Miksi ihmiset ovat niin ilkeitä toisilleen? Tuossa äsken katsoin eräällä sivustolla kuinka monta loukkausta voi toinen toiselle sanoa... Ja määrä oli hurja...Sitä pahoitti oman mielensäkin vaikka tiedän että näitä kirjoituksia ei pidä ottaa vakavasti...
Sitten miten voi olla että kaikki miehet jotka tänne kirjoittelevat tuntuvat vihaavan naisia...Samoin on naisten suhteen..eli kirjoitukset miehistä ovat ilkeitä... Onko joku todella niin kummallinen ihminen että saa jotain nautintoa siitä että loukkaa toista? Onko se jokin saavutus että toinen pahoittaa mielensä?
Itse voin myöntää ihan kirkkain silmin että vaikka minua on petetty, hakattu, raiskattu ja haukuttu, en silti vihaa kaikkia miehiä...Enkä edes niitä jotka nämä minulle ovat tehneet...Inhoan heitä..(viha on liian voimakas tunne tuhlattavaksi turhaan). Onko meillä tosiaan oikeus haukkua toisia? MIkä meidät siihen oikeuttaa? Itse en enää anna toisten sanojen vaikuttaa itseeni (elleivät ne ole ystävällsiä sanoja) sillä minua ei kukaan voi enää loukata niin pahasti kuin minua on jo loukattu. (älkää siis turhaan kuluttako minuun energiaanne)
Miehet...osaatteko sanoa sivistyneesti mitä pahaa nainen (huom. en halua yleistyksiä) on teille tehnyt? Ja naiset osaatteko sanoa mitä pahaa mies on teille tehnyt?
Vai onko tämä vain jokin uusi mielenkiinnoton peli johon minä en vain halua osallistua?
Sitten miten voi olla että kaikki miehet jotka tänne kirjoittelevat tuntuvat vihaavan naisia...Samoin on naisten suhteen..eli kirjoitukset miehistä ovat ilkeitä... Onko joku todella niin kummallinen ihminen että saa jotain nautintoa siitä että loukkaa toista? Onko se jokin saavutus että toinen pahoittaa mielensä?
Itse voin myöntää ihan kirkkain silmin että vaikka minua on petetty, hakattu, raiskattu ja haukuttu, en silti vihaa kaikkia miehiä...Enkä edes niitä jotka nämä minulle ovat tehneet...Inhoan heitä..(viha on liian voimakas tunne tuhlattavaksi turhaan). Onko meillä tosiaan oikeus haukkua toisia? MIkä meidät siihen oikeuttaa? Itse en enää anna toisten sanojen vaikuttaa itseeni (elleivät ne ole ystävällsiä sanoja) sillä minua ei kukaan voi enää loukata niin pahasti kuin minua on jo loukattu. (älkää siis turhaan kuluttako minuun energiaanne)
Miehet...osaatteko sanoa sivistyneesti mitä pahaa nainen (huom. en halua yleistyksiä) on teille tehnyt? Ja naiset osaatteko sanoa mitä pahaa mies on teille tehnyt?
Vai onko tämä vain jokin uusi mielenkiinnoton peli johon minä en vain halua osallistua?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minua on petetty, hakattu ja haukuttu. Mikään näistä ei sattunut niin pahasti kuin se, että nainen jota rakastin, haukkui ja pilkkasi ja suorastaan nautti siitä...
Sanotaan, ettei haukku haavaa tee. Tekee se, pahemmin kuin fyysinen väkivalta. Miksi ihmiset eivät voi jättää muutaman pahan sanan sanomatta ja puhua vasta, kun on jotain hyvää sanottavaa.
Fyysiset jäljet katoaa..kipu lakkaa tuntumasta, mutta psyykkinen jää jäljelle ja on ja pysyy...
Itse koin tuon raiskauksen silloisen poikaystäväni tekemänä...Joten se jätti aikamoiset psyykkiset jäljet mieleen...Eipä ole oikein tehnyt mieli seurustella tai harrastaa seksiä kenenkään kanssa... Ja tietysti olen todella epävarma miesten kanssa... Mutta sen en aio antaa pilata mun elämää.
