Ajattelinpa tänne itseäni purkaa ja narista siitä, että miten voi näin yhdellä ihmisellä olla huono tuuri naisten suhteen. Liittyy tämä vahvasti nettideittailuunkin.
Olen elämässäni törmännyt psyykkisesti epätasapainoisiin naisiin jo riittämiin, kerta toisensa jälkeen kolme viimeisintä tapaamaani netin kautta. Kaikki nämä ovat olleet työssä tai opiskelemassa ja vaikuttaneet alussa aivan kivoilta ja normaaleilta naisilta, kunnes totuus paljastuu.
Alkaa jo kypsyttämään kun tuntuu, että samaa naisluokkaa löytää vaan baareistakin ja netistäkin. Pitäsköhän tässä alkaa kirkossa käymään ja ruveta uskovaikses, jotta jonkun parisuhteeseen kynenevän löytäis. Tai sitten alkaa itte pelimieheks, menis vaan hyvä mies piloille jos pelimieheks/naisten pyörittäjäks alkaisin.
Harmittaa, suuresti. Tälläkin hetkellä erään vastaavan parisuhteeseen ilmeisesti kykenemättömän naisen kanssa olen yhteyksissä. Taas kaikki vaikutti hyvältä kunnes 'hän tuli kaapista' ja nyt en jaksa tehdä tän asian kanssa mitään päätöksiä, olkoot ja tehkööt aika tehtävänsä.
Kait tässä täytyy taas kohta nettideittailua alottaa uudestaan ja toivoa, että seuraava ei ois mikään raiskattu ja pahoinpidelty ihmisraunio. Vai pitäsköhän jättää nettideittailu kuten aikoinaan jätin baarit melko samoista syistä...
Veettää...
Olen elämässäni törmännyt psyykkisesti epätasapainoisiin naisiin jo riittämiin, kerta toisensa jälkeen kolme viimeisintä tapaamaani netin kautta. Kaikki nämä ovat olleet työssä tai opiskelemassa ja vaikuttaneet alussa aivan kivoilta ja normaaleilta naisilta, kunnes totuus paljastuu.
Alkaa jo kypsyttämään kun tuntuu, että samaa naisluokkaa löytää vaan baareistakin ja netistäkin. Pitäsköhän tässä alkaa kirkossa käymään ja ruveta uskovaikses, jotta jonkun parisuhteeseen kynenevän löytäis. Tai sitten alkaa itte pelimieheks, menis vaan hyvä mies piloille jos pelimieheks/naisten pyörittäjäks alkaisin.
Harmittaa, suuresti. Tälläkin hetkellä erään vastaavan parisuhteeseen ilmeisesti kykenemättömän naisen kanssa olen yhteyksissä. Taas kaikki vaikutti hyvältä kunnes 'hän tuli kaapista' ja nyt en jaksa tehdä tän asian kanssa mitään päätöksiä, olkoot ja tehkööt aika tehtävänsä.
Kait tässä täytyy taas kohta nettideittailua alottaa uudestaan ja toivoa, että seuraava ei ois mikään raiskattu ja pahoinpidelty ihmisraunio. Vai pitäsköhän jättää nettideittailu kuten aikoinaan jätin baarit melko samoista syistä...
Veettää...
Vastaukset 11
Vanhimmat
onnenlahjat ei.Mutta tsemiä seuraavaan koitokseen ;-)
kun olette yleensä sillä toisella puolella.
Valitettavasti netissä tuntuu olevan paljon psyykkisesti sairaita. En nyt kuitenkaan sano tätä millään tavoin halventaen psyykkisesti sairaita ihmisiä. Sitä en tiedä miksi sitten törmäät heihin livessäkin. Ehkä vaikutat kiltiltä ja turvalliselta ihmiseltä, niin he uskaltautuvat luoksesi? Sitä kyllä ihmettelen miksi luokittelet raiskatut ja pahoinpitelyn uhriksi joutuneet jotenkin epäkelvoiksi? Valitettavan moni nainen joutuu kokemaan seksuaalista väkivaltaa ilman omaa syytään, ja se jättää ikuiset traumat ihmiseen. Onko tällainen ihminen sitten mielestäsi epäkelpo parisuhteeseen? Olettaen että hän kuitenkin kykenee seksiin, eikä ole siltä osin traumatisoitunut?
Yleisesti ottaen, jos ihminen kykenee työhön ja opiskelemaan, hän tuskin on vaikeasti psyykensairas. Jo kohtalainen masennus tekee työ/opiskelukyvyttömäksi, saati hoitamaton psyykkinen sairaus. Jos etsit täysin traumatisoitumatonta "puhtoista" ihmistä, saat kyllä etsiä kumppania lopun ikääsi. Minä ainakaan en laajasta tuttavapiiristäni huolimatta tunne kuin muutaman sellaisen ihmisen jolla ei olisi jonkiasteista traumaa takana. Valtaosa vain osaa sen salata. Jos ei ole alko-ongelmaista tai tunne-elämältään epävakaata/väärin lapset kasvattavaa vanhempaa/lähisukulaista josta aiheutunut trauma jo lapsuudessa, on masennusta, mielenterv. ongelmia, työnarkomaniaa, ulkonäkökeskeisyyttä, syömishäiriötä, urheiluaddiktoitumista(joka verrattavissa syömishäiriöön tms.), patoutunutta tunne-elämää, adhd:tä tmv., kylmää tai hankalaa luonnetta, seksuaalista kylmyyttä/kieroutuneisuutta, valehtelua, opportunismia, jonkin tason ismiin hurahtamista,...
