Mulla on aika paha olla. Ei ole ketään jolle murheistani kertoisin, joten ajattelin vuodattaa hieman tänne, jos löytyisi joku joka ymmärtäisi edes vähäsen.
Elikkäs olen ylipainoinen tyttö (21v)mutta muuten ihan nätti. Enkä mikään ihan järjetön plösö mutta silti. Pyydän, en kaipaa mitään "laihduta" kommentteja. Pystyn siihen kyllä sitten kun itsestä siltä tuntuu ja sitä haluan. En halua tehdä sitä muiden ihmisten vuoksi.
Viimeksi viikko sitten eräs poika pyysi minua treffeille. Ollaan aikaisemmin nähty vain muutaman kerran ja siitäkin on aikaa joten hän pyysi kuvaani. Hän kysyi heti että mitä, olenko ylipainoinen. Alkoi saarnata minulle siitä että mitä syön ja liikunko jne. Ja lopuksi hän sanoi että voisin olla kaunis jos olisin hoikka. Siis onko tämä ihan normaalia?? siis jos olen hänen mielestään sellainen että ei kiinnosta, niin miksei hän vain sanonut et sori ei nappaa. Vaan alkoi väenväkisin muokata minusta mieleistään ja suurinpiirtein että minun pitäisi muuttua niin sitten hän huolii minut...? Itse tämä poika oli kaukana hyvän näköisestä. Laiha kuitenkin.
Oon törmännyt ennenkin siihen että minuun suhtaudutaan kuin tunteettomaan läskikasaan, että minua saa kohdalle miten sattuu. Että minua saa lähennellä esim baarissa ja mua saa kouria ilman lupaa. Hoikat kaverini ei saa tällaista kohtelua.
Arvaan jo, mitä ajattelette; laihduta. Mutta se ei jotenkin tunnu oikealta. Onko se oikein että en kelpaa sellaisena kuin olen? tiedän itse että en ole ruma. Itse pidän itsestäni. ehkä se tekee tän asian vielä vaikeammaksi, en tiedä?
Tiedän, maailma on julma. Mutta onhan maailmassa muitakin lihavia kuin minä, ja lihavampiakin, ja heillä on heitä palvova ja rakastava mies. Miksi minä en saa muuta kuin huonoa kohtelua? Onko edes olemassa enää miehiä jotka rakastaisi toista sellaisena kuin on eikä yrittäisi väkisin muuttaa toista?
Ehkä mun pitäisi vain luovuttaa. Alkaa väkisin laihduttaa ja yrittää tehdä itsestäni rakkauden arvoisen. Tuntuu että osittain (ei pelkästään) juuri siksi en halua enää laihtua koska olen vihainen kun en kelpaa näin??
En mä tiedä oliko tässä kirjoituksessa mitään järkeä. Toiv. saisin edes yhden asiallisen vastauksen..? ihmiset osaa olla niin kovin ilkeitä.
Ehkä pitää vain valmistautua elämään elämäni yksin.
Elikkäs olen ylipainoinen tyttö (21v)mutta muuten ihan nätti. Enkä mikään ihan järjetön plösö mutta silti. Pyydän, en kaipaa mitään "laihduta" kommentteja. Pystyn siihen kyllä sitten kun itsestä siltä tuntuu ja sitä haluan. En halua tehdä sitä muiden ihmisten vuoksi.
Viimeksi viikko sitten eräs poika pyysi minua treffeille. Ollaan aikaisemmin nähty vain muutaman kerran ja siitäkin on aikaa joten hän pyysi kuvaani. Hän kysyi heti että mitä, olenko ylipainoinen. Alkoi saarnata minulle siitä että mitä syön ja liikunko jne. Ja lopuksi hän sanoi että voisin olla kaunis jos olisin hoikka. Siis onko tämä ihan normaalia?? siis jos olen hänen mielestään sellainen että ei kiinnosta, niin miksei hän vain sanonut et sori ei nappaa. Vaan alkoi väenväkisin muokata minusta mieleistään ja suurinpiirtein että minun pitäisi muuttua niin sitten hän huolii minut...? Itse tämä poika oli kaukana hyvän näköisestä. Laiha kuitenkin.
Oon törmännyt ennenkin siihen että minuun suhtaudutaan kuin tunteettomaan läskikasaan, että minua saa kohdalle miten sattuu. Että minua saa lähennellä esim baarissa ja mua saa kouria ilman lupaa. Hoikat kaverini ei saa tällaista kohtelua.