Läheiset ihmiset voivat satuttaa todella pahasti.. Enää en anna kohdella itseäni miten sattuu...vaan aion pitää puoleni...Lähden pois suhteesta jossa on henkistä väkivaltaa.
Kuinka sinä olet selvinnyt?
Kait se elämä aina vain jatkuu omalla painollaan. Eipä tässä muukaan auta, tyttäreni kyllä antaa paljon voimaa. Sillointällöin tulee hetkiä, jolloin tuntuu, että en koskaan voi kelvata kenellekään.
Siitä hakkaamisesta, se oli silloin nuorempana sellainen poikien tappelu, vaikka meni hampaita, ei siitä jäänyt henkisiä traumoja.
Petetyksi joutuminen, hylkääminen ja pilkka kyllä satuttivat, joskus tuntuu, että liikaakin, tulivat niin läheiseltä ihmiseltä.
Hienoa, että sinulla on joku joka antaa voimia. Läheisillä kun on voima satuttaa pahasti niin heillä on kyllä voima myös "parantaa".
Minä uskon, että jokaiselle on olemassa joku joka kyllä kelpuuttaa ihmisen sellaisena kuin hän todella on. Joten älä turhaan huoli :)
Olen joskus pohtinut, että johtuuko tämä halua satuttaa toista siitä, että itse ei uskalla olla ystävällinen. Onko loukkaajia satutettu itseään liikaa vai onko syynä jokin tapahtuma lapsuudesta. Oli miten oli, he purkavat huonon olonsa toiseen ihmiseen ja ketäs muuta sitä voi paremmin loukata kuin sitä ihmistä joka on läheisin. Minä uskon että nämä loukkaajat/pilkkaajat yms. kärsivät tekemistään asioista jolloin heille tulee tarve taas purkaa itseään ja pahaaoloaan muihin. Tämä on oikea ongelmien kehä.
Elämällä on paha tapa satuttaa juuri silloin kun luulee olevansa onnellinen. Mutta ehkä se on tarpeen, että tuntisimme olevamme elossa...Ja kai sitä silloin arvostaa niitä pieniä hyviä asioita enemmän kun on joutunut niiden eteen taistelemaankin.
En vain voi näyttää tai puhua pahasta olostani tyttärelleni, on vielä niin pieni.
Hänellä on jo siinä tarpeeksi kestämistä, että äiti asuu toisessa paikassa toisen miehen kanssa ja isiä näkee harvoin...
Sitten on vielä nämä yksinäiset illat jolloin ei vain uni tule, joskus sitä todella kaipaa ihmistä rinnallensa.
Vaan mistäpä löytyisi sellainen ihminen joka ei satuta, kuuntelee ja keskustelee eikä säiky jos haluaa halata ilman sen kummempaa taka-ajatusta seksistä.
Tuntuu ainakin siltä, ettei nykyään ikäiseni karvaa vajaat kolmekymppiset naiset ole kovinkaan "syvällisiä". Ei pitäisi tietenkään yleistää, ehkä ne mukavimmat ovat jo naimisissa ja oman perheensä luona ja ainoastaan pinnalliset ovat jääneet jäljelle?
No, ole silti onnellinen että sinulla on tytär. Se on sellainen asia mistä saa olla sekä ylpeä että todella onnellinen.
Itse olen huomannut, että en enää halua seurustella vain seurustelun vuoksi. Eli seuraavan kerran kun seurustelen, sen miehen tulee todellakin olla sellainen, että voin kuvitella hänet vierelleni vielä useiden vuosin kuluttuakin. En ole koskaan ollut yhden illan -jutuista kiinnostunut. En vain koe, että saavuttaisin niillä mitään muuta kuin suuren morkkiksen seuraavan päivänä. Tasan kerran olen kokeillut yhden illan juttua ja senkin jälkeen oloni tuntui niin likaiselta, että päätin että tähän se saa nyt jäädä.
Oman ikäisiä miehiä en suostu edes harkitsemaan, elleivät he osoita että ovat kypsempiä kuin useimmat karvaa vaille 25 vuotiaat. Toisaalta en ole kovin paljon tujottanut tuohon ikäkysymykseen vaan luotan siihen että mikäli se mies jossa on sitä jotain tulee vastaan jossain, saa hän olla minkä ikäinen tahansa.
