtaamaan paskoja miehiä. Ehkä minulla on vain ollut tuuria, kun parisuhteeni ovat kestäviä. Minussa itsessä on hyvin paljon vikoja ja olen epäsosiaalinen ihminen. Silti miehet kiinnostuvat minusta ja kiinnostus myös pysyy.
Se,että olet niin kavereidesi kanssa menevä tapaus,että hänellä on samankaltainen tunne,kuin sulla,ettää hänkin kokee riittämättömyyden tunnetta,jos olet usein menossa kavereidesi kanssa hänen kanssaan ajan viettämisen sijaan.
-Kenties jopa hieman jotain mustasukkaisuuden kaltasta tunnetta kavereitasi kohtaan?
Tämähän on toki täyttä arvelua,mutta vastausta ei tuohon tiedä kukaan muu,kuin hän...