Olemme mieheni kanssa avioitumassa piakkoin, enkä vielä ole osannut päättää sukunimestäni. Enemmän olen kallistunut sille kannalle, ett' molemmat pitävät oman sukunimensä. Mieheni sukunimi ei ole vaikea lausuttava tai kirjoitettava, mutta jotenkin itselleni on luontevampaa jatkaa omalla nimelläni.
Mitenkäs asia on muiden kohdalla ja onko tämän valinnan teko ollut helppo?
Mitenkäs asia on muiden kohdalla ja onko tämän valinnan teko ollut helppo?
Vastaukset 27
Vanhimmat
otin miehen sukunimen (perinteiseen tapaan), mikä on PALJON kauniimpi kuin omani, mut nyt kyl vähän mietityttää kun menee rahaa ajokortin, henkkareiden ja passin uusimiseen useampi kymppi rahaa ja kallista aikaa ;) Puhumattakaan s-posti osoitteista töissä/siviilissä, pankkikorteista, bonuskorteista jne... Mutta kyllä se kannatti kuitenkin, tietää sitte muut, että kenen tyttöjä ollaan =D
sit koko perhellä sama sukunimi jos lapsia siunaantuu...
Minulle oli päivän selvää että otin miehen nimen.
Sitten kun erottiin jo vähän ajan sisällä, niin olis pitänyt juuri saadut passi, kortit jne vaihtaa jälleen, mutta päätin, että en vielä ole vaihda nimeä pois...
Olenpahan yksi "erikoinen" tapaus, jota saa sitten selitellä.
Exä sen sijaan vaatimalla vaatii, että nimi pitää vaihtaa, mutta sepä ei ole sen murhe!
Minulla on oma sukunimeni & miehellä omansa. Tyttärellämme on minun nimeni. Päätös oli sinänsä helppo, ettei miehen sukunimi tullut kyseeseen, koska se on yksi suomen kielen sana kirjaintarkasti, eikä kaunis sellainen. :o/ Mietimme kyllä, jos olisimme ottaneet mieheni äidin tyttönimen kaikille, mutta ei se tuntunut luontevalta. Ei myöskään se, että miehestä olisi tullut "Ahmed Virtanen", eli olisi ottanut minun nimeni. Olemme olleet ihan tyytyväisiä näin, mutta aina välillä pitää kyllä ihmisille erikseen oikein kertoa, että ollaan naimisissa kun nimistä olettavat, että emme ole.
tuo on kiihottamista kansanryhmää vastaan. et voi väittää että ulkomaalaiset sönköttää tai että niiden nimettä on epäluontevia... paitsi jos olet rasisti...
Suosittelen jättämään oman sukunimesi ensimmäiseksi sukunimeksi ja sit miehesi sukunimi toiseksi eli tupla sukunimet... Varsinkin jos asutte suomessa..Kokemusta on..Tai pidät vaan omasia sukunimen
Aika hemmetin pitkä nimi tulee kun itsellä on 3 nimeä ja sukunimi ja sekin vielä pitkä. Kiva täytellä papruja ym. Mä otin vaan mieheni sukunimen. Ompahan kaikilla sama sukunimi.
missä menette naimisiin.
Kaikissa maissa ei nainen voi etes jättää omaa sukunimeään käyttöön, se on aina automaattisesti miehen nimi.
Tietenkin sen voi Suomessa vaihtaa takaisin...
Mä pidin oman sukunimeni enkä ees oikeen ymmärrä miks toi nimi pitäs vaihtaa.
Ei rakkaus oo sukunimestä kiinni.
Jokainen tavallaan:) Minulle taas oli ihan itsestään selvää, että me olemme samalla nimellä kun kerran ollaan kimpassa. Ei mitään sen suurempaa tunteilua tai inhoa entistä nimeä kohtaan. Siis ajatuksella, että me ollaan tiimi/joukkue jolla on nimi ja meidät tunnettakoon sellaisena;)
sukunimen, joka on kaunis - etenkin kun tietää sen merkityksen. Lisäksi se on vaikea, mutta niin oli vierasperäinen tyttönimenikin, joten olen ikäni saannut tavata nimeäni, eli siltä osin ole mikään muuttunut.
Kun menin naimisiin pidin oman sukunimeni.
Pidän oman sukunumeni niin kauan kun asun Suomessa.
Kun muutamme mieheni kotimaahan , sitten vaihdan sukunimeni.
Otin mieheni sukunimen koska olen aina inhonnut omaa tyttönimeäni.
Olin naimisissa nigerialaisen kanssa. Erottuamme pidin sukunimen, koska lapsella sama. Sukunimi on helppo lausua ja kirjoittaa, joten antaa olla. Ja kyllähän se papereiden uusiksi laittaminen maksaa, sukunimen kyllä saisin ilmaiseksi vaihtaa tyttönimeen maistraatissa.
Meillä se on ollut ihan kiva ratkaisu; minä pidin oman nimeni ja lapsilla on kaksi sukunimeä ensin isän ja sitten minun. Kaikissa virallisissa papereissa on lapsilla kaksi sukunimeä. Toimii kivasti.
Itse olen kanssa tätä miettinyt ja olen ajatellut, että ottaisin yhdistelmäsukunimen. Oma sukunimeni on tavallisen pituinen (7 kirj.) ja poikakaverin sukunimi on aivan lyhyt, joten siksi mietin yhdistelmää ja siksikin, että lapsilla on sitten sama nimi. (En halua olla perheessä ainoa, jolla on eri nimi).