Tämän päätökseni myötä olen tosin joutunut tutustumaan sinkkuden ihanuuteen ja kauheuteen. Useat kavereistani väittävät minua nirsoksi, eivätkä usko, että huolin kyllä kenet tahansa miehen jossa on se jokin luonteessaan.
Pidän itseäni välillä hieman omituisena, koska en ole menettänyt luottamustani miehiin kokemieni tapahtumien jälkeen. Ehkä tämä on jokin muoto typeryydestä tai sinisilmäisyydestä, mutta tällainen olen enkä siitä muutu.
Ilman tytärtäni elämähän olisi minulla ns. TYHJIÖ.
Sanoit:"Itse olen huomannut, että en enää halua seurustella vain seurustelun vuoksi. Eli seuraavan kerran kun seurustelen, sen miehen tulee todellakin olla sellainen, että voin kuvitella hänet vierelleni vielä useiden vuosin kuluttuakin."
Eikös seurustelussa ole tarkoituskin se, että eletään yhdessä, luultavasti "kunnes kuolema teidät erottaa"-periaatteella. Tai ainakin minä olen näin aina kuvitellut.
Eihän pappikaan turhaan kysy niitä sanoja ja luultavasti seurustelu tullee päättymään jossain vaiheessa ainakin avo- ellei avioliittoon.
Mutta jos tarkoitit sitä kun ihmiset tapailevat, se on mielestäni "vain" treffailua, mutta kuinkas muuten voisi tietää haluaako olla yhdessä jonkun ihmisen kanssa jos ei kehenkään tutustu?
Itse olin avoliitossa ja annoin pettämisenkin anteeksi, mutta kuitenkin hän lähti toisen miehen matkaan myöhemmässä vaiheessa. Sehän onkin sitten eri juttu. Nyt minulla on katse suunnattu eteenpäin.
Tarkoitin että monet ihmiset etsivät viereensä jonkun vain siksi etteivät halua olla yksin. Vaikka tämän ihmisen kanssa ei haluaisikaan olla loppu elämäänsä...Tai vain siksi että vieressä on joku kun etsii sitä parempaa. Lisäksi seurustelu aloitetaan myös sen takia, että kaikki muutkin seurustelevat...Henkilö ei siis halua erottua porukasta...
Ymmärsitkö? Siis tuohon en aio ryhtyä. Etsin niin kauan kunnes löydän sen joka on sellainen jonka todella haluan, josta todella välitän.
Treffailu on se aika jolloin tutustutaan ellei jo aikaisemmin tunneta, se ei ole tarkoittamani asia.
En ole koskaan etsinyt ketään vain siksi, ettei tarvitse olla yksin, koska sehän on aivan selviö jollei rakasta aidosti vaan on vain "olemisen" takia niin se ei toimi.
Johtuisikohan suuret eroluvut siitä, jos todella monet vain etsivät jonkun, onhan elämä helpompaa taivaltaa kaksin, mutta jollei kumpikin ole tosissaan, niin loppupeleissä siitähän vain tulee surua ja murhetta, sitten haetaan taas lohtua...
Oravanpuörä on valmis.
Vielä pahempaa on, jos toinen onkin tosissaan, ja kun lopulta tulee se ero, jää se tosissaan oleva ihminen todellakin yksin. Ja jos kuitenkin yhdessä ollaan, on yksipuolisen rakkauden antajan osa aika kova...
Näinhän se homma etenee...En tiedä ymmärränkö oikein niitä ihmisiä jotka juuri yksinäisyyden pelossa etsivät vierelleen toisen ihmisen, ihmisen josta he eivät edes oikeasti välitä.
Itse pidän sitä aikaa jonka voin viettää yksin välttämättömänä. Nautin siitä että voin välillä olla ihan rauhassa. Edellisessä seurustelusuhteessa miesystäväni ei meinannut uskoa minua kun sanoin hänelle, että hän saa lähteä kavereidensa kanssa esim. baariin yms. Alkoi heti epäillä että minä joko vit..uilen tai sitten petän. Onko se niin harvinaista, että haluaa välillä olla yksin?
