Tupakointikielto ei koske marihuanasätkijä!!!

Kannabikseen ei koskaan tulisikaan sekoittaa voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa tupakkahuumetta! Hollanti on kyllä fiksu maa, niillä on lait todellisuudessa kiinni ja asioista realistiset käsitykset. Suomessa kannabis on kielletty ja ihmisten annetaan myrkyttää vapaasti itseään tupakalla ja viinalla. hahaha miedoin nautintoaine ja vaarattomin on kielletty, riippuvuutta aiheuttavia kyllä saa käyttää kiesus.

Pössöttely pienentää aivoja
Julkaistu 03.06.2008 16:00 (päivitetty 17:34)

(MTV3-Helena Laatio)

Pitkäaikainen kannabiksen polttelu saattaa pienentää aivoja, ja varsinkin niitä aivojen osia, jotka säätelevät muistia, tunteita ja aggressiivisuutta.

Australialaisten tiedemiesten tekemässä tutkimuksessa todettiin, että säännöllisesti kannabista polttavilla aivojen hippokampus eli aivoturso oli 12 prosenttia pienempi kuin normaalisti. Hippokampuksen arvellaan osallistuvan tunteiden ja muistin säätelyyn. Myös amygdala eli mantelitumake oli kannabista säännöllisesti käyttävillä 7 prosenttia normaalia pienempi. Mantelitumake puolestaan säätelee pelkoa ja aggressiivisuutta.

Tutkimukseen osallistuneet 15 kannabiksen käyttäjää myönsi polttaneensa yli viisi sätkää päivässä vähintään kymmenen vuoden ajan. Heidän aivojaan verrattiin 16 ihmisen aivoihin, jotka eivät olleet käyttäneet huumeita. Erot ilmenivät tutkittavien aivojen magneettikuvista.

Pössyttelijät pärjäsivät huonommin myös kuullun muistamisessa, ja heillä todettiin olevan suurempi riski kärsiä lievempiasteisista psykoottisista oireista, jotka ovat yhteydessä skitsofreniaan ja maanisuuteen.

Hiljattain Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa kannabiksen polttajien aivoissa ei todettu eroja verrattuna niiden aivoihin, jotka eivät olleet sitä koskaan käyttäneet. Tutkimus kuitenkin tarkasteli kannabiksen käyttöä lyhyemmällä aikavälillä. Siinä tutkittiin 17-30 vuotiaiden ihmisten aivoja, jotka olivat polttaneet kannabista kahdesta kolmeen kertaan viikossa vähintään vuoden ajan.

Aiemmissa tutkimuksissa kannabiksen vaikuttavan aineen, THC:n eli tetrahydrokannabinolin on todettu aiheuttavan ohimeneviä skitsofreniaan viittaavia oireita, jotka vaihtelivat epäluuloisuudesta ja harhoista huonomuistisuuteen ja keskittymisvaikeuksiin.

Kannabishan vaikuttaa varsinaiselta terveystuotteelta, miten tupakkaa ja alkoholia saa edes myydä?

"KANNABIS Akuutit riskit: Ei myrkytysvaaraa. Eläinkokeissa niitä saadaan aikaan, mutta vain sellaisilla määrillä, joita ei voi uskoa ihmisen pystyvän tai suostuvan nauttimaan Saarnio 200, 160; Hall, Room & Bondy 1995. Kannabispäihtymyksen ja väkivallan yhteydestä ei ole näyttöä

Kansanterveydellinen merkitys: Vähäinen. Valtaosalle kannabiksen käyttäjistä ei aiheudu todettavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa edes pitkäaikaiskäytössä Heinälä 1998. Kannabiksen käytön ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta Saarnio 2000, 160. Kannabiksen käyttäjät eivät myöskään ole yliedustettuina liikennekuolemissa Hall, Room & Bondy 1995."



Sitten totuus Suomalaisten suosikkihuumeista:

"TUPAKKA » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Voimakas fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Fyysisen riippuvuuden saa aikaan nikotiini. Sen saannin loppuminen aiheuttaa vieroitusoireita: hermostuneisuutta, unettomuutta, päänsärkyä ja voimakasta aineen himoa. Riippuvuusoireiden ilmaantuminen on hyvin yksilöllistä eivätkä kaikki koe niitä. Fyysiset vieroitusoireet ovat pahimmillaan lopettamista seuraavien viikkojen aikana ja ne häviävät kolmen kuukauden sisällä. Psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden voittaminen saattaa olla vaikeampaa.