Ihmisiä on joka lähtöön, ja täysin tasapainoisia on harvassa. On hienoa jos olet itse tällainen harvinaislaatuinen täysin puhtoinen ja tasapainoinen persoona - onnittelut siitä, ja ihme on jos löydät vastaavanlaisen kumppanin jonka kanssa vielä synkkaa yhteen. Ja joka ei sitten satu olemaan kauhean ruma. Tuskin huolisit kauhean rumaa ihmistä kumppaniksi jos et huoli raiskauksen uhriakaan?
Itse olen nainen, ja olin siihen saakka suurin piirtein normaali, kunnes aloin nettideittailla jokunen vuosi sitten. Nyt olen niin pahasti traumatisoitunut netin kautta tapaamieni petollisten hyväksikäyttäjämiesten takia että kukaan ns. normaali terve mies tuskin minua huolii, koska sieluni on liian pahasti arpeutunut enkä enää uskalla luottaa. Onko tämä "psyykkinen epätasapainotila" nyt sitten oma syyni, vai kenen? Työhön ja opiskelemiseen kykenen minäkin, enkä esitä itseäni parempaa kenellekään. Täällä netissä on varmasti paljon naisia jotka ovat olleet liian luottavaisia ja joutuneet hyväksikäytetyksi. He etsivät kilttiä ja turvallista, suomalaista perusmiestä, ja on kurjaa kun/jos he eivät sitten enää kelpaa kunnollisille miehille sen takia että ovat saaneet arpia sydämeensä ikävien mieskokemusten takia.
Eli ne tapaamani naiset eivät ole kyenneet parisuhteeseen. Tapailla voi, yhdessä voi olla, tunteitaki on tullut molemminpuolisia. Traumoja on ollut lapsuudesta, edellisistä suhteista ja elämästä yleensä, niinhän meillä monella oikeasti onkin.
Mutta kun se idea on siinä, kun kysyy itseltään haluaako oikean suhteen, missä voi olla toivoa lapsistakin ja pysyvyydestä? Vai haluaako suhteen mikä on vain yhdessäoloa, ajan viettoa ja seksiä? Nämä on ne kysymykset mitä olen itseltäni joutunut kysymään.
Psyyken epätasapainoa on useilla, eikä se haittaa parisuhteessa oloa jos psyyken ongelmien kanssa tulee toimeen. Lieneekö näissä vastaantulleissani naisissa on ollut sellainen hetki menossa, etteivät he ole tulleet ongelmansa kanssa toimeen? Olisiko pitänyt jatkaa tapailua sellasenaan naisen ehdoilla ja pitää ovea auki samalla muillekin?
Niin siinä yleensä käy, että siitä avoimesta ovesta tulee sitten joku toinen nainen ja sen kanssa haluaa yrittää enemmin kuin sen toisen kanssa junnata samassa vaiheessa viellä ehkä pitkäkin aika.
Ikävää on, että olet joutunut vastaavia netin kautta tapaamaan. Miehiä on moneksi.
oikeassa olet. itsekkin olen kokenut saman niin live-elämässä kuin joskus vuosia sitten nettideittailun merkeissäkin. mutta ei kaikkia miehiä toki voi yleistää, on hyviäkin olemassa mutta ne tosi harvassa nykyään tai sitten varattuja jo. =D mutta aina on toivoa että joskus kohtaa ihmisen, jolle muut arvot tärkeitä kuin että ei voi sietää, jos nainen esim. joskus raiskattu ja siksi traumaattinen tjtn. myös nämä naiset tarvitsevat rakkautta ja jos mies ei ole kyllin vahva persoona tukemaan niin ei häntäkään voi sitten sanoa täysin täydelliseksi. sillä kukaan meistä ei ole täydellinen ja sille ei mitään voi. mutta toivotaan että kaikille yksinäisille löytyisi joku, joka kykenee rakastamaan ilman että paukasee toisen pihalle heti kun huomaa, että ihmisellä jokin trauma jäänyt menneisyydestään jne. kaikki vaan eivät kykene tuohon, ei naiset eikä miehet ja sillehän ei voi mitään.. vaan kyllä se aurinko paistaa risukasaankin välillä ja aina on toivoa... =D
Niin jos alkais toista hoitamaan/tukemaan kuka ei kykene sitoutumaan parisuhteeseen ja lapsiakaan kasvattamaan niin oma elämä siinä menisi piloille.