Arvaan jo, mitä ajattelette; laihduta. Mutta se ei jotenkin tunnu oikealta. Onko se oikein että en kelpaa sellaisena kuin olen? tiedän itse että en ole ruma. Itse pidän itsestäni. ehkä se tekee tän asian vielä vaikeammaksi, en tiedä?
Tiedän, maailma on julma. Mutta onhan maailmassa muitakin lihavia kuin minä, ja lihavampiakin, ja heillä on heitä palvova ja rakastava mies. Miksi minä en saa muuta kuin huonoa kohtelua? Onko edes olemassa enää miehiä jotka rakastaisi toista sellaisena kuin on eikä yrittäisi väkisin muuttaa toista?
Ehkä mun pitäisi vain luovuttaa. Alkaa väkisin laihduttaa ja yrittää tehdä itsestäni rakkauden arvoisen. Tuntuu että osittain (ei pelkästään) juuri siksi en halua enää laihtua koska olen vihainen kun en kelpaa näin??
En mä tiedä oliko tässä kirjoituksessa mitään järkeä. Toiv. saisin edes yhden asiallisen vastauksen..? ihmiset osaa olla niin kovin ilkeitä.
Ehkä pitää vain valmistautua elämään elämäni yksin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet varmasti vain kohdannut pinnallisia ihmisiä. Itse en katso koskaan ulkonäköä, tottakai se on plussa jos on "kaunis".
Mutta ihmissuhteissani olen joutunut (liian usein) toteamaan että todellakin vain se, mitä päässä ja sydämessä liikkuu on tärkeää...
Olen 27 vuotias eronnut mies, jos haluat kirjoitella: [email protected]
Hmm. Kyl mä haluan että mies joka minua rakastaa katsoo myös ulkonäköäni. Hänen pitäisi vain pitää siitä, pitää minua kauniina. En mä nyt tiedä olisiko sekään mukavaa että mun ulkonäköni on hänelle aivan yksi ja sama?
Tiesit varmaan kyllä, että tarkoitin sitä, että kauneus kumpuaa sisältä. Oli minkänäköinen tahansa, jos on ilkeä, myös näyttää ilkeältä Jos on itselle henkisesti sopiva kumppani, myös näyttää kauniilta jne. siksi se sisin on tärkeintä.
Sanoithan alkuperäisessä kirjoituksessa olevasi kaunis, miksi epäilisin sinua? Toki pitäähän ensin nähdä ennen kuin voi mitään sanoa...
Jokainen voi olla kaunis jonkun mielestä. Kun on mukava, iloinen ihminen niin se on kauneutta mikä saa ihmisen säteilemään.
Jos jostakin ihmisestä pitää ei pyri muuttamaan häntä vaan hyväksyy sellaisena kuin tämä on, vikoineenkin. Ei häpeä toisen ulkonäköä vaan omaa tarpeeksi rakkautta ja itsetuntoa vaikka se rakas olisi maailman erikoisimman näköinen. Ei kannata olla kynnysmatto vaan jokainen ansaitsee itselleen parasta.
Pointti jota en ole koskaan ajatellutkaan tarkemmin. Jos sattuu tutustumaan sellaiseen ihmiseen jonka ulkonäkö ei suoralta kädeltä mitenkään erityisemmin miellytä, mutta suhde muuttuu ajan myötä rakkaudeksi, niin muuttuuko toinen osapuoli myös rakastuneen silmissä automaattisesti kauniiksi. Vai voiko rakkautta syntyä alunperinkään, jos ulkonäkö ei heti ensinäkemältä miellytä. Paha sanoa kun ei ole koskaan rakastunut, ja ihastumiset tapahtuvat aina enemmän tai vähemmän ulkonäköön.
Jotenkin mä kuitenkin uskon, että suhteet ovat aina jonkinlaisia kompromisseja, oli sitten kyse ulkonäöstä, luonteesta, tai mistä tahansa. Tuskin kukaan meistä niin täydellinen on että arjen astuttua kehiin mikään asia toisessa ei ärsyttäisi tai häiritsisi. Kyse voi olla niinkin mitättömästä asiasta kuin jostain luomesta väärässä kohtaa kehoa tai niin edelleen, mutta uskoisin että sitä kait sen rakkauden juuri pitäisi ollakkin: Hyväksymistä toisen juuri sellaisena kuin on, vikoineen päivineen.
"Vai voiko rakkautta syntyä alunperinkään, jos ulkonäkö ei heti ensinäkemältä miellytä."