Tupakointirajoitusten laajetessa esimerkiksi lentokoneissa on jouduttu varautumaan addiktien väkivaltaiseen käyttäytymiseen vieroitusoireiden iskiessä. Kokemuksen karttuessa heille on opittu tarjoamaan korvaushoitoa esimerkiksi pitkien lentojen ajaksi.

Akuutit riskit: Suurina annoksina tupakointi voi aiheuttaa pahoinvointia ja muita myrkytysoireita. Ihon pintaverenkierto vähenee, mikä heikentää kylmän sietoa. Nikotiini kohottaa verenpainetta ja lisää sydämen sykettä, mikä lisää erityisesti sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien akuutteja riskejä. Tupakan hiilimonoksidi (häkä) heikentää suorituskykyä.

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Verenkiertoelimistön sairaudet, syöpätaudit ja krooniset keuhkosairaudet. Kroonisten käyttäjien kuolleisuus tupakoinnin seurauksiin noin 50 %. Sepelvaltimotauti, aivoinfarkti ja katkokävely.

Tupakointi aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin 30 % syöpätapauksista. Yhteydessä keuhko-, kurkunpään-, huuli-, suuontelo-, ruokatorvi-, haima- ja virtsarakkosyöpiin. Krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkoahtauma. Mahahaava, impotenssi. Altistuminen tupakansavulle lisää tupakoimattoman henkilön sepelvaltimotaudin sekä syöpä- ja keuhkosairauksien riskiä. Huomionarvoista on, että nikotiini itsessään ei juurikaan liity näihin vakaviin terveyshaittoihin. Se saa ainoastaan aikaan riippuvuuden. Korhonen 1998, 388–396.

Passiivinen tupakointi: Tupakoivien sairastuvuuden lisäksi on viime vuosina alettu tutkia myös passiivisen tupakoinnin aiheuttamia sairastuvuusriskejä. ”Pieni savualtistus, suuri sairausriski” kuvaa savuvaikutuksia tupakoimattomilla. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että samassa taloudessa asuminen tupakoivan kanssa lisää sepelvaltimotautiriskiä jopa 25 prosenttia. Ilmassa leijuva savu on 85-prosenttisesti suodattamatonta ja sisältää kaikki tupakan haitat. Joitakin aineita se sisältää jopa enemmän kuin filtterin läpi poltettu, ulospuhallettu savu. Tupakoimattoman elimistö on myös tottumaton myrkkyihin, mikä ehkä lisää myös sairastuvuusriskiä. Krank 2001.

Riskit ja haitat sikiölle: Sikiön kasvu häiriintyy, samoin kasvu varhaislapsuudessa. Tupakoivien vanhempien lapset sairastuvat muita useammin hengitystietulehduksiin. Monet tupakan ainesosat erittyvät äidinmaitoon. Korhonen 1998.

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Tupakka heikentää muun muassa mahahaava- ja sepelvaltimotaudin lääkkeiden ja useiden muiden lääkkeiden tehoa.

Tupakka » Miten se vaikuttaa

Vaikutusmekanismi: Nikotiini imeytyy verenkiertoon ja kulkeutuu aivoihin sekunneissa. Nikotiini vaikuttaa erityisten nikotiinireseptorien välityksellä. Sillä on sekä stimuloivia että lamaavia vaikutuksia. Ahtee 2003.

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Mielihyvä. Addikti kokee vaikutuksen rentouttavaksi ja rauhoittavaksi. Kyseessä on osin helpotuksen tunne, kun alkavat vieroitusoireet (muun muassa hermostuneisuus) väistyvät. Nikotiini kuitenkin myös lisää keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Ahtee 2003.

Ei-toivotut vaikutukset: Tottumattomilla pahoinvointi. Suurina annoksina tupakointi voi aiheuttaa pahoinvointia ja muita myrkytysoireita. Ihon pintaverenkierto vähenee, mikä heikentää kylmän sietoa."

ALKOHOLI » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Riippuvuuden suhteen keskivahva päihde. Addiktiopotentiaali on vähintään kannabiksen luokkaa, todennäköisesti suurempi. Voi aiheuttaa voimakasta fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaita ja jopa hengenvaarallisia. Saarnio 2000.

Akuutit riskit: Akuutti päihtymys heikentää ajattelua ja havaintotoimintoja, muun muassa muistia täydelliseen muistinmenetykseen saakka. Saarnio 2000. Suuret alkoholiannokset ovat hengenvaarallisia. Esimerkiksi hengityksen säätely voi lamautua. Alkoholimyrkytykset aiheuttavatkin merkittävän osan alkoholikuolleisuudesta: Suomessa kuolee vuosittain 400–500 henkilöä akuutteihin alkoholimyrkytyksiin. Korvikealkoholi aiheuttaa metanolimyrkytyksen, joka voi olla tappava tai tehdä sokeaksi Neuvonen 1998. Tällaisia kuolemantapauksia on Suomessa vuosittain 20–30 Neuvonen 1998.

