kiinnittäkää

Omassakin epätoivoisessa tilanteessa raha tuntuu nyt sitten juruttavan lähtemistäni. En tajua miten se taloudellinen puoli onkin taas se vaikea asia vaikka olen jo kerran aiemminkin lähtenyt ja tiedän että selviän. Onkohan se jotenkin elintasosta luopumisen pelkoa. Vaikka tiedän että se ei ole tärkeintä maailmassa mutta miten hitossa onkin niin vaikeaa! erosin 14.vuotta sitten miehestäni ja meillä on yksi yhteinen tytär. silloin lähtö oli helppoa, ei ollut omaisuutta yms. muutaman vuoden kuluttua perustin uuden perheen ja nyt 11.vuoden yhdessä olon jälkeen on 2 yhteistä lasta. Omakotitalo joka tosin puoliksi pankin. suhteemme on aivan kuollut, en vaan jaksa enää katsoa ikuista lasta! Pyöritän huushollia yksin tosin mies käy työssä mutta ei sitten muuta sen jälkeen tee kuin istuu netissä pelaamassa pelejä! Minä hoidan työni/opiskeluni, lapset, kodin ja siis kaiken. seksi elämä on täysin loppu siis minun puoleltani. En vain pysty enää, kuvottaa!olen sitten hakenut lohtua yhden illan jutuista(en ole jäänyt kiinni) muuta ajatus siitä että joutuisin asumaan kaupungin vuokrataloon ja olemaan ilman autoa ja rajoittamaan työssä käntiä (3-vuro työ) ei onnistuisi ilman autoa ja lastenhoito ei onnistu. En saisi asumistukea koska saisin pienen myyntivoiton talosta ja varmasti olisi talous todella tiukkaa verrattuna mitä nyt (löysää rahaa on). säälin lapsiani, he eivät joudu kuin.n.1xkk. kuuntelemaan riitelyä(mun menkkojen aikaan) ihan normaalia! Mutta kylmä suhde varmasti näkyy ja minkälaisen roolimallin he isästään saavatkaan tai yleensä isä ja äiti suhteesta. Minä väsyn arjen touhussa mieheeni jolle pokeri on maailaman tärkein asia ja on aikaa työn jälkeen 4-5 tuntia päivässä pelata. Minä käyn täysi teholla 24-h. kodin hyväksi en harrastusten. Rahaa hän ei pelaamiseen käytä kuin tietyn summan pelitilitään, onneksi! Peliriippuvuus on tuhonnut niin monia perheitä mutta minulla ei ole enää voimia yrittää auttaa, vikahan on minun kun makkarissa on kylmää niin pitää pelata yms. yms.