Toisaalta mieheni haluaisi ja niinhän se perinteisesti meneekin, että otan hänen sukunimensä. Hänen maasssaan (in Europe) harvoin on yhdistelmänimiä tai en tiedä onko edes mahdollista (voi nimittäin vaikeuttaa esim. asunnon saantia tms.).
Eli kahden vaiheilla... tulevaan ammattiini perustuen (luultavast ulkomailla asuessa) minulle olisi parempi nimenomaan yhdistelmänimi.
Mutta katsotaan... ei ole vielä sen aika... :)
Meillä on sellainen kuvio että minulla on oma nimeni. Aviomiehelläni omansa.
Lapsille olisin niin mielelläni halunnut heidän isänsä nimen, mutta tyydyin antamaan aviomieheni nimen.
Pidimme molemmat omat sukunimemme. Lasten nimetkin meni mukavasti niin, että heillä on suomalainen etunimi ja minun sukunimeni, toinen ja kolmas nimi on sitten musliminimi isän nimi. Näin kun suomessa asutaan on helppoa arkielämä suomalaisien nimien kanssa ja jos joku haluaa, voi käyttää sitten noita isän puolelta tulleita nimiä.
Mielestäni jokainen pitää syntymänimensä koska ei aviomies ole mikään omistaja joka ostaa sinut isältäsi ja rekisteröityy nimellään uudeksi omistajaksi. Arabit varsinkin haluavat että sekä naisen että miehen nimet kertovat mistä perheestä hän on kotoisin. On todella outoa jos arabi haluaa että joku hänen isiensä nimistä laitetaan vaimolle sukunimeksi. Tulee käsitys että tullaankin siskoksi eikä vaimoksi.
Pidin oman nimeni 10v. avioliitossa. Mies narisi vain siitä että oma nimeni oli ovessa ensin, hänen perässä. Tämä johtui siitä että vuokrasopimus oli minun tekemäni.
Kun erottiin oli helppoa kun nimeni ei ollut koskaan muuttunutkaan. Virkatodistus puhdas ja kaunis eikä mikään entBobulu tms. Olen ylpeästi isäni tytär.
Lasten nimet pitääkin harkita tarkkaan. Ymmärrän heillä isän nimen paremmin koska mies niinkuin tunnustaa heidät näin lapsikseen. Äitihän onkin aina varma tapaus.
minä otin miehen nimen itselleni sekä pojalleni aikoinaan, nyt meillä on 2 yhteistä lasta miehen kanssa, ja olemme kaikki 5 samannimisiä. tuntuu mukavalle ja olen ollut tyytyväinen.
sinunkin? onnea. mohammed-liisa el mustafa.
Toiset täällä keskustelee sukunimivalinnoista, mutta sinä pösilö väännät etunimiä...
Oman sukunimeni olen pitänyt ja mies omansa.
Asunnon ovessa lukee molempien sukunimet ilman väliviivaa.
Olen perustellut miehelle asian sillä että nimen vaihtuessa pitäisi uusia kaikki kortit ja asia paperit ja siihenpä loppui se omasta sukunimestä vouhotus. En kyllä ota Ahmedinkaan sukunimeä, antaa olla vain näin kun on. tykkään omasta nimestäni tällaisenaan mutta en sitä tietenkään tänne laita, koska en kirjoittele ihan neutraaleja juttuja, eikä minulla ole tarkoituskaan olla täysin neutraali;D
Olisin aika ongelmissa jos jotkut hörhöt alkaisivat soitella minulle ja miehelleni....
mieheni sukunimi on helppo kaikilla kielillä ja niin on ahmedinkin. omassa sukunimessäni on ääkköstä ääkkösen perään mutta en silti halua vaihtaa... jos olisin Lötkönen tai Persevuo niin ehkä sitten;D
bidrali kun koko ajan hihkut ahmedistasi. kuinka voit olla varma että hän haluaa olla kanssasi ja mennä naimisiinki jos oon ymmärtäny oikein... jos sillä miehellä on jo vaimo omassa maassa ja täälläki niin haluaisko se oikeesti vielä kolmannen? vähän oudolta kuullostaa koko homma.
huom. eikö sulle oo muuten tullut mieleen että joskushan joku voi löytää viestisi täältä ja tunnistaa sinut ilman että kertoisit nimesi täällä ja olisit sitten ongelmissa?
en ymmärrä millaiset ihmiset voivat kirjoittaa elämästään noin avoimesti täällä kuin sinä... en ole vastaavaan missään törmännyt... ei siinä mitään, olenkin vähän jäänyt koukkuun sinun juttuihisi. haha no joo.
lapsilla isän sukunimi.
Ainakin olen siinä mielessä "vanhanaikainen", että kyllä naimisiin mennessä naiselle tulee automaattisesti miehen sukunimi. Ja tämä on vain minun henkiläkohtainen näkemykseni, en halua millään lailla mollata niitä jotka eivät samaa mieltä ole. Itse päätän kenen kanssa naimisiin haluan mennä, ja sukunimeni muuttuu, oli se minkä maalainen hyvänsä. Näillä näkymin tunisiasta, ei kylläkään mikään vaikea lausua.
Ottaa ukon luonteelle