Kuinka läheisiä isät ja

Miehesi tulee töistä niin mikä sen ihanampaa kun mennä rakkaan lapsensa viereen. Itsekin koen että päivän paras hetki on kun menemme illalla koko perhe samaan sänkyyn nukkumaan. Minä , poika ja mies. Meillä ainakin mies näyttää tunteensa poikaamme kohtaan ja sanoo joka päivä rakastavansa häntä. Poika on nyt 6v. Miksi ajattelet noin , että onko normaalia? Sorry kun vastasin, kysyit kyllä tyttäristä, meillä poika.

Kyllä meillä isi menee tytön viereen jos tyttö jo nukkuu kun hän tulee töistä, menee viekkuun ja antaa pusuja ja ottaa jopa kainaloon, (tyttö meillä nyt nukkunu meijän sängyssä)
Likka ei siihen herää, nukkuu niin sikeeseen.
Isi ja tytär hyvin läheisiä, ja olen siitä tosi onnellinen, mulla kun ei ikinä isä ole kuvioissa mukana ollutkaan..
Mulla kanssa paras hetki se, kun nukutaan kaikki iltasin vierekkäin meijän isossa sängyssä..
Miksi olet tosta huolissasi?

en tiedä, mitä tarkoitat "kummallisella". Miehesi rakastaa lastaan hyvin paljon, se on selvää ja toki ihanaa. Silti olen sitä mieltä, että kyllä miehesi kuvailemassasi tilanteessa pitäsi tulla pitämään vaimokettaan hyvänä.. silloinhan se on paras hetki, kun lapsi nukkuu?

Kuulostaa kyllä vähän siltä, että miehesi laittaa lapsesi nyt liiaksi sinun edellesi, ikävä kyllä. Ja ennenkuin tulee vastahuutoja, niin tarkoitan tällä sitä, että koska lapsesi ei todellakaan nukkuessaan osaa "arvostaa" isän läsnäoloa, niin siinä kohtaa olisi hyvä hetki vanhempien viettää kahdenkeskistä aikaa, ettei parisuhde vallan unohdu. Lapsen paras koti on kuitenkin vanhempien hyvä keskinäinen suhde, sanokaa mitä sanotte. Ja jos miehesi dissaa nämä otolliset hetket noin helposti, niin ei kauhean hyvältä kuulosta, harmi..

Olen itsekin ollut aina "isän tyttö", taidan olla edelleen, vaikka ikää jo 30 vuotta.:)

Isä hemmotteli jonkin verran. Teki puolestani joskus kotitöitä, antoi periksi jos halusin jonkin lelun, kohteli "prinsessana"... Ei mitään aivan älytöntä lellimistä, eli toki rajojakin oli, mutta sain selvästi enemmän isältä periksi, kuin esimerkiksi isoveljeni. Veli ei tosin koskaan valittanut. Hän jotenkin koki, että näin sen kuuluukin olla.

Nykyään perheessämme on vitsinä se, että edelleen kun vaikka ääneen kommentoin, että äh, en jaksa tyhjentää ruokapöytää, niin isä pomppaa pystyyn ja sanoo "Kyllä isä tyhjentää." Tämä tapahtuu eri tilanteissa säännöllisesti. Muisto lapsuudesta.:)

Lapsena en toki inhonnut äitiä, mutta hänelle saatoin kiukutella. Isälle olin aina enkeli. Äidille purnasin vastaan, isälle en. Isälle säästin karkeistanikin osan, en äidille. Ja jos vaikka etsin jotain lelua ja isä oli töissä, soitin suoraan hänelle ja kysyin. Äidiltä en kysynyt mitään, vaikka hän oli kotona... Heh.

Ei tällaisessa ole mitään outoa. Usein tytöt liimautuvat enemmän isiinsä. Minäkin viisi vuotiaana suunnittelin meneväni isän kanssa naimisiin, ja ajattelin että äiti tekee häihin ruuat. HEHE. Viatonta lapsen ajattelua.