Runsaan kertajuomisen seurauksia, joiden takia hakeudutaan hoitoon, ovat oksentelu, elimistön kuivuminen, hengitysvaikeudet, tajuttomuus ja delirium (juoppohulluus). Juoppohulluus on runsaan alkoholinkäytön lopettamista tai vähentämistä seuraava oireyhtymä. Juoppohulluudelle ovat ominaisia mm. lihasvapina, motorinen levottomuus, kouristukset, autonomisen hermoston voimakas ärsytystila, keskittymis-, ajatus-, havainto-, muisti- ja orientaatiohäiriöt, uni-valverytmin häiriöt, pelottavat ja ahdistavat näkö- ja kuuloharhat ja mahdollisesti kuolema. Savolainen 1998; MOT -sanakirja, lääketiede.

Alkoholismin lisäksi myös alkoholin raju kertakäyttö johtaa usein aivojen vahingoittumiseen. Hillbom 1998. Alkoholi voi aiheuttaa ohimeneviä dementiaoireita. Hillbom 1998. Runsas kertakäyttö voi aiheuttaa haimatulehduksen. Sen kuolleisuus on noin 10% Pikkarainen 1998, 323. Alkoholin ja väkivallan yhteydestä on vahva näyttö.

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista. Psykooseja. Ravitsemushäiriöitä, diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairauksia. Rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi. Aivosairauksia ja -häiriöitä, epilepsiaa. Ääreishermosto – ja lihassairauksia. Närästys, ruokatorven syöpä ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksia kuten mahahaava ja paksunsuolen syöpä. Krooninen haimatulehdus. Sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohonnut verenpaine. Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen miehillä. Naisilla munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Alkoholi kasvattaa rintasyövän riskiä. Osteoporoosi (luukato) molemmilla sukupuolilla. Suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syövät. Anemia. Vakavia tulehdussairauksia kuten verenmyrkytys, keuhkokuume ja tuberkuloosi.

Alkoholistinen juominen aiheuttaa vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, jotka ilmenevät muun muassa ongelmanratkaisutaitojen ja oppimisen voimakkaana taantumisena. Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa psykooseja. Alkoholiriippuvuus ja erilaiset persoonallisuushäiriöt esiintyvät yhdessä erittäin usein. Sama pätee depressioon. Saarnio 2000.

Alkoholin suurkuluttajilla esiintyy useanlaisia ravitsemushäiriöitä Salaspuro 1998, 269–270. Ne altistavat muun muassa diabetekselle ja kihdille sekä sydän- ja verenkiertosairauksille Savolainen 1998, 271.

Maksavaurioita ovat rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi Savolainen 1998, 279–280; Salaspuro 1998, 309–311. Rasvamaksa paranee yleensä, mikäli alkoholin käyttö loppuu, ja alkoholihepatiitin paranemisennuste samalla ehdolla on 75 %. Myös maksakirroosi, vaikka onkin krooninen tila, voi pysähtyä ja olla muuttumatta kuolinsyyksi, jos potilas raitistuu Salaspuro 1998, 316.

Alkoholin runsas käyttö vahingoittaa usein aivoja ja altistaa useille tunnetuille aivosairauksille. Uusien tutkimusten mukaan vauriot voivat myös olla palautuvia, kun juominen lopetetaan. Alkoholin ja epilepsian välillä on voimakas yhteys. Alkoholistin riski sairastua aivoverenkierron häiriöihin ja mm. aivoverenvuotoon on kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Hillbom 1998.

Liikehäiriöt, kuten huojuva leveäraiteinen kävely, ovat alkoholisteilla yleisiä Hillbom 1998. Alkoholin suurkulutukseen liittyy useita ääreishermoston ja lihasten sairauksia, kuten lihasten surkastuminen ja lihasvoiman heikkeneminen Juntunen 1998.

