(ei avioero, mutta ero silti)
kysymys siis:
miten voisin auttaa miesystävääni selviämään pitkän parisuhteen loppumisesta vai voinko mitenkään?
mukava, silloin varattu mies, ihastui minuun, hänen parisuhteensa oli silloin ei-onnellinen! suhde sitten loppui, ja nyt me olemme "me".
Mutta nyt häntä tuntuu vaivaavan ero entisestä.. voinko mitenkään auttaa häntä selviämään siitä?
hän on sanonut ettei halua entistään takaisin.. vaikka ehkä sekin kajastelee mielessäni!
millaisia kokemuksia teillä ihmiset on tällaisesta tilanteesta?
se vielä:
pitäisikö minun olla tukena, lähellä, vai antaa omaa rauhaa ja etäisyyttä?
kysymys siis:
miten voisin auttaa miesystävääni selviämään pitkän parisuhteen loppumisesta vai voinko mitenkään?
mukava, silloin varattu mies, ihastui minuun, hänen parisuhteensa oli silloin ei-onnellinen! suhde sitten loppui, ja nyt me olemme "me".
Mutta nyt häntä tuntuu vaivaavan ero entisestä.. voinko mitenkään auttaa häntä selviämään siitä?
hän on sanonut ettei halua entistään takaisin.. vaikka ehkä sekin kajastelee mielessäni!
millaisia kokemuksia teillä ihmiset on tällaisesta tilanteesta?
se vielä:
pitäisikö minun olla tukena, lähellä, vai antaa omaa rauhaa ja etäisyyttä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kokemuksia? Tulet olemaan loputtoman ketjun ensimmäinen.
Neuvoja? Loputon kärsivällisyys. Mies ei enää aio sietää pienintäkään "epämiellyttävyyttä".
Enää hän ei aio olla kenenkään pompoteltavana.
Takaisin? Ehkä, mutta vain kostaakseen. Ei pysyvästi.
että miehesi pitää itse käydä asiat läpi ennenkuin hän voi täysin, puhtaalta pöydältä olla kanssasi. Jokaisella ero kestää oman aikansa, anna miehelle omaa tilaa, aikaa, mutta ole tukena tarvittaessa. Menneen vatvominen ei viene teitä eteenpäin?
Itse olen eroamassa avovaimostani ja uusi naisystäväkin on olemassa. Erohan on ollut puheissa jo kauan, mutta se kestää... Olemme viikkoja asuneet erillään, minä yksiössä hän entisessä kodissa. Kuinka kauan entinen suhde painaa, riippuu varmasti täysin ihmistyypistä ja entisen suhteen luonteesta (kesto, lapset, rakkaus, riidat...jne). Itseäni entinen suhde vaivaa. Olen varma, että emme olleet toisiamme varten ja näin on parasta, mutta vaikka en suunnittelekaan takaisinpaluuta, ajatukset ovat usein exässä ja siinä miten hän pärjää jne.
Itse haluaisin ymmärtämystä ja ennenkaikkea varmuuden siitä, että uusi kummppanini ei koe tilannetta epävarmaksi ja kyllästy siihen. Siksi tauko suhteiden välissä on varmasti hyväksi. Sen aikana pääsee eroon näistä haikeista/syyllistävistä/katkerista ajatuksista. Aina tauko vain ei tule tilauksena, niinkuin ei monet muutkaan asiat tässä elämässä.
Pitkän parisuhteen katkeaminen ei ole helppo juttu missään tapuksessa. Avioeron aiheuttamaa stressiä on verrattu yhtä suureksi kuin kuolemantapauksen aiheuttamakin. Hän elää ja hänen täytyy itse elää ja surra eronsa. ( tämä on aivan omakohtainen kokemus )
Minusta on kyllä hieman epäilyttävää hakea ensin uusi kumppani ja vasta sitten erota - siitä ei välttämättä hyvää seuraa kun hypätään sängystä toiseen. Ensin täytyy oppia olemaan itsensä kanssa, tehdä tilit selviksi entisen suhteen kanssa ja sitten vasta rakentaa uudelta pohjalta ja uusin ajatuksin uusi suhde. Ei elämästä tule mitään, jos pitää selvitellä asioita entisen vaimon kanssa ja samalla uusi tyttöystävä hössää ympärillä.