Ehdottomasti, minä olen elävä todiste! Ihastuin mieheeni, koska en pitänyt hänen ulkonäöstään..=) Olimme samoilla festareilla (toisiamme tuntematta) ja ajauduimme muiden tuttujen kautta saman pressun alle asustamaan. Hän oli niin kaukana minun miesunelmastani (olemus, pukeutumistyyli, koko, näkö) että en oikein voinut edes käsitellä näkemääni. Noh, aloin ajattelemaan tätä asiaa jälkeenpäin enemmän ja enemmän, lopuksi huomasin ajattelevani häntä koko ajan, olin ihastunut...=)
Kuulostaa kummalta mutta näin se menee..=)
Ja satuinpa sitten vielä saamaan tämän kyseisen ukkelin itselleni, tokihan olin ottanut selville missä hän asusta...
t. kolmas vuosi meneillään ja kihloissa.
Tehokas laihdutus keino on kun rupeaa naimaan oikein kunnolla.
... kova paikka, tunnen nuo ulkonäkö tuskat niin itseni kohdalla kuin tyttärenikin joka on sinua vuoden vanhempi kaunis tyttö mutta reilusti ylipainoinen hänellä kyllä on avomies joka itsekkin on aika "iso" poika :-))
Itse olen välillä ollut reilusti ylipainoinen ja välillä ns."normaali" ja tuo "normaali" juuri silloin kun ympäristön paineet ovat kasvaneet liian isoiksi kestää.
Minua loukkasi aikoinaan suuresti sellainen ,että kun laihduin normaali painoiseksi minua alettiin noteerata ja minulle sanottiin että olen hyvän näköinen (miehet ja naisetkin jopa...??) mietin silloisen ystäväni kanssa joka myös laihdutti samaan aikaan ,että kuinka ihmiset eivät näe meitä jos ollaan ylipainoisia vaikka IHAN SAMOJA IHMISIÄ ollaan vaikka sitä elopainoa olisi enenpikin ???
Tiedän terveysriskit yms. joita liikalihavuuteen liittyy (olen hoitoalalla) ,mutta silti jos ihminen on sinut itsensä kanssa kellä siihen on mitään sanomista??
Nyt olen "jo" nelikymppinen nainen ja tällähetkellä hiukan pyöreä mutta en lihava...
Silti minua jaksaa välillä huvittaa mutta enimmäkseen myönnettäköön suututtaa juuri nuo mainitsemasi "laihat / hoikat" mutta eipä juuri minkään näköiset ja jopa ..anteeksi nyt... rumahkot miehet (miksei naisetkin..) joilla on varaa arvostella naista joka on ylipainoinen mutta siltikin voi olla kovastikkin kaunis!!
Sinulle haluan sanoa että NOKKA PYSTYYN TYTTÖ SINÄ OLET KAUNIS JA ARVOKAS !!
Ei sinun arvoasi ihmisenä himmennä muutama ylikilo josseivät ne sinua itseäsi haittaa ole rohkeasti juuri sitä mitä haluat olla!
Hyvää/hauskaa/onnellista.yms. loppuelämää sinulle
:-)
Olen kokenut aivan saman nuorena!Juuri tuolta se tuntuu.Sanon suoraan,pidä pintasi!Ole juuri sellainen kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu.Kokeilin kumpaakin tietä.Laihdutin ja vihasin joka hetkeä!Kärsin helvetin tuskia.Laihduin ja jumpasta huolimatta koko vartalo löystyi vaikka olin nuori.Vaatteilla se peitettiin tietysti.Kaverit,jotka olivat hyväksyneet minut lihavana,eivät enää viihtyneet muuttuneen minäni kanssa.Sanoivat että oli katkeran oloinen.Niin olin.En silti saanut sitä mitä odotin,vaikka laihduin.Elämä ei ollut yhtään parempaa,päinvastoin.Kun annoin itseni vapaasti saada takaisin menetetyt kilot,se oli ihana nautinto!!!Nyt olen vahvempi ja juuri sellainen kuin luonnostaan olen.Se piti käydä varmistamassa,mutta samalla hiukset ja iho huononivat.Eivät ole yhtä hyvässä kunnossa kuin aiemmin.Ihmiset pitävät oikeasti sinusta persoonana.Se joka keskittyy vain ulkomuotoon,katsokoot vaan omaansa!Ystävyydellä Sari:)
Älä murehdi, olet vielä niin nuori. Mä olen ollut aina ylipainoinen, ja vaikka välillä ollut tilanteita että tuntuu kuin kaikki kaatuisi niskaan, niin aina on miehiä riittänyt eikä kukaan ole koskaan lihavaksi haukkunut (ylipainoa n.30kg). Itsehän me kilomme kannamme, joten älä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa. Tsemppiä ja kirpakkaa syksyä sinulle!
Vääntelin hieman otsikkoa eikä se ollut kylläkään itse asia, tuli vaan myös mieleen, että osa rakastuneista myös laihtuu, ei tarvitse syödä suruunsa tms...