Runsas alkoholin käyttö altistaa refluksisairaudelle (närästykselle), ruokatorven syövälle ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksille, kuten suoliston verenvuodoille, pohjukkaissuolen haavalle (mahahaavalle) ja paksunsuolen syövälle Pikkarainen 1998, 318–320.Pikkarainen 1998, 326–327. Pitkäaikainen, runsas alkoholinkäyttö vaurioittaa haimaa, yleisin vaurio on krooninen haimatulehdus, joka on kivulias mutta ei tappava tila

Runsas jatkuva alkoholinkäyttö heikentää sydäntä aiheuttaen sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia Kupari 1998. Kohtuullinen alkoholin käyttö jopa suojaa sepelvaltimotaudilta ja sydänkohtauksilta, mutta suurkulutus ja runsas kertajuominen saattavat altistaa niille Kupari 1998. Säännöllisen alkoholikulutuksen ja kohonneen verenpaineen välillä on vahva yhteys Kupari 1998.

Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen ovat yleisiä runsaan alkoholinkäytön seurauksia miehillä. Naisilla vastaavia vaikutuksia ovat munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys Alkoholi kasvattaa rintasyövän riskiä. Laitinen & Välimäki 1998.

Alkoholin käyttö liittyy osteporoosiin (luukatoon) molemmilla sukupuolilla. Laitinen & Välimäki 1998.

Alkoholin suurkulutus lisää kiistatta suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syöpäriskiä. Salaspuro 1998, 349.

Krooninen alkoholinkäyttö voi johtaa anemiaan. Sitä todetaan noin puolella sairaalaan otetuista alkoholisteista Pikkarainen 1998, 353. Alkoholisteilla esiintyy tavallista enemmän vakavia tulehdussairauksia kuten sepsistä (verenmyrkytys), keuhkokuumetta ja tuberkuloosia. Tämä joutuu monesta tekijästä ja alkoholin suorat vaikutukset ovat vain osa niistä. Pikkarainen 1998, 355.

Riskit ja haitat sikiölle: Keskenmenon riski, epämuodostumia ja sikiövaurioita, kasvun hidastumista, istukan irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen vaara. Synnytyskomplikaatioita. FAS-oireyhtymä: pienipäisyys, hermosto-oireet, henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys.

Raskauden aikaisena kohtuukäyttönä pidetään 1–2 viikoittaista alkoholiannosta. 1–3 % raskaana olevista on alkoholin suurkuluttajia. Halmesmäki 1998.

Runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa keskenmenon raskauden kahdella ensimmäisellä kolmanneksella. Runsas alkoholinkäyttö raskauden alkuvaiheessa altistaa epämuodostumille ja sikiövaurioille, kuten sydän- ja luustovaurioille, ja voi haitata sikiön kasvua.

Toisella raskauskuukaudella ennenaikaisen synnytyksen vaara kasvaa ja siitä alkaa istukan irtoamisen riski. Aivojen alikehittyminen, pienipäisyys ja muut fetaalialkoholisyndrooman (FAS) ilmenemismuodot voivat saada alkunsa alkoholin käytöstä tässä vaiheessa. FAS-lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 80 ja lievemmänasteisesti vaurioituneita FAE-lapsia 150. Merkkejä FAS-lasten kärsimistä vaurioista ovat kasvun hidastuminen, joka ei korjaannu myöhemmin, pienipäisyys, hermosto-oireet sekä henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys. Halmesmäki 1998.

Eräiden tutkimusten mukaan runsas alkoholinkäyttö raskauden loppuaikoina aiheuttaisi synnytyksen yliaikaisuutta. Muihin verrattuna lähes kaksinkertainen määrä alkoholin suurkuluttajista joutuu synnyttämään keisarinleikkauksella. Halmesmäki 1998.

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Alkoholilla on lukuisia, osin huonosti ennustettavia yhteisvaikutuksia lääkkeiden ja muiden päihteiden kanssa. Alkoholiannos lisää keskushermostoa lamaavien lääkeaineiden, rauhoittavien ja unilääkkeiden vaikutusta, mistä aiheutuu kohonneita riskejä mm. liikenteessä. Alkoholi lisää opioidien ja niiden sukuisten lääkkeiden käyttöön liittyvää keskushermosto- ja hengityslamaa ja aiheuttaa siten kuolemia.

Alkoholi » Miten se vaikuttaa

Vaikutusmekanismi: Alkoholilla ei ole hermostossa erityistä sitoutumis- ja vaikutuskohtaa, kuten useilla päihteillä, vaan se vaikuttaa hermojärjestelmään usein tavoin. Luokitellaan lamaavaksi aineeksi. Kiianmaa 1998.

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Alhainen määrä virkistää, vilkastuttaa, kohottaa mielialaa ja vähentää estoja.

