Yleensä pidetään BMI-lukua 25 sellaisena keskivertonormaalina.
Energian tarve lasketaan omasta itsestä saatujen parametrien mukaan, kuten painon , iän, sukupuolen ja liikunnan aktiviteetin tason(PAL)
Nyt voi ylipainoinen sitten kysyä, mikä on hänen energiantarpeensa, kun on ylipainoa. Ei hän voi sijoittaa laskukaavoihin sitä ylipainomäärää.
Ensikskin BMI lasketaan täten
BMI = paino(kiloina) jaettuna pituuden (m) neliöllä = paino/pituus/pituus.
Jos painaa esim 100 kg ja on vain 170 cm ( 1.7 m)
BMI= 100/1.7/1.7 = 34.6. Se on jo lihavuuden puolta.
Energialaskuihin ei aseteta nyt BMI 34.6- vastaavaa painoa, vaan ajatellaan tällä tavalla:
MIKÄ oN OMA PAINO silloin , jos oma BMI olisi 25.
25= X kg/1.7/1.7.
x on aika pieni määrä. vain (25*1.7*1.7 kg) = 72.3 kg. Sinne olisi 28 kilon pudotus reaalipainosta.
Mutta jos sijoittaa suoraan ihannepainon laskuihinsa, ei löydä mitään järkevää , tarvetta vastaavaa energiantarvekaavaa.
Miten ratkaista asia?
Nyt on tehtävä energeettinen kompromissi. On laskettava, paljonko on ylipainoa ja siitä ylipainonmäärästä otetaan 25% ja lisätään tähän saatuun ihannearvoon 72.3 kg.
100- 72.3 = 27.8 kg.ylipainon määrä.
Tästä otentaan 25%, 0.25* 27.8 = 6.9 kg.
Tämä lisätään BMI 25:tä vasteavaan painoon:
72.3 kg 6.9 kg = 79.2 kg.
Nyt on saatu realistisiin alskuihin kelpaava kompromissiarvo.
Siis tämä henkilö voi alkaa laskea kalorilaskujaan käyttämällä painoarvona lukua 79.2 kg.
Tästä saatu energian tarve on vuoden mittaan kyllä painoa normalisoivaa ieetiä, eikä tuota mitään puutostiloja.
Jos tämä henkilö katsoisi mikä hänen BMI arvonsa olisi tällä teoreettisella painolla, se olisi
79.2 /1.7/1.7 = BMI 27,4.
Käytännössä tällaiset BMI25 - BMI 30 välin arvot ovat terveellisiä ja antavat pitkää ikää, vastustuskyky on hyvä ja huumorikin säilyy.
Jos henkilö haluais pudottaa painoaan 100 kilosta 79,2 kiloon, se olisi todella iso pudotus, kokonaista 20,8 kg. Niin isoa pudotusta ei saa tehdä nopeasti, koska rasvakudokseen on kertynyt niin paljon elimistölle haitallistakin rasvaliukoisita ainetta, että liian nopea niitten aineitten vapautuminen on epäterveellistä, jopa pahanlaatuisuttakin voi aiheutua. Sen takia on kirurginenkin laihduttaminen rasvakudosta poistamalla aivan loogista, jos ongelma on kovin vaikea. Muta tietysti kaieklla operaatiolla on aina riskinsä.
Painon pudotuksen ideana on pääasiassa se, että se energia, minkä päivässä syö, ei ole yli tarpeen, ja mieluumminkin hieman alle tarpeen, jolloin varastoenergiaa voi alkaa käyttyä.
Jos käyttää 30 kcal päivässä painokiloa kohden, tämän henkilön kokonaisdieetin taso olisi 2400 kcal ainakin, jos hän sattuisi olemaan sairaalan kirjoissa.
Sairaalan kirjoissa katsotaan energiatarpeen kiloa kohden olavan 25- 30 kcal/ kg riippuen tilanteesta.
Mutta jos tekee fyysistä työtä, tietysti energiatarve on isompi ja näitä laskuja varten on hyviä taulukoita.
Jos satakiloinen henkilö käyttää 2400 kcal dieettiä, siis vain sitä minkä tarvitsee, painon pitäisi normalisoitua ajan mittaan itsestään. Painoa alkaa siirtyä luustoon ja lihaksiin, glykogeeninmassiivaan ja sen vesikimmoon ym ja samalla rasvan määrä katoaa.ja vaikuttaa tietysti siltä, että mitään ei tapahdu, vaikka koko ajan kunto stabiloituu.
Jos pitää liikunnasta huolta, voi saada normaalin glykogeeninsyntetisoitumsikyvyn takaisin. Se on mahdottoman kallis ja tärkeä asia.