Vaikka kannatankin sitä että ihmisille on annettu mahdollisuus erota, pohdin usein, että onkohan siitä tehty liian helppoa. Tällä hetkellä taidan tietää vain pari avioliittoa jotka ovat kestäneet... Ja kumpikaan näistä avioliiton henkilöistä ei ole eronnut ennemminkään. Nykypäivänä on vähän turhan vaikeaa löytää sellaista ihmistä jolla ei olisi jo yhtä avioliittoa takanaan.
Luulen näin, en tiedä, mutta kuten sanoit erosta on tehty "liian helppoa". Mutta varmasti se johtuu siitäkin, että enää ei vain jakseta/viitsitä yrittää, vaan heti jos tulee (pienikin) kriisi, otetaan ja häivytään.
Sittenhän onkin kiva aloittaa puhtaalta pöydältä, jätetään vain kaikki p***a taakse... Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
On varmasti nykyajan kiireisellä ja "tulostavoitteisella" elämänmenollakin osuteensa. Pienten lasten vanhemmat käyvät töissä kun ei ole varaa olla kotonakaan, siinä sitten tehdään töitä, hoidetaan lapset ja koti. Jääkö aikaa huolehtia parisuhteesta?
Sitten kun ei ole sitä sinniä kestää "huonompia aikoja*, häivytään jälleen, niin kuin asiat sillä helpottuisivat.
Laitoin tuon *huonompia aikoja* lainausmerkkeihin, koska mielestäni paras aika on juuri silloin kun lapset ovat pieniä. Sen ovat monet vanhemmat tajunneet vasta isovanhempina, kun elämä on jo rauhallisempaa.
Olen samaa mieltä kanssasi. Itsekin koulutan itseäni juuri sellaiseen ammattiin että mikäli lapsia aion tehdä, ne suunnitelmat tuskin minua auttavat eteenpäin urallani. Toisaalta en ole koskaan pelännyt vastoinkäymisiä.
Mikäli haluan vakituisen työn, minun tulisi hankkia se joltain naisvoittoiselta alalta, mutta kun haluan toisenlaisen työn. Eli sitten jos lapsien aika joskus tulee, tulee minun päättää kumpi on tärkeämpää oma ura vai lapset. Tiedän jo että valitsen lapsen, mutta sitten tulee vastaan rahakysymys. Jokainen ratkaisu saa aikaan uusia ongelmia :)
Mutta nyt minu täytyy todeta, että oli todela mukava jutella kanssasi, mutta minun pitäisi mennä nyt nukkumaan. Huomenna on kuitenkin pakko käydä näyttäytymässä koululla (ei onneksi luentoja).
Koitahan pärjätä. Vaikutat todella selväjärkiseltä ja mukavalta ihmiseltä. Oli hauska tutustua näin viestien välityksellä.:)
Nuku hyvin, ja toivottavasti "kohdataan" toistekin. =)
Olen yleensä tällä nimimerkillä matkassa...joko lisäyksien kanssa tai ilman (vuosiluku nimen perässä). Hyvät yöt.
Ihmiset sanovat tosi julmasti kun ovat raivosta sokeita.Et kai sinä täysin viaton ollut?Minuakin on loukattu todella paljon ja pahasti,mutta on myönnettävä,että materiaalia haukuille tarjosin tahattomasti.
Lueppa mun kirjoitukseni tuosta alempaa. Puhut asiaa. Muutama sana sanomatta ku ois jätetty niin minunkin päivä ois aika monesti pelastunut...
Olen jo lukenut sinun kirjoituksesi. Sinun kirjoituksessasi on ajatus. Eli ymmärrän miltä tuntuu kun itseänsä pitäisi muuttaa jonkun toisen takia. Se ei onnistu ellet ole itsekin siinä mukana. Eli laihduttaminen ei ole vastaus jos etsii onnellisuutta ja onnellista parisuhdetta. Kyllä sen ihmisen jonka kanssa yhteen mennään tulee pitää toisesta sen vuoksi mikä hän on eikä sen vuoksi että mikä hänestä voisi tulla.