Ei-toivotut vaikutukset: Pahoinvointi, kömpelyys, onnettomuusalttius, arvostelukyvyn lasku seurauksineen. "

Tässä lisää "Heinälän tietopaketti"

Kannabiksella voi olla vakavia mielenterveyden haittavaikutuksia
Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat oletusta, että kannabiksen käyttö lisää skitsofreniaan sairastumisen vaaraa ja masentuneisuutta. Toisaalta ajatus siitä, että kannabista käytettäisiin lievittämään näiden häiriöiden aiheuttamia oireita, ei saa vahvistusta uusista tutkimuksista.

Vieläkään ei varmuudella tiedetä, laukaiseeko kannabiksen käyttö skitsofrenian tai masentuneisuuden näille häiriöille alttiilla henkilöillä vai aiheuttaako kannabis suoranaisesti sairastumisen mahdollisesti muuten terveillä henkilöillä. Koska kannabis vaikuttaa moniin eri hermovälittäjäaineisiin, on todennäköistä, että psykoottisten häiriöiden syntyyn vaikuttavat eri tekijät kuin masentuneisuuteen.

Mielenterveyden häiriöiden riski näyttää lisääntyvän kannabiksen käytön lisääntyessä. Tästä syystä huomio pitäisi kiinnittää siihen, että kannabista käyttävät vähentäisivät käyttöään. Väestötutkimusten perusteella on arvioitu, että uusien skitsofreniatapausten ilmaantuminen vähenisi merkittävästi, jos kannabista ei käytettäisi ollenkaan.

Kannabis on yleisimmin käytössä oleva varsinainen huumausaine Suomessa. 1990-luvulla tehtyjen haastattelututkimusten perusteella kannabiksen käyttö on koko ajan lisääntynyt. Vuonna 2000 suomalaismiehistä lähes 12 % ja -naisista 7 % oli joskus kokeillut tai käyttänyt kannabista. Vastaavasti nuorista aikuisista pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä-Suomessa 10-19 % oli joskus kokeillut tai käyttänyt kannabista vuonna 2000. (SLL 2001;43:4421-4425).

Kannabis ja vakavat mielenterveyden häiriöt
Päivystysvastaanotoilla ja psykiatrisissa sairaaloissa kannabiksen aiheuttamat akuutit sekavuustilat ovat jokapäiväisiä tapauksia. Tiedetään myös, että psykoosiin sairastuneiden nuorten kannabiksen käyttö on yleistä. On esitetty, että kannabiksen käyttö saattaisi altistaa jo muutenkin herkät henkilöt skitsofreniapsykoosin puhkeamiselle. Kannabiksen on myös arveltu helpottavan skitsofreniaa sairastavien oireita. Erityisesti kannabiksen tiedetään hankaloittavan skitsofreniapotilaiden hoitoa ja kuntoutusta.

Ruotsista raportoitiin jo 1980-luvulla varusmiestutkimuksesta, jossa oli todettu kannabista käyttäneiden odotettua suurempi sairastavuus skitsofreniaan. Saman yli 50000:n 18-20-vuotiaan varusmiehen aineiston uudelleenanalyysi osoitti, että kannabiksen käyttö nuoruusvuosina lisäsi annosriippuvaisesti skitsofreniaan sairastumisen riskiä 27 vuoden seurantajakson kuluessa.

Varusmiespalvelun jälkeen haastatteluissa esille tullutta kannabiksen käyttöä verrattiin sairaalarekisteristä saatuihin psykoosidiagnooseihin. Myös muut kannabiksen kanssa samanaikaisesti käytetyt päihteet saattavat osaltaan johtaa mielenterveysongelmien ilmenemiseen. Kannabiksen käytön todettiin kuitenkin lisäävän annoksesta riippuvalla tavalla skitsofreniapsykoosien kehittymisen riskiä riippumatta siitä, oliko mukana myös muiden päihteiden käyttöä. Havaittu yhteys ei ollut selitettävissä muilla tekijöillä.

Yli 50 kertaa kannabista käyttäneiden myöhempi riski sairastua skitsofreniaan oli lähes seitsenkertainen vähemmän käyttäneisiin verrattuna. Tulosten perusteella tutkijat päättelivät, että kannabiksen käyttö oli aiheuttanut skitsofreniaan sairastumisen. Tämän tutkimuksen perusteella näytti epätodennäköiseltä, että kannabista olisi käytetty skitsofreniaoireiden lievittämiseen (BMJ 2002;325:1199-1201).