Jos taas on sinkku, tulisi osata itse rakastaa itseänsä, kun taas on suhteessa - samat sanat myöskin. Kiloilla ei ole väliä, jos ne osaa arvokkaasti kantaa eli kun on sinut itsensä kanssa, niitä ei muutkaan ulospäin huomioi. Naisellisuus ja kauneus nousee sisältäpäin, iloiset lämpimät silmät, hellät auttavat kädet, ymmärtävät sanat ja jotain pyöreää pehmeää muotoa - myös tai edes luonteessa;)
Fyysinen hyvänolon tunne vaikuttaa myös sisimpään sekä näkyy myös ulospäin, olethan samaa mieltä? Elimistö on tehty käyttämistä varten, joten suosittelen lämpimästi säännöllistä liikkumista, mikä/mitkä lajit vain kiinnostaakin, maailma on täynnä mielenkiintoista lajeja ja harrastuksia. Liikunta tuo tervettä ryhtiä, se ei silti näy turhana ylpeytenä. Sekä kiinnitä tyttönuori edes pientä huomiota pidemmän linjan ruokavalioosi, hyvänmakuisesta ruuasta ei tarvitse luopua, mutta ihminen on sitä mitä se syö... Jos silti jonkinmoista ylipainoa esiintyy, mutta olo on muuten hyvä ja mieli tasapainoinen, nauti elämästäsi ilolla, huumorintajulla ja sydämellä. Rakasta niin sua rakastetaan.
Kyl mä liikun säännöllisesti. Lenkkeilen väh 4 krt viikossa, en siis löntystele. :)
ei se siltikään musta sen hoikempaa oo tehny. Kunto on kyl ihan hyvä ja muutenkin virkeä olo.
Se että esim. nuoret on niin karmean kovia ja julmia on hirveä asia!
Ei pulskuus ihmistä pahenna !
Sinun pitäisikin etsiä järkevää ja sivistynyttä seuraa. Sitä on kyllä vaikea löytää.
Jopa näin aikuisenakin.
Terveisin aikuinen mies
Mutta myös osa meistä aikuisista on aika julmia.
Itse olen pyöreä ja seksikäs 40v nainen, saan kuulla aika usein;
kyllä sunkin tarttis tehdä ittelles jotain, ota itseäsi niskasta ja lopeta mässäily.
Niinpä niin, totuus on tarua ihmeellisempi,
toivon silti vielä saavani rinnalleni ihanan miehen jota rakastaa,koska sen takuulla osaan!
Siis myös aikuisen miehen, joka olisi kelvannut minulle ihanana ylipainoisena itsenään.
No en moiti laihtunutta olemustaankaan, ja lenkkeilen hullunlailla, että näkisin hänet edes polulla :) ja samlla laihtuisin vähän, huvittavaa...
Hyvää ja kaunista syksyä!
Sinä Angel... kirjoita minulle...
e-mail: [email protected]
terveisin, aikuinen mies
Täytyypä alkuun todeta, että olipa nolo heppu joka alkoi mollaamaan sinua suunnilleen ekoilla treffeillä, karmaisevaa!
Todella ihmeellistä että, yleensä pyysi treffeille vaikka sinä et häntä miellyttänut, ei olisi pitänyt pyytää jos ainoana tavoitteena oli toisen loukkaaminen.
Olet kuitenkin vielä nuori, ja ehdit tutustua asiallisiinkin miehiin.
Luovuttaahan sinun ei kannata, itse aikanaan haaskasin elämästäni 7 vuotta kun luovutin elämäni rakkauden etsinnän, kun sain huomata että omaan vian, joka on suunnilleen pahempi kuin tartuntatauti. Kyseinen ongelma ei kuitenkaan ole se että seksi ei toimisi, mutta tämä onkin toinen vielä päättymätön tarina.
Mutta älä luovuta !!!
Selvästi tuo ylipaino on sinulle jonkinlainen (itsetunto-)ongelma, joten en ymmärrä miksi et hankkuituisi siitä eroon... Ehkä sinulla on huonoja kokemuksia esim. koululiikunnasta?
Suosittelen aloittamaan vaikka lenkkeilyn, on todella palkitsevaa huomata kun kroppa kiinteytyy ja siinä sivussa vastakkaisen sukupuolen kiinnostus lisääntyy. Tärkeää: Motivoidu liikkumaan _itsesi_ takia, älä miehiä miellyttääksesi. Kun olet timmissä kunnossa, pärjäät kaikilla elämän osa-alueilla paremmin! Ei ole mitään järkevää syytä olla laihtumatta, jos ylipaino häiritsee.
