Nyt on kyllä suhteet solmussa mieheni vanhempiin pahemman kerran! Kaikki lähti siitä kun minua ei kutsuttu mieheni tädin hautajaisiin... Syyksi paljastui että mieheni vanhemmat olivat ajatelleet ettei minua huvita tulla joten päättivät jättää kutsun esittämättä! Itse olisin kyllä lähtenyt mielelläni tukemaan miestäni ja muuta sukua. Ajatus koko jutun takana oli ollut käsitys jonka he olivat saaneet siitä että kun meille on niin "vaikeata" esim. mennä heille syömään. Tämä on aivan käsittämätöntä sillä olemme heille aina menneet kun kutsu on käynyt. Meidän välillä ei ole ikinä ollut mitään riitaa, suuria näkemyseroja kylläkin mutta niistä en ole koskaan heille suoraan maininnut mitään.
Itsestäni tuntuu että mieheni vanhemmat ovat katkeria siitä olisin jotenkin vienyt heiltä pojan... Ikään kuin he eivät ymmärtäisi että nykyään olemme ME eikä vain mieneni. Minut pudotetaan armotta pois heidän elämästään.
Kysyisinkin teiltä viisaammilta neuvoa kuinka tälläisestä voi päästä yli ilman suurempia kriisejä? Mieheni on tietenkin pahoillaan heidän käytöksestään eikä ymmärrä miksi he käyttäytyvät näin minua kohtaan... Pelottaakin ajatus siitä millaiseksi elämämme muuttuu kun saamme lapsia. En jaksaisi jaloissa pyörivää kaikki tietävää anoppia jos suhteemme on nyt jo näin vaikea.
Itsestäni tuntuu että mieheni vanhemmat ovat katkeria siitä olisin jotenkin vienyt heiltä pojan... Ikään kuin he eivät ymmärtäisi että nykyään olemme ME eikä vain mieneni. Minut pudotetaan armotta pois heidän elämästään.
Kysyisinkin teiltä viisaammilta neuvoa kuinka tälläisestä voi päästä yli ilman suurempia kriisejä? Mieheni on tietenkin pahoillaan heidän käytöksestään eikä ymmärrä miksi he käyttäytyvät näin minua kohtaan... Pelottaakin ajatus siitä millaiseksi elämämme muuttuu kun saamme lapsia. En jaksaisi jaloissa pyörivää kaikki tietävää anoppia jos suhteemme on nyt jo näin vaikea.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yli tuosta pääset ottamalla herneen pois nenästäsi.
Miten ihmeessä voit kutsua moista painajaiseksi.
Oletkos varma etteivät appivanhempasi olleet asialla ihan vilpittömällä luulolla?
Miks'ei miehesi selvittänyt asian oikeaa laitaa?
että olet onnellisen perheen välissä turhana tukkona.
Miehesi tuskin muusta on kiinnostunut kuin siitä yhdestä jutskasta, muuten hän on kiinnostunut ainoastaan omasta lapsuuden perheestään.
Miksi sinun on lapsia hankittava, kun nyt on niin vaikeaa, eikö niitä yh-penskoja ole ihan tarpeeksi tässä maailmassa.
Järki peliin!
Miehesi rakastaa vanhempiaan ja se on oikein se!
mä inhoon tota "me" sanaa. kyllä mäkin olen seurustellu 8 v, mut miehellä ja mulla on silti omat elämät. Totta kai sitä ny yhtä pitää, en sitä tarkota. Mut ku seurustellaan, niin eikö ole enää omaa elämää, ku ME vaan. Ärsyttää ku jotku kaverit puhuu miehistään enemmän, ku itestään ja kuinka me ollaan sitä ja me tätä.
suuret on sulla murheet ku jaksat tällästä vatvoa. minkä se miehes sille voi, jos sen porukat oli päättäny jotain. et kai sä niitten kaa seurustele, vaan miehes. vaik sen porukoita onki.
Jätit nyt aivan oleellisen seikan tarkemmin kuvaamatta. Se on mainitsemasi "suuret näkemyserot".
Mitkä ne ovat, miten ne ilmenevät käytännössä. Kerrot, ettet ole maininnut suoraan niistä. Joka siis tarkoittaa, että epäsuorasti erot ovat tulleet ilmi.