Vastaavanlaisiin johtopäätelmiin tultiin uusiseelantilaisessa toistatuhatta ihmistä käsittäneessä väestötutkimuksessa, jossa osoitettiin alle 15 tai 18 vuoden ikää tapahtuneen kannabiksen käytön yhteys skitsofrenialle tyypillisten oireiden ja häiriöiden ilmenemiseen 26 ikävuoteen mennessä. Erityisesti ennen 15 vuoden ikää kannabista käyttäneiden riski sairastua skitsofreniapsykoosiin oli nelinkertainen verrattuna kannabista käyttämättömiin. Tässä aineistossa joka kymmenes alle 15-vuotiaana kannabista käyttänyt sairastui skitsofreniatyyppiseen häiriöön (BMJ 2002;325:1212-1213).

Kannabis ja masennus
Yhdysvaltalaisessa 15 vuotta kestäneessä väestötutkimuksessa seurattiin alun perin masennuksen suhteen oireettomia aikuisia. Tässä lähes 2000 henkilön aineistossa kannabiksen käyttö nelinkertaisti masennuksen vaaran. Lisäksi kannabiksen käyttäjillä todettiin tavallista enemmän itsemurha-ajatuksia ja anhedoniaa ("mikään ei tunnu miltään"). Yhtenä mahdollisena selityksenä masentuneisuuden ilmenemiseen tutkijat esittivät kannabiksen haitallista vaikutusta keskushermoston serotoniiniaineenvaihduntaan. (Am J Psych 2001;158:2033)

Australialaisessa koululaistutkimuksissa seurattiin satunnaisesti valittuja nuoria seitsemän vuoden ajan. Toistuvilla kyselyillä selvitettiin seurattavien masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta sekä kannabiksen käyttöä. Tässä aineistossa 60 % alle 20-vuotiaista oli kokeillut kannabista ja 7 % käytti sitä päivittäin. Kannabista päivittäin käyttävillä naisilla masentuneisuus ja ahdistuneisuus oli viisi kertaa yleisempää kuin verrokeilla siitä huolimatta, että mahdollinen muiden päihteiden käytön vaikutus oli otettu huomioon. Viikoittainen kannabiksen käyttö lisäsi masennuksen ja ahdistuneisuuden riskin kaksinkertaiseksi. Sen sijaan masentuneisuus tai ahdistuneisuus teini-iässä ei ennakoinut kannabiksen myöhempää viikoittaista tai päivittäistä käyttöä (BMJ 2002;325:1195).

Yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa seurattiin lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden päihteiden käytön vaikutusta aikuisiällä ilmeneviin mielenterveyshäiriöihin. Seurantaan osallistuneita yli 700 tutkittavaa haastateltiin 14-vuotiaista 27-vuotiaiksi määrävälein. Kannabiksen käyttö kaikissa lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheissa ja varhaisaikuisuudessa lisäsi merkitsevästi vaaraa sairastua vakavaan masentuneisuuteen, alkoholiriippuvuuteen tai muihin päihdesairauksiin aikuisiällä.

Tutkimuksesta voitiin päätellä, että kannabiksen käyttö edelsi mielenterveyden häiriöiden kehittymistä. Tutkijat korostivat myös, että nuorten kannabiksen käyttö ei ole harmiton itsestään ohimenevä vaihe, vaan sillä saattaa olla vakavia mielenterveysseurauksia. Tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin mahdoton väittää, että nuorten kannabiksen käyttö aiheuttaa aikuisiän vakavaa masennusta tai muita päihdesairauksia. Kannabiksen käyttö on kuitenkin joka tapauksessa jollakin tavalla yhteydessä näiden häiriöiden ilmaantumiseen aikuisiällä. On olettavaa, että kannabiksen käytön väheneminen vähentäisi myös perinnöllisistä ominaisuuksista ja vuorovaikutustekijöistä johtuvaa psykiatristen häiriöiden kehittymistä aikuisiällä (Arch Gen Psych 2002;59:1039-1044).

Kannabis ja kognitiiviset häiriöt
Pitkäaikaisen kannabisaltistuksen vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin, kuten tarkkaavaisuuteen, keskittymiskykyyn ja oppimiseen, julkaistaan edelleen ristiriitaisia tuloksia. Yhdysvaltalaisessa kliinisessä tutkimuksessa verrattiin 63 aiemmin vähintään 5000 kertaa kannabista polttanutta ja edelleen aktiivisesti tutkimushetkellä päivittäin kannabista polttavaa ja samoin 45 aiemmin kannabista aktiivisesti polttanutta henkilöä 72 verrokkiin, jotka olivat polttaneet enintään 50 kertaa kannabista elämänsä aikana.