Rakkautta hekin kaipaavat, mutta mistä sitä heille saisi, pelimiehiltä kyllä, ketkä eivät itsekään ole sitoutumassa kehenkään.
Miksi jäädä tukemaan/hoitamaan naista, jotta se saisi rakkautta, jos itse haluaa oikean suhteen ja lapsiakin tulevaisuudessa?
Osasit kyllä todella hyvin asian sanoa; olen 100% samaa mieltä!!
Ja kääntäen: kuinka paljon traumatisoituneita miehiä täällä pyörii? Varmaan jokaisella, niin miehellä kuin naisellakin, on jossain vaiheessa elämää tullut vastaan rankkojakin juttuja, jotka jättävät jälkensä ja niitten kanssa vaan on tultava toimeen.
Mikä ei tapa, se sattuu h**sti ja yleensä jopa vahvistaa!
Jos jollain on käynyt todella hyvä tuuri ja on välttynyt epämieluisilta kokemuksilta, hyvä niin. Tosin rankat jutut ovat aika kasvattavia ja kun aikaa on kulunut tarpeeksi, ne antavat ihan uutta potkua elämään. Nim. kokemusta on.
totta, ainakin enimmältä osin :-)
On totta, että netissä pyörii vaikka minkälaista hyväksikäyttäjää, peluria, psyykkisesti sairaita yms.. Löytyy sieltä myös niitä normaalejakin ihmisiä. Se kun ei voi tietää, että mikä on tällä kertaa kyseessä.. Kokemuksen kautta se sitten selviää. Joskus käy hyvin ja ja joskus huonosti.
Itse olen nainen ja huonot kokemukseni ovat miehistä. Oman kokemuksen kautta en ole löytänyt netin kautta yhtään normaalia ihmistä siis tarkoitan sillä, että aina löytynyt jotain negatiivista tutustumisen jälkeen. Yksi oli narsisti (selvisi muutaman kk jälkeen), toisella oli väkivaltainen asenne ( yksi läimäitys poskelle, ilman mitään kummempaa syytä riitti), kolmas oli myöskin narsisti..(yleiset narsistin oireet..), neljännellä oli läheisriippuvuus eli "olisin vaan onnellinen kun joku (kuka tahansa) olisi siinä vieressä" (ahdistavaa oli myös aggressiivinen käyttätyminen). Kaikista selvisi se toinen puoli vähän myöhemmin. Huono tuuri on ollut ja kun eihän noista olisi voinut tietää. Onneksi kaikki selvisi suht. nopeasti, ettei tullut mitään isompaa liikettä tehtyä.
Elämä opettaa ja tosiaan kaikkeen kannattaa suhtautua varauksella. Itse en enää netistä kumppania etsi vaan olen tyytyväinen tällä hetkellä sinkkuna.
Joitakin yrityksiä ollut minullakin.
Yksi vaan halus valloittaa ja jatkaa valloittamistaan muualla kun sai minut koukkuun puheillaan ja kirjoituksillaan.
Yksi vetos entisiin ikäviin tapahtumiin elämässään, eikä suostunut millään tapaamaan, vaikka vietimme tunteja keskustellen. Ihanan oloinen mies, mutta eihän siitä sitten mitään tule, jos en saa näyttää sopivuuttani livenä.
Seuraava oli viehättävä, olin koukussa, hieman vissiin vieläkin, mutta täynnä toteutuneita lupauksia.
On yksi, jonka kanssa juttelemme toisinaan, mutta ei vaan syty minulle. On pitkiäkin aikoja hiljaa. Ei siis ole ihastunut minuun toiveistani huolimatta.
Viimeinen yritys oli kiihkeä. Juttelimme skypessä pari tuntia ja viestejäkin tuli tiheään sen lisäksi. Hänen ajatuksensa vaelsivat liian pian intiimille alueelle, vaikka emme olleet edes tavanneet. Kun halusin tavata julkisella paikalla, jotta tiedämme kannattaako jatkaa, niin mies poisti profiilinsa.
Sitä se sitten on. Olenko minä löytänyt sitoutumiskammoiset, narsistit ja puuttessaelävät täältä. Missä luuraavat ne oikeat aikuiset miehet, jotka ymmärtävät vastuullisen vapauden merkityksen. Sellaisen aikuisten seurustelun ja deittailun.
Olen ollut pitkiä aikoja poissakin. Ajatellut, että tulee vastaan tuolla live-elämässä. Siellä ehdotuksia tekevät vain ukkomiehet. Heille kelpais, mutta mulle ei.
onko ihmisen oma syy jos hän olisinkin "raiskattu ja pahoinpidelty".
enemmin säälin niitä naisia jotka sunlaisen miehen taas kohtaa.
voisit katsoa peiliin jos suhteesi ei onnistu. tuskin yksin jonkun "hakatun" vika.
..mielenkiintoista että syyllistät naisen raiskauksesta etkä kyseistä miestä.
jos näin ajattelet, eivät sinun naisesi ole saaneet "raiskajaa kummempaa" sinustakaan.