Epäilisin, että tässä on se jutun juuri, jonka vuoksi tulit ohitetuksi hautajaistilaisuudessa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että miehesi on saattanut kertoa sinusta ja näkemyksistäsi perheelleen.
Ihminen on arvaamaton, ja miehesi EHKÄ voi pitää kahta roolia yllä. Sinulle ja toista, perheelleen lojaalia.
Huomauttaisin kyllä, että miehesi vanhemmille heidän poikansa ei valitettavasti ole pelkkä ME. Näillä vanhemmilla on miehesi elämän kaari alusta alkaen, eikä sitä muuksi voi muuttaa. Syntymämuistot, lapsuus -ja koulumuistot ovat heillä ihan kuin äskettäin tapahtuneina.
MUTTA sen lisäksi miehesi vanhemmilla on SINÄ ja sinun myötäsi: nuori pari. Se ei sulje pois heiltä heidän poikaansa, eikä sinuakaan erillisinä persoonina.
Olisiko niin, että kun et ole tätä puolta hyväksynyt, joutuvat vanhemmat kuin korostetusti provosoituina toimimaan näin. He ikään kuin suojelevat sillä perheensä rikkomattomuutta.
Onko se oikein vai, jääköön toisarvoiseksi.
Voisit mietiskellä tätä puolta. Ehkä kriisin välttämiseksi kannattaisi hiukan joustaa. Annat psyykessäsi luvan miehen vanhempien pitää poikansa. Et kuule oikeasti menetä siinä yhtään mitään!
Voittopotin voi jopa myöhemmin korjata, kun he saavat tutustua sinuun ihan omana persoonana, vailla uhkaa pojan menettämisestä.
Sillä kenenkään EI tarvitse menettää yhtään mitään. Vanhemmilla on poikansa, pojan vaimonsa ja tulevaisuudessa lapsenlapsensa.
Sinäkin saat olla myös ME. Maailmaan mahtuu meitä, teitä ja heitä.
Pahinta mitä ikinä olen kuullut! Ei siis kutsuttu miehen tädin hautajaisiin!
Jokainenhan tietää, että se jos mikään korpeaa, koska miehen tädin hautajaiset ovat perinteisesti koko suvun tilaisuus, johon on valmistauduttu ja jota on innolla odotettu vuosikausia.
Kurjaa huomata, että suku ajattelee, ettei sinua huvittanut tulla, vaikka niin hauskaa oli tiedossa. No, jos sinun olisi pitänyt siellä suorastaan tukemalla tukea koko sukua, ja miestäsi ensisijaisesti, niin työlästähän se olisi ollut. Huvi kaukana.
On tietysti aivan sivuseikka, että sinulla ja appivanhemmilla on "suuria näkemyseroja", joista et ole suoraan maininnut.
Voidaanko ajatella, että heillä on hoksottimet tallella, ja he olisivat panneet erot merkille, vaikka eivät ole suoraan mitään maininneet?
Kyllä anoppisi varmaan huomaa pysyä kaukana, jos ja kun lapsenlapset alkavat pyöriä jaloissasi. Wanha anoppi ei siihen karuselliin varmaan jaksa lähteä.
"Jokainenhan tietää, että se jos mikään korpeaa, koska miehen tädin hautajaiset ovat perinteisesti koko suvun tilaisuus,
johon on valmistauduttu ja jota on
innolla odotettu vuosikausia.!!!!!!!!
Kurjaa huomata, että suku ajattelee, ettei sinua huvittanut tulla,
vaikka niin hauskaa oli tiedossa.!!!!!!!!
No, jos sinun olisi pitänyt siellä suorastaan tukemalla tukea koko sukua, ja miestäsi ensisijaisesti,
niin työlästähän se olisi ollut. Huvi kaukana.!!!!!
On tietysti aivan sivuseikka, että sinulla ja appivanhemmilla on "suuria näkemyseroja", joista et ole suoraan maininnut.
Voidaanko ajatella, että heillä on hoksottimet tallella,
ja he olisivat panneet erot merkille,
vaikka eivät ole suoraan mitään maininneet? :D
Kyllä anoppisi varmaan huomaa pysyä kaukana, jos ja kun lapsenlapset alkavat pyöriä jaloissasi.
