Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 3 vuotta ja jo 7 vuotta yhdessä. Suhteemme on aina ollut onnellinen ja tasapainoinen. Olemme olleet ns. se "täydellinen" pari, joka toimii hyvin.
Olen halunnut lasta jo pitempään, mutta mieheni ei ole oikein innostunut asiasta eri syihin vedoten. Kuitenkin sain hänetkin vihdoin ja viimein vakuutettua että voitaisiin ruveta yrittämään. Olemme molemmat kolmikymppisiä, eli emme mitään lapsia.
Viikko sitten sain tietää että olen raskaana esikoisellemme. Tärppäsi heti ekalla yrittämällä. Olin NIIN onnellinen! Samoin vanhempani ja anoppini, johon minulla on erittäin lämpimät välit.
Mieheni kuitenkin meni paniikkiin ja ensi kommentti oli "joko nyt?!" Myöhemmin illalla huomasin hänen ahdinkonsa ja kysyin mikä vaivaa? Sieltä alkoi vuodatus ettei hän halua lasta ja kuinka elämä loppuu siihen, kun lapsi syntyy ym. Myöhemin kuitenkin pyysi anteeksi, koska sanoin että kukaan ei ole ikinä satutanut minua yhtä paljon ja että hän pilasi elämäni ihanimman päivän.
Tänään sain kuitenkin taas kuulla, kuinka hän ei pidä fyysisesti raskaana olevista naisista ja voi olla että hän kyllästyy minuun ym.
Vaikka kiitin häntä rehellisyydestä tekisi todella mieli pakata laukut ja jättää hänet. En tiedä pystynkö vakavasti antamaan hänelle anteeksi tätä reaktiota. Mutta olisi ikävä heittää pois tähän asti hyvin toiminut suhde ja kasvattaa lapsi ilman isää. Voiko tämä olla vain ohimenevää vai tuleeko hän tekemään elämästäni ja lapsen elämästä helvettiä. Voiko hän tottua ajatukseen isäksi tulemisesta vai lähdenkö heti?
Olen halunnut lasta jo pitempään, mutta mieheni ei ole oikein innostunut asiasta eri syihin vedoten. Kuitenkin sain hänetkin vihdoin ja viimein vakuutettua että voitaisiin ruveta yrittämään. Olemme molemmat kolmikymppisiä, eli emme mitään lapsia.
Viikko sitten sain tietää että olen raskaana esikoisellemme. Tärppäsi heti ekalla yrittämällä. Olin NIIN onnellinen! Samoin vanhempani ja anoppini, johon minulla on erittäin lämpimät välit.
Mieheni kuitenkin meni paniikkiin ja ensi kommentti oli "joko nyt?!" Myöhemmin illalla huomasin hänen ahdinkonsa ja kysyin mikä vaivaa? Sieltä alkoi vuodatus ettei hän halua lasta ja kuinka elämä loppuu siihen, kun lapsi syntyy ym. Myöhemin kuitenkin pyysi anteeksi, koska sanoin että kukaan ei ole ikinä satutanut minua yhtä paljon ja että hän pilasi elämäni ihanimman päivän.
Tänään sain kuitenkin taas kuulla, kuinka hän ei pidä fyysisesti raskaana olevista naisista ja voi olla että hän kyllästyy minuun ym.
Vaikka kiitin häntä rehellisyydestä tekisi todella mieli pakata laukut ja jättää hänet. En tiedä pystynkö vakavasti antamaan hänelle anteeksi tätä reaktiota. Mutta olisi ikävä heittää pois tähän asti hyvin toiminut suhde ja kasvattaa lapsi ilman isää. Voiko tämä olla vain ohimenevää vai tuleeko hän tekemään elämästäni ja lapsen elämästä helvettiä. Voiko hän tottua ajatukseen isäksi tulemisesta vai lähdenkö heti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No eikö kannatais oottaa ja kattoa muuttuuko se tilanne?
t :)
Ei noin itsekäs mies vaimoa ja lasta ansaitse. Sitäpaitsi saat sen lapsen kasvatettua "suorempaan" iman että vaikutuspiirissä on noin paljon itsekkyyttä.
minun mielestäni miehesi reaktio on melko normaali, varsinkin kun olet "saanut miehesi vakuutettua lapsenhankintaan" Miehesi ei ollut vielä valmis isäksi, siksi hän reagoi näin. Varmaan hän ajatteli, että raskaaksi tulemiseen menisi hieman pidempään ja hän tottuisi siinä sivussa ajatukseen. Tulitkin heti raskaaksi joten tottakai miehesi panikoi.