Itse olin lukioaikoina tosi hintelä enkä uskonut että naiset voisivat ikinä kiinnostua. Mutta viimeiset 5v kuntoilu on ollut luonteva osa elämääni ja tuntuu että naisten kiinnostus lisääntyy eksponentiaalista tahtia. Mukavaa.:)
Mutta siis takaisin aiheeseen, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, naisen ylipaino on hyvin monille miehille aika suuri turn-off.:( olen jutellut asiasta useiden ystävieni (20-30v) kanssa. Tuo mainitsemasi "voisi olla kaunis jos olisi hoikka" on melko yleinen tapa ajatella, ihan tavallisten ja fiksujen miesten keskuudessa.
Vaikka tyttö/nainen olisi muuten mukava, niin ylipaino aiheuttaa sen että on vaikeaa kiinnostua seksuaalisessa mielessä, yritä ymmärtää.. Noh, poikkeuksiakin varmaan on. Mutta kyllä jokainen mies haluaa naisesta muutakin kuin keskustelutoverin, niitä löytyy ihan tarpeeksi oman sukupuolen edustajista. Tavallaan ikävää tiedostaa olevansa tässä suhteessa "pinnallinen", mutta minkäs teet kun ei luonto anna perkisi.:/
PS: Jos et halua laihtua, niin yritä sitten tutustua sopivasti ylipainoisiin miehiin äläkä laiheliineihin. Ihminen on siinä määrin "itserakas" että tahtoo kumppaninsa olevan olemukseltaan samankaltainen kuin mitä itse on.
Minusta olet väärässä.
Ensinnäkin on paljon miehiä jotka tykkää myös isoista (en tajua mistä olet faktasi pieraissut) ja on ihan turha alkaa selittää "omia totuuksiaan".... Lisäksi minä olen kaunis ja haluttava vaikka olenkin iso. Koskaan ei ole ollut miehistä puutetta (enkä tarkoita pelkkää seksiä vaan ihan seurustelua)Ja lisäksi kaikki mieheni ovat olleet fiksuja sekä hyvän näköisiä. Ainoakaan heistä ei ole ollut lihava. Että outo oli tuokin juttusi... Vaikka sinun mielestäsi iso nainen ei voi olla haluttava, niin oletko niin tyhmä että luulet että kaikki ajattelee kuin sinä? pyh :)
Lisäksi minä ainakin lenkkeilen päivittäin. Luuletko että kaikki isokokoiset vain makaavat? höpö höpö. Minä nautin elämästä ja näytän hyvältä :) Tutustu asiaan ja ala vasta sitten kertoa sitä "faktaa" :)
Anteeksi vaan, "iso nainen". Kyllä edellinen kirjoittaja ( kaverinsa) varmasti ihan itse tietää mikä sytyttää ja mikä ei! Minuun ei myöskään lihava nainen kolahda, oli sitten kuinka kauniit kasvot vaan. Kasvot/hiukset on sentään pienempi osa ihmistä kuin muu kroppa.. mut makunsa kullakin, ei siinä mitään..
palstalta.Otsikko:Lihavat tytöt.Otsikko PITÄÄ OLLA.mUN MIELESTÄ ASIAA.
tulipa paha mieli tuosta sinun kirjoituksesta. ehkäpä se johtuu siitä että osasit laittaa tunteesi esille.
mä oon 32 vuotias ja mulla on aina ollu kumppaneina isoja kauniita naisia.
En voi sanoa itseäni komeaksi joskin olen joskus kuullut kommenttia siitä että olisin komea.. tiedä sitten miten asia oikeasti on.. tai sitten asia on juuri niin mitä ihmiset sanovat. toisille olen komea/ söpö ja toisille ruma, punapartainen kaljamaha. eli kommenttia löytyy niin montaa kuin on sanojaa.
mä oon tehny mielessäni korviini suodattimen joka päästää läpi ainoastaan hyvät kommentit. se suodatin ei päästä läpi semmoisia huonoja kommentteja jotka tiedän itsestäni jo etukäteen :o)
tunnistan itestäni samoja piirteitä kuin mitä kuvasit itselläsi olevan eli jos joku yrittää muuttaa minua mieleisekseen niin silloin loukkaannun ja mielestäni se on oikeutettua.
en mä osaa sanoa auttoko/lohduttiko tää ollenkaan..
oo kuitenkin aito itsesi ja oo ilonen kaikesta huolimatta, koska jos olet ja minä satun tulemaan vastaan niin ihan varmasti huomaan sinut ja jäät mieleeni ja hymysi tarttuu minuun :o)