Wanha anoppi ei siihen karuselliin varmaan jaksa lähteä."
kopsata koko viesti? Oisit vaan tuumannut, että olipas hyvin ja nasevasti kirjoiteltu. Tosin en usko, että miniä on innolla näitä "pippaloita" odotellut...
mutta sinne sa mennä jokainen jkoka tahtoo kunnioittaa vainajan muistoa läsnäolollaan.
Uskomatonta että haluat kiukutella moisesta miehesi suvulle !
Hautajaisistahan pistetään lehtiin ilmoitus ja niihin voi osallistua sitten vapaasti. Ei niihin kutsuta erikseen.
Ei taida olla tarvinnnut kummankaan edellisistä järjestää hautajaisia. Kyllä sinne nimenomaan kutsutaan. Se voi olla lehti-ilmoitus,joka on avoin kaikille tai Jos ei halua kuin pienet lähipiirin hautajaiset kutsu voi olla suullinen tahi henk.kohtanen kutsukortti. Hautajaiset ovat ihan yhtä lailla perheasia kuten häät ja syntymäpäivätkin. Omainen/omaiset päättävät ketä sinne kutsutaan. Jos haluaa muistaa vainajaa niin voi lähettää vaikka adressin omaisille.
Ap:n mukaan hänen appivanhempansa päättivät ketkä menevät ja ketkä eivät, joten tarina ei kerro kuka järjesti hautajaiset.
Luuleeko anoppisi, että tietää sinun ajatuksesi. Minua ainakin korpeaisi ja pahasti tuollainen käytös. Asiallista olisi ollut kutsua molemmat ja kysyä sinulta haluatko tulla. Ei ole olemassakaan sellaista ihmistä, joka pystyisi lukemaan toisen ajatuksia. Ilmeisesti anoppisi luulee olevansa jumalasta seuraava, kun pystyy tekemään päätökset toisia kuulematta.
Miehesi on mitä ilmeisemmin juorunut asioita hänen vanhemmilleen, kun kerran sinä et ole sanonut mitään.
Kyllä siitä pääsee yli ilman kriisejä.
Unohdat vain koko jutun.
Yhdet hautajaiset meni, elämä jatkuu.
Olisitko ihan oikeasti halunnut niihin hautajaisiin?
Tärkein neuvo tulee tässä: älä vedä mitään johtopäätöksiä tulevasta äläkä aseta mitään ennakko-odotuksia.
Jos noin pienestä päättelet suhteenne olevan "vaikea", miten yleensä tulet toimeen ihmisten kanssa?
Mieti, ketä tarkoitat, kun sanot "Painajainen suvussa".
Nyt vaikuttaa siltä, että sekoitat juttuun liian monta asiaa.
1. hautajaisiin voi osallistua ilman appivanhempiesi mielipidettä etenkin, jos tilaisuuden järjestää joku muu. Appivanhempiesi asenne oli ihan järkevä. Käytäntö on melko tavallista, että perhekunnasta lähtevät edustamaan vain yksi tai kaksi henkilöä sekä laskevat kukat arkulle kaikkien puolesta. Miksi sinun olisi pitänyt päästä häärimään mukaan?
2. jos haluat tukea miehesi sukulaisia ota känny käteen, auto alle ja painele juttelemaan, pitämään kädestä kiinni. Mitäs siellä enää kitiset kun toimintaa peliin.
3. olkootkin appivanhempasi mitä mieltä tahansa teidän muista tulemisista, niin reippaasti vaan korjaat asian ja korostat miten kiva on käydä syömässä. Olet avuton, jos et osaa moista virhettä heti korjata.
4. minkä ihmeen takia jokaikinen appivanhemman sanominen sunmuu tulkitaan heti mustasukkaisuudeksi eli he eivät saa olla tavallisia ihmisiä, jotka esim. kuolemantapauksen sattuessa voimakkaassa tunnetilassa ehkä ampuvat yli, mutta viisas miniä käyttää psykologista silmäänsä ja unohtaa koko jutun
Nyt tosiaan vedät sen golfpallon nenustasi ja lakkaat olemasta mokoman takia lapsellisen itsekeskeinen. Kyllä niitä hautajaisia tulee vielä olemaan ja pääset loistamaan osanotollasi.