Kuten äitini aina sanoo "luonteen kanssa sitä toimeen pitää tulla eikä sen kanssa mikä sinua aamiaispödässä katsoo takaisin" eli olipa ulkonäkö mikä tahansa, sen kanssa ei voi esim. jutella.
Itsekin olen ollut ylipainoinen. Tuttavani ja silloinen poikaystäväni painostivat minua laihduttamaan. Tuo painostus on oikeastaan pahinta mitä ylipainoiselle voi tehdä. Se on se taikatemppu mikä vie loputkin halut laihduttaa. Sitä nousee kapinaan että jos en kelpaa teille tällaisena niin turha teidän on minun seurassani olla.
Oma laihduttamiseni tapahtui kiun vahingossa. Aloin tehdä kävelylenkkejä jotta saisin olla rauhassa itseni kanssa. Kävelylenkeillä tutustuin uusiin ihmisiin joiden kanssa aloitin uusia harrastuksia. Yhtäkkiä sitä vain huomasi kuinka olin muuttunut. Ja siitä voit olla varma että en ole huolinut nitä miehiä jotka eivät minua olleet huolineet silloin kun olin suurempi.
Mutta se on minunpointtini tässä kirjoituksessa, että muutoksen halun tulee lähteä sinusta, ei muista ihmisistä. Siloin muutoskin tulee olemaan kestävä. Onko tuo muutos painon pudottaminen tai vaikka ihan mikä muu utos tahansa, sen tulee olla sinun valintasi, ei muiden.
Onko oikein että SEX-BAARIN seriffi WIHIRIÄINEN N" protetestoi ja poistaa huonesta keskustelijoita?
Tänä iltana(15.9.) yritin tyttökaverini kanssa löytää miesseuraa.Vähän aikaa saimme keskustella eri miesten kansa mut sitten tää "ISOHERRA-WIHIRIÄINEN N" puttui keskusteluun ja uhkasi poistaa meidät mikäli emme juttele asiallisesti: No, NEITI/ROUVA WIHIRIÄISELTÄ kysymmekin et miten emme mielestäsi jutelleet asiallisesti? Ei suostunut vastamaan vaikka asiaa useasti häneltä kysyimme = HEITTI MEIDÄT KYLMÄSTI PIHALLE!!!!!!! ONKO SE OIKEIN??????????????
Yritimme eri nikeillä mukaan keskusteluun mut aina tuli teksti...Lue chetiketti!
No, kysyimme yleisesti sex-baarissa keskustelevilta mitä muut ovat mieltä kyseisen seriffin WIHIRIÄISEN toiminnasta ja kaikki sanoivat kokeneensa täysi saman kohtalon...ELI..JOS KYSELETY VÄHÄÄKÄÄN SEXISTÄ TAI HAET SEX-SEURAA NIINB kyseinen "tiukkapipo" heittää sut pihalle...korjaan et muutasman sexiin liittyvän kysymyksen hän sallii:)
Kysymmekin että ONKO KYSEINEN HENKILÖ SOPIVA VALVOMAAN yleisiä keskusteluja palstallanne???????????????????
Jos hänelle sexi on niin tabu niin suosittelemme hakeutumaan kirkon leipiin!
Toivomme että seriffi WIHIRIÄINEN N EI enää saisi jatkaa kyseisessä tehtävässään koska hän EI OLE SOPIVA ko.työhön.
No mikäli te ette ole menetelleet mitenkään väärin tai etiketin vastaisesti, niin ei hänellä ole oikeus heittää teitä pihalle.
Olen ymmärtänyt että nuo sheriffin tehtävät annetaan sellaisille vakituisille chattailijoille jotka ovat osoittautuneet tarpeeksi rehellisiksi yms.
Mikäli tämä asia on nyt näin kuten te ja muut chattailijat olette sen kokeneet, hän ei siis liene sopiva henkilö karsimaan chattailijöitä.