Tutkimuksen aikana vaadittiin kannabiksen käytöstä pidättäytymistä ja laajat neuropsykologiset kognitiivisia toimintoja mittaavat tutkimukset toistettiin ensimmäisen viikon aikana kolmasti ja vielä neljän viikon kuluttua. Tulokseksi saatiin, että joitakin kognitiivisten toimintojen puutteita voitiin todeta edelleen neljän viikon kuluttua aktiivisesta päivittäiskäytöstä, mutta häiriöt näyttivät korjautuvan seurannan aikana eikä viitteitä pysyvistä toimintahäiriöistä ollut todettavissa (Arch Gen Psych 2001;58:909-915).

Toisessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin hoitoon hakeutuneiden kannabista käyttävien kognitiivisia toimintoja neuropsykologisin testein. Tutkittavina oli 102 kannabiksen päivittäiskäyttäjää, joita verrattiin kannabista käyttämättömiin. Tutkimuksessa todettiin, että pitkään kannabista käyttäneillä muistin ja keskittymiskyvyn häiriöt olivat osittain pysyviä ja näyttivät yleistyvän kannabisaltistusajan pidetessä.

Tutkimuksen yleistettävyyttä kaikkiin kannabiksen käyttäjiin heikentää ainakin se, että tutkittavat olivat hoitoon hakeutuessaan usein jo maininneet muistin heikkenemisenja keskittymiskyvyttömyyden hoitoon hakeutumisen syyksi. Tutkijat kuitenkin päättelivät, että tutkimustulokset osoittivat, että pitkäaikainen kannabiksen käyttö aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä, jotka on todettavissa päihtymystilan jälkeenkin ja että vuosia jatkuneen käytön kuluessa häiriöt vaikeutuvat. On myös oletettavaa, että päihteiden sekakäyttäjillä kognitiiviset toimintahäiriöt ovat vielä vakavampia (JAMA 2002;287:1123-1131)

Kannabis ja porttiteoria
Jo aiemmin on todettu, että tupakointi, alkoholinkäyttö ja kannabiksen käyttö lisäävät myös muiden päihteiden käyttöä. Näitä aineita voidaan pitää ?porttina? aina vaan vahvempiin aineisiin. Toisaalta näiden aineiden käyttö ei kuitenkaan vääjäämättä johda muiden aineiden käyttöön.

Australialaisesta nuorten aikuisten kaksosten tutkimusaineistosta selvitettiin haastattelemalla kannabiksen käyttöä ennen 17 ikävuotta. Tutkimuksessa todettiin, että kannabiksen käyttö nuoruudessa lisäsi merkitsevästi muiden laittomien aineiden käyttöä senkin jälkeen, kun muut sekoittavat tekijät oli otettu huomioon. Niillä yksilöillä, jotka olivat käyttäneet kannabista ennen 17 ikävuotta oli jopa nelikertainen riski käyttää muita huumeita ja kuusinkertainen riski alkoholiriippuvuuteen verrattuna kannabista käyttämättömään toiseen kaksoseen.

Tutkijat päättelivät, että varhainen kannabiksen käyttö suoranaisesti johtaa muiden päihteiden käyttöön, väärinkäyttöön ja aineriippuvuuteen. Yhtenä selityksenä havainnoilleen he toivat esille kannabiksen sisältämän tetrahydrokannabinolin (THC) ja opiaattien välillä todetun ristiherkistymisen. Ristiherkistyminen tarkoittaa sitä, että yhden aineryhmän käyttö lisää tiettyyn toiseen aineryhmään kuuluvien aineiden käyttöä.

Kannabinoidien ja opioidien on lisäksi todettu vaikuttavan keskushermoston dopamiiniaineenvaihduntaan yhteisen reseptorin kautta. Havaitun ilmiön vaikutusmekanismeista riippumatta on ilmeistä, että ne nuoret, jotka aloittavat kannabiksen käytön, ovat vaarassa edetä kokeilemaan muita huumeita ja edelleen niiden väärinkäyttöön ja riippuvuuteen (JAMA 2003;289:427-433).

Yhdysvaltalaiseen nuorisoväestöotokseen perustuvasta tutkimuksesta, jossa teoreettisen mallintamisen avulla yritettiin selittää eri päihteiden aloittamista, ei saatu vahvistusta porttiteoriaan, muttei myöskään varmuudella pystytty osoittamaan, ettei kannabiksen käyttö johtaisi muiden huumeiden kokeiluun ja käyttöön (Addiction 2002;97:1493-1504).