Jos nyt glykogeeniä syntyisi vaikka 700 g päivässä, tämä tarkoittaa että keho sitoo samalla 2100 g vettä ja kehon kimmo on mahtavan hyvä.
1 g glykogeenia sitoo ainakin 3 g vettä ehkä enemmänkin.
Tällaisessa "vesilastissa" kun lähtee aamuisin töihin kuin "kameli" hyvän aamiaisen jälkeen, ei väsy eikä tule helposti jano. Illallinen kannattaa pitää tukevana, pastaa, riisiä, leipää, jotta saa hyvät glykogeenit ja vesikimmonsa.
Jos on lähdössä pitkälle matkalla, riisin syöminen edellispäivinä antaa tätä glykogeenikimmoa ja veden varastoa maksaan ja lihaksiin.
Jos saa pidettyä BMIarvonsa 27 tasossa ja hieman sen alle. Insuliiniresistenssiä ei pääse kehittymään ja ylipaino alkaa rauhoittua ja päästään PAINOSTABILITETTIIN, mikä myös on kallis asia.
ylipainossa nämä stabiliteetiportaat voivat kestää aikansa kun alkaa laskea painoa ja silloin moni häteilee. Ei kannata hätäillä siinä tapahtuu hyvin tärkeää siirtymää edullseen suuntaan.
Mikään nopea painonpudotua ei tuota niin hyvää tulesta kuin pitkäaikaisstrategia, koska samalla voimat pysyvät, eikä väsy helposti, päinvastoin saa sitä poitkäjännitteisempää verensokerin ja kehon nestetasapainon säätelyä.
Moni ei tiedä tuota glykgoeenin vedensitomisasiaa.
Se ei olke lihavuutta vaan terveyttä.
Energian tarve lasketaan omasta itsestä saatujen parametrien mukaan, kuten painon , iän, sukupuolen ja liikunnan aktiviteetin tason(PAL)
Nyt voi ylipainoinen sitten kysyä, mikä on hänen energiantarpeensa, kun on ylipainoa. Ei hän voi sijoittaa laskukaavoihin sitä ylipainomäärää.
Ensikskin BMI lasketaan täten
BMI = paino(kiloina) jaettuna pituuden (m) neliöllä = paino/pituus/pituus.
Jos painaa esim 100 kg ja on vain 170 cm ( 1.7 m)
BMI= 100/1.7/1.7 = 34.6. Se on jo lihavuuden puolta.
Energialaskuihin ei aseteta nyt BMI 34.6- vastaavaa painoa, vaan ajatellaan tällä tavalla:
MIKÄ oN OMA PAINO silloin , jos oma BMI olisi 25.
25= X kg/1.7/1.7.
x on aika pieni määrä. vain (25*1.7*1.7 kg) = 72.3 kg. Sinne olisi 28 kilon pudotus reaalipainosta.
Mutta jos sijoittaa suoraan ihannepainon laskuihinsa, ei löydä mitään järkevää , tarvetta vastaavaa energiantarvekaavaa.
Miten ratkaista asia?
Nyt on tehtävä energeettinen kompromissi. On laskettava, paljonko on ylipainoa ja siitä ylipainonmäärästä otetaan 25% ja lisätään tähän saatuun ihannearvoon 72.3 kg.
100- 72.3 = 27.8 kg.ylipainon määrä.
Tästä otentaan 25%, 0.25* 27.8 = 6.9 kg.
Tämä lisätään BMI 25:tä vasteavaan painoon:
72.3 kg 6.9 kg = 79.2 kg.
Nyt on saatu realistisiin alskuihin kelpaava kompromissiarvo.
Siis tämä henkilö voi alkaa laskea kalorilaskujaan käyttämällä painoarvona lukua 79.2 kg.
Tästä saatu energian tarve on vuoden mittaan kyllä painoa normalisoivaa ieetiä, eikä tuota mitään puutostiloja.
Jos tämä henkilö katsoisi mikä hänen BMI arvonsa olisi tällä teoreettisella painolla, se olisi
79.2 /1.7/1.7 = BMI 27,4.
Käytännössä tällaiset BMI25 - BMI 30 välin arvot ovat terveellisiä ja antavat pitkää ikää, vastustuskyky on hyvä ja huumorikin säilyy.