Teillä on mahdollisuus kertoa kyseisen henkilön toimista chatissä suomi24.fi palautteessa. Voitte myös kertoa siinä että te ette ole ainoita jotka ovat joutuneet tämän kohtelun "uhreiksi". Kirjoittakaa napakka mutta ASIALLINEN viesti ja vaatikaa vastausta. Ei ole oikein että kysieselle henkilölle on annettu sellaista "valtaa" mitä hän ei selvästikään osaa käyttää.
Pyytäkää vaikka muitakin saman kohtelun saaneita ilmoittamaan tästä.
Mutta muistakaa olla asiallisia, silloin pääsette asiassa paremmin eteenpäin. Ja kertokaa palautteessa tarkkaan mitä olette tehneet ja miten kyseinen sheriffi on menetellyt.
Tässä mun mielipide. Jos teillä on eriävä, kertokaa ihmeessä.
Aika pahaa yleistystä miehistä ja miesten käyttäytymisistä.. itse täytyy mies-puolisena sanoa että en tunnista omaa käyttäytymistäni mainitsemistanne kuvauksista..
omasta mielestäni kohtelen naisia kohteliaasti ja kunnioittavasti ihmisinä. kiitos hyvän perhekasvatuksen en voisi kuvitella ikinä vahingoittavani naista fyysisesti. henkisesti olen vahingoittanut valitettavasti riidellessäni exän kanssa mutta sanovat että suhde jossa ei riidellä ei ole terveellä pohjalla..
yhteenvetona: kyllä meitä hyviäkin miehiä on vielä jäljellä (myös alle 25v, itse kuitenki tuon rajapyykin oon jo ylittäny), enkä ole vielä edes ehtinyt naimisiin.. nojoo siihän tuli jo paljonki infoa, mutta joka tapauksessa ei pidä lannistua..
jatkoja molemmille "yöchattijälle"
Ei toisten loukkaaminen mikään uusi keksintö ole, vaan ihminen on kaikessa ihmisyydessään aina nostanut omaa arvoaan alentamalla muiden, jos et tätä usko niin tutustu historiaan. Myöskin parisuhde on ainaista taistelua vallasta, ja kun valtaa saa liikaa humalluttaa se toisen osapuolen. Sanonta "Tee ihmisestä Jumala ja päitä alkaa tippumaan." pitää varmasti paikkansa suhteissakin.
Mutta minkä takia se omanarvontunto täytyy peilata siitä toisesta osapuolesta, siitä jonka täytyisi olla se rakkain? Eikö itsetuntoaan voisi nostaa saamalla arvostusta ulkopuolelta. Olemalla menestyjä työssä, harrastuksissa, rakkaudessa. Varmasti moni saa tyydytystä näistäkin asioista, mutta edelleen alleviivaan että olemme ihmisiä. Jotkut saavat sen suurimman tyydytyksen toisen tuskasta ja kyynelistä. Ja varsinkin kun nämä ihmiset huomaavat kuinka toinen alistuu asemaansa, tulee heistä sen oman pienen valtakuntansa kuninkaita.
Ja valta ja kunniotus, monesti vielä pelonsekainen. Eikö se ole juuri se mihin tässä markkinataloudessa täytyy pyrkiä? Nykyäänhän lievää sosiopaattisuutta pidetään jopa arvossa; "Se mies ei paljon tunteita sekoita työhön." jne. Maailmassa pärjäävät parhaiten kylmät ihmiset. Ihmiset jotka mittaavat arvonsa rahassa, eivätkä tunteessa.
Nyt en tiedä eksyinkö aiheesta jo paljonkin, mutta tämmöisiä havainnointeja olen ympäristöstäni tehnyt. Enkä minä suuresti nykyisestä kulutusmentaliteetistä, niin tavarat kuin suhteetkin, valita. Kaikkien pitäisi vaan tietää säännöt etukäteen. Ja itsekkin olen sen opetellut niin työssä kuin rakkaudessakin että niillä säännöillä pelataan mitkä sallitaan. Ja jos kukaan ei huomaa, niin kaikki on sallittua. Valitettavasti..
Kirjoituksesi oli kuin suoraan ajatusmaailmastani.Minuakin on loukattu ja ne miehet ketkä muutkaan...Niin no riitaan tarvitsee aina kaksi osapuolta...