Päihteiden käytön etenemistä voi selittää myös ympäristön ja perimän riskitekijöistä. Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin kannabiksen, kokaiinin, hallusinogeenien, rauhoittavien lääkkeiden, keskushermostostimulanttien ja opiaattien väärinkäyttöön tai riippuvuuteen liittyviä perinnöllisiä tai ympäristöstä riippuvia riskitekijöitä. Tutkimusaineisto saatiin miespuolisista kaksosista, joista haastateltiin lähes seitsemää tuhatta henkilöä.

Tutkimuksesta selvisi, että tietyt samat yksilöt käyttivät monia eri ryhmiin kuuluvia päihteitä. Aineiden väärinkäyttöön tai aineriippuvuuteen näytti liittyvän yksi yhteinen perinnöllinen tekijä. Yhteinen ympäristötekijä näytti sen sijaan liittyvän voimakkaammin aineiden käyttöön kuin väärinkäyttöön tai aineriippuvuuteen. Ympäristötekijöiden vaikutuksesta perimältään alttiit henkilöt siis alkavat käyttää jotakin päihdettä, johon heille käytön jatkuessa kehittyy perinnöllisten ominaisuuksiensa vuoksi riippuvuus (Am J Psych 2003;160:687-695).

Näin vältät riskejä:

Mitä nuorempana kannabiksen käyttö aloitetaan, sitä suurempi riski on sairastua aikuisena vakvaviin mielenterveydenhäiriöihin kuten psykoosiin tai masennukseen.
Lykkäämällä kokeilua tai pidättäytymällä kannabiksesta kokonaan vältät riskejä.

Mitä useammin käytät kannabista, sitä suurempi on riski, että ilmenee mielenterveyden häiriöitä. Jos käytät, aseta käytölle rajat ja pidä niistä kiinni. Jos käytät, tarkkaile ettei käyttö muodostu ainakaan päivittäiseksi. Lopettamalla kokonaan vältät riskin parhaiten.

Älä käytä kannabista yhdessä muiden päihteiden kanssa.

Mitä suurempi käytetty kerta-annos, sitä suurempi riski on saada paniikki- tai ahdistuskohtaus tai kokea kannabiksen aiheuttama sekavuus.
Pekka Heinälä
Johtava ylilääkäri, A-klinikkasäätiö

Lähteet
Arseneault L ym. Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study. BMJ 2002;325:1212-1213
Bovasso GB. Cannabis abuse as a risk factor for depressive symptoms. Am J Psychiatry 2001;158:2033-2037
Brook DW. Drug use and the risk of major depressive disorder, alcohol dependence, and substance use disorders. Arch Gen Psychiatry 2002;59:1039-1044
Hakkarainen P, Metso L. Onko huumeiden käytön yleistyminen taittumassa? Vuoden 2000 huumekyselyn tulokset. Suomen Lääkärilehti 2001;43:4421-4425
Kendler KS. Specificity of genetic and environmental risk factors for use and abuse/dependence of cannabis, cocaine, hallucinogens, sedatives, stimulants, and opiates in male twins. Am J Psychiatry 2003;160:687-695
Lynskey MT ym. Escalation of drug use in early-onset cannabis users vs co-twin conrols. JAMA 2003;289:427-433
Morral AR ym. Reassessing the marijuana gateway effect. Addiction 2002;97:1493-1504
Patton GC ym. Cannabis use and mental health in yong people: coort study. BMJ 2002;325:1195-1198
Pope HG ym. Neuropsychological performance in long-term cannabis users. Arch Gen Psych 2001;58:909-915
Solowij N ym. Cognitive functioning of long-term heavy cannabis users seeking treatment. JAMA 2002;287:1123-1131
Zammit S ym. Self reported cannabis use as a risk factor for schizophrenia in Swedish conscripts of 1969: historical cohort study. BMJ 2002;325:1199-1201

Lääketieteen lisensiaatti Pekka Heinälä toimii A-klinikkasäätiön asiantuntijalääkärinä. Hän on koulutukseltaan psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Suomen Lääkäriliitto on myöntänyt hänelle päihdelääketieteen erityispätevyyden. Aiemmin hän on toiminut alkoholitutkijana Alkoholitutkimussäätiöllä ja Kansanterveyslaitoksella. Hän on julkaissut katsausartikkelin kannabiksen kliinisistä vaikutuksista ja haitoista Duodecimissa (Heinälä P. Kannabis ja sen terveysvaikutukset. Duodecim 1998; 114: 2115-2120) ja Suomen Lääkärilehdessä (Heinälä P. Kannabis päihteenä. Suom Lääkäril 2001; 56(24): 2650-2654).