Tarinani

Tarjoa tuoppi niin kerron tarinani...

Avovaimoni alkoi tapailemaan toista miestä jo ennen suhteemme loppua. Ja pani tätä heti seuraavana yönä kun olin suutuksissani päivällä sanonut hänelle että en kestä hänen tapailuja ja että suhteemme on ohi. Seuraavana päivänä hän tuli sanomaan että ei halua erota. No siinä vaiheessa se oli jo kuitenkin myöhäistä...

Ehkä me olisimme eronneet ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa koska viime aikoina meillä oli mennut niin huonosti. Tai sitten emme, jos vaan olisimme osanneet hoitaa ensimmäisen suuren kriisimme järkevästi. No sitä emme saaneet koskaan tietää...

Kuitenkin hän satutti minua teoillaan niin tajuttomasti että tuntui että siitä ei järjissään selviä. Siitä on nyt kolmisen viikkoa ja helppoa ei ole vieläkään. Yli viisi vuotta ehdimme yhdessä kulkea. Hän haluaisi olla vielä ystävä mutta en ole oikein siihen pystynyt. Pahinta on kun tuntee yhtä aika surua, ikävää, katkeruutta, vihaa, tuskaa, hellyyden kaipuuta... Asiaa ei tee helpoksi sekään että hän muutti tämän saman kerrostalon toiseen asuntoon ja meillä on vielä yhteinen suloinen pentukoirakin...

Saisinko vielä toisen tuopin?
41499
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Onhan se kamalaa, kun vieras mies tuli ja pani sinun omaisuutt, siis omaasi. Aiai. Koskee.

Äänestä
  • Jos sinä auliisti jaat itseäsi, ei kaikilla tarvitse olla niin löyhä moraali!

    Äänestä

  • Vitut tässä mistään omaisuudesta on kyse dorka!

    Äänestä

  • Omaisuudesta ei ollut kyse - olet typerys.
    Neuvoni sinulle: jakkara ja köysi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lost kirjoitti:

Tarjoa tuoppi niin kerron tarinani...

Avovaimoni alkoi tapailemaan toista miestä jo ennen suhteemme loppua. Ja pani tätä heti seuraavana yönä kun olin suutuksissani päivällä sanonut hänelle että en kestä hänen tapailuja ja että suhteemme on ohi. Seuraavana päivänä hän tuli sanomaan että ei halua erota. No siinä vaiheessa se oli jo kuitenkin myöhäistä...

Ehkä me olisimme eronneet ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa koska viime aikoina meillä oli mennut niin huonosti. Tai sitten emme, jos vaan olisimme osanneet hoitaa ensimmäisen suuren kriisimme järkevästi. No sitä emme saaneet koskaan tietää...

Kuitenkin hän satutti minua teoillaan niin tajuttomasti että tuntui että siitä ei järjissään selviä. Siitä on nyt kolmisen viikkoa ja helppoa ei ole vieläkään. Yli viisi vuotta ehdimme yhdessä kulkea. Hän haluaisi olla vielä ystävä mutta en ole oikein siihen pystynyt. Pahinta on kun tuntee yhtä aika surua, ikävää, katkeruutta, vihaa, tuskaa, hellyyden kaipuuta... Asiaa ei tee helpoksi sekään että hän muutti tämän saman kerrostalon toiseen asuntoon ja meillä on vielä yhteinen suloinen pentukoirakin...

Saisinko vielä toisen tuopin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu