Seurustelin muutamia kuukausia parikymppisen naisen(tytön?) kanssa, ja muutama juttu tältä ajalta jäi mietityttämään näin jälkikäteen.
Nainen oli kova valittamaan kaikesta. Useimmiten tein hänen mukaansa kaiken "väärin". Kyse saattoi olla ostoskorin liian rivakasta nostamisesta, auton vääränlaisesta käynnistämisesta, väärin solmituista kengännauhoista tai ihan mistä tahansa.
Yritin jossain määrin korjata virheitäni, mutta tajusin sen olevan toivotonta, koska niitä löytyi vaan koko ajan lisää.
Miten tällaiseen käytökseen voi suhtautua? En lopulta oikeen enää jaksanut miettiä huomautuksia edes ja tein suurimman osan jutuista omalla tavallani.
Toinen juttu, mitä olen pohtinut liittyy jääräpäisyyteen. Miten jääräpään kanssa voi keskustella ristiriitaisista asioista, jos tietää ettei toinen muuta kantaansa edes ollessaan väärässä? Ymmärrän tämän esim. uskonasioissa. Sitten kun on kyse jostain ihan arkipäiväisestä, niin miksi joidenkin ihmisten on mahdotonta muuttaa kantaansa, vaikka tietävät sen vääräksi?
Nainen oli kova valittamaan kaikesta. Useimmiten tein hänen mukaansa kaiken "väärin". Kyse saattoi olla ostoskorin liian rivakasta nostamisesta, auton vääränlaisesta käynnistämisesta, väärin solmituista kengännauhoista tai ihan mistä tahansa.
Yritin jossain määrin korjata virheitäni, mutta tajusin sen olevan toivotonta, koska niitä löytyi vaan koko ajan lisää.
Miten tällaiseen käytökseen voi suhtautua? En lopulta oikeen enää jaksanut miettiä huomautuksia edes ja tein suurimman osan jutuista omalla tavallani.
Toinen juttu, mitä olen pohtinut liittyy jääräpäisyyteen. Miten jääräpään kanssa voi keskustella ristiriitaisista asioista, jos tietää ettei toinen muuta kantaansa edes ollessaan väärässä? Ymmärrän tämän esim. uskonasioissa. Sitten kun on kyse jostain ihan arkipäiväisestä, niin miksi joidenkin ihmisten on mahdotonta muuttaa kantaansa, vaikka tietävät sen vääräksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nalkuttaminen ja vikojenetsintä ei auta ketään eikä hyödytä suhdetta pätkääkään, jos se on pysyvä ominaisuus ihmisessä eikä siitä osaa oppia pois, on iso ongema jonka sinä ratkaisit ilmiselvällä tavalla. Muuttuminen ei hyödytä koska tapanalkuttaja keksii vikoja mistä tahansa.
Jääräpäät taas ovat ehkä vaikeampia. Niin kauan kuin aihe ei tule koko ajan ilmi, on kai vain todettava että olemme eri mieltä ja se siitä. Jos perheessä on vain yksi jääräpää, ei se ole ongelma, mutta jos kaksi jääräpäätä puskee jatkuvasti toisiaan vastaan...
Väärässä olon myöntäminen on myös joillekin "kasvojen menetys" jota ei voi tehdä vaikka se olisi miten ilmeistä. Silloin kannattaa antaa olla. Toinen tyyppi tietysti on ihminen joka väärässä olemisen myöntäneelle alkaa ilkkua ja vähätellä, sellaiselle tyypille ei tee mieli myöntää mitään. Tunnen kumpiakin, ja pysyttelen kaukana.
***
Kuulostaa jotenkin tosi tutulta. Itselläni on ollut myös tuollaisia miesystäviä, joita en ole kovin kauaa katsellutkaan. Jostain syystä tuollaisilla ihmisillä on vielä hakusessa se ihannekumppani ja ei voida hyväksyä sitä, että toisesta löytyy persoona ja oma tapa tehdä asioita. Oma epävarmuus on siis kyseessä, koska oma itsetunto on hakusessa, niin sen takia yritetään pitää edes kumppani mallikelpoisena, koska itseensä ei voi ikinä olla tyytyväinen niin sitten täytyy voida olla edes toiseen?
- Keittiöpsykologi Cittie** xD
Syynä mainitsemaasi käytökseen on se, että hän ei ollut (mahdollisesti missään vaiheessa) rakastunut sinuun. Huomaan itsessäni mainitsemasi tyyppistä käytöstä, kun olen erään sellaisen henkilön seurassa, jonka kanssa ns. "kemiat" eivät pelaa ja johon en ole yhtään edes ihastunut (hän taitaa olla ihastunut minuun tms., sillä ehdottaa usein tapaamisia). Kun olen sellaisen miehen seurassa, johon olen oikeasti ihastunut, hyväksyn hänen ärsyttävätkin tapansa ja suorastaan alan ihannoida niitä jne. Itse en ole yleisemmin "nalkuttavaa" tyyppiä, mutta eräs mies suorastaan pakottaa mut nalkuttamaan, sillä hän vain on niin sietämätön jollain määrittelemättömällä tavalla. :(
Luin kirjoituksesi ja en voi olla kertomatta, että käyttäydyin itse samalla tavalla. Tosin en naputtanut, mutta pinna oli kireällä.
Olen siis nainen ja tapailin yhtä miestä ja kun ei ollut sellaista tunnetta, tuntui, että kaikki piirteet ärsyttävät hänessä ja myös minun pinnani kiristyi sen mukaa. Mies oli ihastunut minuun ja minä sitten yritin olla suhteessa mukana toisen mieliksi. Minulla vaan pinna kiristyi kokoajan.. Ja sitten kun ei enää tavattu, pinnakin alkoi taas joustaa.
Tämmöistä tämä elämä sitten on...
Aloittajalle sanoisin, että sinullakin on varmasti jossakin tyttö, joka rakastaa sinua ja eikä hän naputa. Kun rakastaa, ymmärtää toisessa kaikenlaisia piirteitä ja eivätkä ne ärsytä.
Tsemppiä
Olen jo yli vuoden seurustellut mieheni kanssa ja näemme vain viikonloppuisin. Molemmilla lapsia ja erinäköisiä velvollisuuksia. Jos käy niin ettei nähdä vkon loppuna niin meillä molemmilla menee nalkuttamiseksi ja narisemiseksi kaikki..puhelut ja viestit yhtä narinaa.. Ja se on ihan selkeesti sitä koska joudutaan olemaan erossa toisistamme. Ja ikävä toisen luo kova. Milloinkaan muuten ei narista ja ollaan puhuttu asiasta et miksi se näin menee. SE vaan johtuu ikävästä ja halusta olla toisen lähellä..