Sinun tehtäväsi nyt on kannustaa miestä isyyteen, onneksi hänellä on 9kk aikaa totutella vielä. Koita ymmärtää häntäkin, äläkä vaan pyöri omassa olossasi.
Todennäköisesti hän oppii olemaan isä ja ehkä jopa hyvä sellainen, kun vauva on syntynyt.
typerien mielipiteidesi kanssa.
No minusta typerintä mitä aloittaja voisi tehdä, olisi lähteä nyt suhteesta. Monen miehen ensireaktio on vastaavanlainen, tosin kaikki eivät kerro mikä painaa mieltä. Monet miehet myös intoutuvat ravaamaan baarissa juuri raskausaikana, kun pelkäävät elämänmuutosta.
Joka tapauksessa suuret elämänmuutokset ovat useille kasvun ja pienen kriisin paikka. Se on aivan luonnollista. Oudoltahan se kuulostaisi, mikäli niin suuri elämänmuutos menisi olankohautuksella läpi. Tuleva äitikin miettii tulevaa rooliaan sen sadat kerrat ennen synnytystä, mukaan kuuluu niin pelkoa, jännitystä, onnellisuutta kuin masentuneisuuttakin. Outoa olettaa, että miehet olisivat koko 9 kuukautta kuin Naantalin aurinko.
Itse suosittelisin paria istumaan alas ja keskustelemaan asiasta ihan rauhassa. Mitkä odotukset teillä molemmilla on siitä, millaista arki tulee lapsen myötä olemaan jne.
...lapsen saaminen on kummallekin yksi kriisivaihe elämässä. Olisi tietty hyvä, että kumpikin tahtoo sen lapsen. Voihan olla että miehesi pelkää ihan kauheasti lapsen saamista ja päästelee sammakoita suustaan ihan silkasta pakokauhusta. Ajan kanssa hän saattaa tietty kyspyä siihen ajatukseen että hänest tulee isä ja varsinkin kun näkee lapsensa.
...kokeiles ensin vaikka tuupata häne kaljalle seuraan jossa on isiä, ja vihjaa tulevasta lapsesta. Katso vaan että siellä ei ole pettyneitä miehiä joille elämän suurin asia on naisen alapää ja telkkari.
...Toinen vaihtoehto on silkka lähteminen, koska tämä on asia jonka sinä haluat ainakin täydestä sydänmestäsi. Ja siksi en usko että olisit valmis luopumaan jostain ihmisen takia joka ei samaa halua.Lapsi on asia jonka jokainen nainen varmasti joskus haluaa, ja siihen tarvitaan oikea kumppani joka myös sen tahtoo. Onhan se aika radikaalia lähetä ja kasvattaa muksu yksin, mutta mieleuummin niin kuin kasvattaa sitä yhdessä isän kanssa joka ei sitä halua eikä varmasti tule muuta asiaa lapselle näyttämään kuin selkänsä. Onhan se täysin mahdollista että löydät jonkun joka tahtoo koko paketin yhdessä tai sitten jo syntymän jälkeen erillään.=)
...joka tapauksessa, sinulla ei ole vielä kauhea kiire päättää asiaa. kuuntele ensin miehesi elämän suunnan haluaja päätä sitten. älä stressaa asioilla nostattaa keskenmenoriskiä paljon. kokemusta on
Vastauksenne on auttaneet paljon ja tuntuu että nyt menee jo paremmin. Olemme puhuneet asiasta mieheni kanssa joka päivä jonkun verran ihan rauhassa ja luulen että reakstio oli vain paniikkia. Se hänellä on vieläkin päällä, mutta hän alkaa kääntämään sitä positiivisuuteen päin. Mieheni ensi pelko on, ettei olisi tarpeeksi hyvä isä lapsellemme. Luulen että hänestä tulee kuitenkin aivan ihana isä. Nyt on kasvamisen paikka. On ruvettava aikuiseksi (molempien) ja otettava vastuuta muustakin kuin omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Tässä on vielä noin 8 kk aikaa totutella ajatukseen. Luulen kuitenkin että lapsi antaa suuntaa elämällemme ja paljon henkistä rikkautta!
Toiset alku söhellyksen jälkeen kantavat vastuun ja alkavat rakastaa lastaan. Toiset pakenevat.
Jos mies ei ole muuttanut kantaansa kun näkee lapsen ekan kerran hän on jälkimmäinen. Silloin on parempi ilman miestä.