Oman eroni jälkeen olin kolmisen vuotta yksin ja senkin jälkeen tunsin epävarmuutta, olinko vielä valmis aloittamaan uutta suhdetta. Sinne uuteen suhteeseen tulee nimittäin helposti vietyä kaikki entisen suhteen virheet.
Minusta sinun pitäisi antaa miehelle rauhaa ja etäisyyttä elää "vanha" elämä ensin pois, se on juuri se osa hänen elämäänsä, joka ei kuulu sinulle ja sinun ei tulisi puuttua siihen.
jopa oli hyvin kirjoitettu!
Minäkin solmin suhteen joka johti nopeasti avioliittoon asti, koska todella rakastuin mieheeni, hänen erostaan oli kulunut vain viikko kun ensi kerran tapasimme, alku meni hyvin vaan pikkuhiljaa elämä meni aina vaan riitaisemmaksi ja niiden riitojen aikana hän rupesi ottamaan yhteyttä entiseensä
jolloin tilanne aina vaan paheni ja nyt olen muuttanut yhteisestä kodistamme pois, koska koin tilanteen sellaiseksi että hänen on
selvitettävä entinen eronsa itse, ei siinä muut voi auttaa
Olen samaa mieltä, kuin edelliset kommentoijat.
Itse olen jo eronnut ja minusta on ollut tärkeää olla yksikseen ja miettiä mitä tulevaisuudessa elämältäni haluan. Surra rauhassa ja koota itseni uudelleen pienistä palasista ehyeksi ihmiseksi.
Kumpa exsäni lukisi myös näitä juttuja, koska hän otti tilalleni heti uuden naisen, sinäänsä mua se ei haittaa. Mikäli hän kokee olevansa nyt onnellinen niin "hyvä", mut harvemmin heti eron jälkeen aloitettu suhde toimii. Tottakai on poikkeuksia =))
En voi toivottaa sinulle kuin onnea =)
Kiitos sinulle onnen toivotuksista sitä tässä varmaan tarvitaan ja paljon ennen kuin on taas saanut itsensä läjään ja pysty nauttimaan elämän pienistä iloista ja vaikka vähän suuremmistakin. En tunne ainakaan vielä muuta kuin ärtymystä ja täytyy myöntää vähän katkeruutta nykyistä tilannetta kohden, lähdin liittoon ehdoitta ja valmiina tekemään kaikkeni sen kestävyyden eteen, niin kun se ei riittänyt tuntuu pahalta, no onneksi olen perusluonteeltani optimisti joten kyllä tästäkin vielä noustaa
että olet se, jonka avulla huono suhde saatiin loppumaan. Nyt on vaara, että kun hän selviää erostaan, on edessä ero sinusta, sillä olet tehtäväsi täyttänyt.
Toivottavasti tämä ei ole kohdallasi tilanne, vaikka se valitettavan monen kohdalla onkin.
Olin toinen nainen (mitä sitä kaunistelemaan) ja mieheni valitsi minut. Hän koki siitä aluksi hurjaa syyllisyyttä. Tiedät sinäkin, miten jättäjiin suhtaudutaan: pidetään kusipäinä, pettureina, liian helposti luovuttajina... Se tuo paineita. Ero suoraan sanottuna voi hävettää muiden silmissä, vaikka itse olisikin tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun.
Lisäksi tietysti se ero itsessään pitää käsitellä. Siihen menee aikaa; omaa miestäni auttoi perheneuvojalla käynti (jos suhteesta on lapsia, pääsee kunnalliselle tosi helposti). Harvoin tietysti miehet oma-aloitteisesti hakeutuvat psykologin juttusille, mutta tulos on ainakin meidän liittomme kannalta ollut loistava. Olemme hyvin onnellisia ja rauhallisen tasapainoisia nyt muutama vuosi tapahtuneen jälkeen. Mies ei vaikuta kaipaavan mitään entisestä elämästään - paitsi tietysti välillä sitä, ettei saa asua lapsensa kanssa vakituisesti, mutta eihän sitä lasta voinut erossa kahtiakaan sahata.
Voi siitä hyväkin tulla, jos mies suostuu ja jaksaa puhua! Onnea teille :)
tuo sinun viesti antoi toista näkökulmaa noihin aikaisempiin! suorastaan masentavia..!
mutta meidän juttu etenee omalla painollaan, katotaan mitä käy, ei siihen mitkään chatit auta!
ja jos ei meistä mitään tule, sille ei voi muuta ku hyväksyä!