en usko, että tulee toimimaan. Lähempää pitää löytyä. Onko niin, että kaikki pitää kokeilla jos lähempää ei löydy?
välimatkaa 200 km
etäsuhteeseen,
81616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja tutustua jos ei ketään lähempänä ole, vaihdat sitten jos löydät lähempää. Mieli pysyy virkeenä ja ilosella mielellä helpompi iskee uus.
Jos käy niin ettei voi elää ilman niin tietysti jompikumpi voi muuttaa lähemmäs. Kaikki on mahdollista. Jos onnellinen elämä on tarjolla niin miksei.
kannattaa kokeilla !
koska jos tuollaisia joutuu edes miettimään niin silloin ei ole edes ihastunut saati rakastunut.
Kaikki on siitä kiinni, mitä tahdotte ja kuinka valmiita olette joustamaan. Sitä kun kaukosuhtessa tarvitaan. Itselläni poikaystävä 2000 kilometrin päässä ja todellakaan en tätä suhdetta pois vaihtaisi.
Mä olen löytänyt aivan ihanan miehen kauempaa, alle 300 km matkaa. Mutta pakko sanoa, että kun on täällä näitä viestejä lukenut niin koko ajan vaan tulee varmemmaksi, että kyllä voi onnistua.
Me nähtiin tämän tyypin kanssa viime viikolla ja ens viikolla taas. Olen kyllä valmis kaukosuhteeseen.
kannattaa aina edes Yrittää.
Jos ei toimi niin ei toimi, jos toimii niin toimii. :)
Tykkään ihan hirveästi, mutta nyt jo olen huonona erossa olemisesta, pelottaa mitä sitten..
Nimenomaan kun toivoin löytäväni rakkaan joka olisi läsnä, mutta nyt kävi näin.. matkaa sen verran et vois nähdä vkl:isin, mutta silloinkin on monenlaista hoidettavaa, et jos ne vkl:tkin ovat kortilla en todellakaan kestä.. Toisaalta hän jo sydämeni portilla, tästä on vaikea perääntyä, enkä tiedä pystynkö enää siihenkään..
Ei oo helpooo..
mutta mulla ja miehelläni on välimatkaa sellaset 9000 km, itse olisin onnellinen ikihyviksi jos olisi edes ton verran kuin sulla..
Mulla tälläinen tarina..
Yhdellä bussireissulla jutellessa sain yhden aivan ihanan miehen puhelinnumeron ja on tässä nyt soiteltu joka päivä ja viestitty koko ajan.
Välimatkaa meillä on just toi 200km.
Kerran hän on jo ajanut tänne päiväksi ja ajoi herrasmiehenä yöksi kotiin ja kumpikin ihan ihmeissään että mistä tämmöinen olo tulee. Ollaan sentään jo 36 ja 38:o)
Kumpikin odotti(ehkä mä sitten enemmän?) kuin kuuta nousevaa loman alkua ja että on aikaa olla yhdessä ja tutustua paremmin.
Eilen miehen piti tulla tänne, mutta ei tullutkaan, vaan sanoi jo pelkäävänsä, että ei tää välimatka tuu pitemmän päälle toimimaan??? Ei auttanut vaikka kuinka yritin sanoa, että sitä voi murehtia myöhemmin, että katsotaan ensin mitä tästä tulee???? Sanoi olevansa vähän tälläinen jahkailija...
Nyt oon ihan surusilmäinen, juu tämä nainen itkee kyllä välillä liian herkästi, kun sanoin eilen, että en mä jaksa enään odottaa ja vain soitella...
Vaikka sydän koko ajan toivookin... Koska tiedän, että tästä voisi tulla jotain tosi ihanaa...
Mitä teen?????