Jos henkilö haluais pudottaa painoaan 100 kilosta 79,2 kiloon, se olisi todella iso pudotus, kokonaista 20,8 kg. Niin isoa pudotusta ei saa tehdä nopeasti, koska rasvakudokseen on kertynyt niin paljon elimistölle haitallistakin rasvaliukoisita ainetta, että liian nopea niitten aineitten vapautuminen on epäterveellistä, jopa pahanlaatuisuttakin voi aiheutua. Sen takia on kirurginenkin laihduttaminen rasvakudosta poistamalla aivan loogista, jos ongelma on kovin vaikea. Muta tietysti kaieklla operaatiolla on aina riskinsä.
Painon pudotuksen ideana on pääasiassa se, että se energia, minkä päivässä syö, ei ole yli tarpeen, ja mieluumminkin hieman alle tarpeen, jolloin varastoenergiaa voi alkaa käyttyä.
Jos käyttää 30 kcal päivässä painokiloa kohden, tämän henkilön kokonaisdieetin taso olisi 2400 kcal ainakin, jos hän sattuisi olemaan sairaalan kirjoissa.
Sairaalan kirjoissa katsotaan energiatarpeen kiloa kohden olavan 25- 30 kcal/ kg riippuen tilanteesta.
Mutta jos tekee fyysistä työtä, tietysti energiatarve on isompi ja näitä laskuja varten on hyviä taulukoita.
Jos satakiloinen henkilö käyttää 2400 kcal dieettiä, siis vain sitä minkä tarvitsee, painon pitäisi normalisoitua ajan mittaan itsestään. Painoa alkaa siirtyä luustoon ja lihaksiin, glykogeeninmassiivaan ja sen vesikimmoon ym ja samalla rasvan määrä katoaa.ja vaikuttaa tietysti siltä, että mitään ei tapahdu, vaikka koko ajan kunto stabiloituu.
Jos pitää liikunnasta huolta, voi saada normaalin glykogeeninsyntetisoitumsikyvyn takaisin. Se on mahdottoman kallis ja tärkeä asia.
Jos nyt glykogeeniä syntyisi vaikka 700 g päivässä, tämä tarkoittaa että keho sitoo samalla 2100 g vettä ja kehon kimmo on mahtavan hyvä.
1 g glykogeenia sitoo ainakin 3 g vettä ehkä enemmänkin.
Tällaisessa "vesilastissa" kun lähtee aamuisin töihin kuin "kameli" hyvän aamiaisen jälkeen, ei väsy eikä tule helposti jano. Illallinen kannattaa pitää tukevana, pastaa, riisiä, leipää, jotta saa hyvät glykogeenit ja vesikimmonsa.
Jos on lähdössä pitkälle matkalla, riisin syöminen edellispäivinä antaa tätä glykogeenikimmoa ja veden varastoa maksaan ja lihaksiin.
Jos saa pidettyä BMIarvonsa 27 tasossa ja hieman sen alle. Insuliiniresistenssiä ei pääse kehittymään ja ylipaino alkaa rauhoittua ja päästään PAINOSTABILITETTIIN, mikä myös on kallis asia.
ylipainossa nämä stabiliteetiportaat voivat kestää aikansa kun alkaa laskea painoa ja silloin moni häteilee. Ei kannata hätäillä siinä tapahtuu hyvin tärkeää siirtymää edullseen suuntaan.
Mikään nopea painonpudotua ei tuota niin hyvää tulesta kuin pitkäaikaisstrategia, koska samalla voimat pysyvät, eikä väsy helposti, päinvastoin saa sitä poitkäjännitteisempää verensokerin ja kehon nestetasapainon säätelyä.
Moni ei tiedä tuota glykgoeenin vedensitomisasiaa.
Se ei olke lihavuutta vaan terveyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Energiantarvelaskukaavaan sijoitetaan paino, ei mitään väliä onko se ihanne- vai ylipaino.
Joten loppua en sitten viitsinyt lukeakaan...
ei ylipainoinen ihminen voi käyttää normaalipainoansa tuossa laskukaavassa, sillon tulee suhteettoman suuria lukemia. tämä johtuu siitä että läskeillä ihmisillä on läskiä joka ei käytä energiaa niin kuin lihaksikkaan ihmisen kroppa.
eli energian laskukaavat on meillä lääkiksessä ainakin opetettu laskemaan rasvattoman massan avulla ihan eri kaavalla mitä netin laskurit antavat.
itse saan normaalilaskurilla jotain 1180kcal päivässä ja sitten kun laskin sillä meille opetetulla kaavalla niin sain 1240kcal päivässä. eli minulla on suhteessa enemmän lihasta kun keskivertonaisella joten saan syödä hieman enemmän.
kaavaa en muista ulkoa, pahoittelen, mutta voin etsiä sen kyllä jos jollaki kiinnostaa..