Anna tytön olla "isän tyttö". Kunhan pahimmat kiukuttelut sinua kohtaan kiellät, niin kaikki on hyvin ja tytöstä kasvaa kunnon aikuinen. Ihan normaali minustakin tuli.:) Äläkä loukkaannu siitä , että tyttö ihailee enemmän isäänsä. Ihan yhtä tärkeä sinäkin silti olet. Yhtä paljon hän rakastaa molempia.:)

Ehkäpä veljeni oli ja on enemmän sitten äitin poika. Nyt itselläni on poika 3v ja tyttö 2kk. Saa nähdä miten heidän kanssa asiat menee.

Ei se tytön ja isän läheisyys, vaan miehen ja vaimon etäisyys. Joku muukin ketjussa oli huomannut saman pointin....

Ettei vain olisi niin, että miehellesi lapset ovat läheisempiä ja tärkeämpiä kuin sinä. Kertoo aika huonoa parisuhteesta.

Itsekin välttelen vaimoa, kun on ollut riitaa. Ei tule riideltyä lisää, kun ei olla tekemisissä. Kunnon riidan jälkeen oikein inhottaa koko ämmä. Onneksi ei ole meillä vielä jäänyt pysyväksi tilaksi.

En ole itse kasvattanut lapsia, mutta kaikki tuttavieni perheiden lapset ovat oppineet nukkumaan omassa sängyssään jo melko pieninä. Veljeni perheessä lapset saattavat yöllä, jos orpous iskee, putkahtaa viereen, mutta pääsääntöisesti oma sänky on päämäja. Mielestäni se on hyvä niin. Turvaa saa jos on tarpeen, mutta
kohtuu kaikessa.

Luin erään psykologin artikkelia ja näin dokumentin: lasten normaaliin kehitykseen kuuluisi oppia nukkumaan omassa sängyssä, yksin. Tähän ei kuulu siis aviomiehen kömpiminen lastensänkyyn. Tärkeätä on myös vanhempien yksityisyyden kunnioittaminen ja siihen oppiminen.

Miehesi nukkuu siis väärässä paikassa: miksi?
Kysy häneltä syytä!

että isä kömpii tyttärensä viereen nukkumaan,kun hän on jo täydessä unessa. Herää epäilys siitä, että hän kokee sinut jollakin tapaa etäisemmäksi tai ei muusta syystä halua nukkua kanssasi. Ehkä isä "ruokkii" tyttärensä palvontaa sinun kustannuksellasi, ehkä alitajuisesti. Tytön pitää oppia että isä ja äiti ovat pari, eikä äitiä kohtaan saa käyttäytyä sen huonommin (normaalit kiukkukohtaukset toki sallitaan mutta ei jatkuvaa halveksuntaa.) Jokainen perheenjäsen on perheessä yhtä arvokas ja tärkeä. Meillä on tätä asiaa korostettu, koska tytär yritti saada asetelman kääntymään niin että tyhmä äiti ja ihana isä...(ehkä tavallinen tytön toimintamalli, jota ei toki tarvitse määräänsä enempää tukea.) Koko perheen hyvinvoinnin kannalta asioista kannattaa puhua ennenkuin joku alkaa voida huonosti. Jos vanhempien tunneiside hiipuu eikä parisuhdetta hoideta, siihen loppuu lapsenkin onnellisuus...Juttelehan asiasta miehesi kanssa jo tänään!!

Oletko itse töissä? Useinhan on niin, että sille vanhemmalle jota näkee enemmän kiukutellaan. Jos esim. iskää näkee vähemmän niin ei viitsi iskälle sanoa, että iskä oot tyhmä. Varmasti tyttö rakastaa sinua yhtä paljon.

Parisuhteenne takia olisi ainakin varmasti parempi, että miehesi nukkuisi sinun vierelläsi. Ja osaako lapsi kohta nukkua enää yksin, jos isä joka yö nukkuu vieressä? Ei kai tuo epänormaalia ole, mutta en ole tuollaista kuullut kenenkään minun lähipiirissäni harrastavan. Kyllä lapset nukkuu yksin omassa sängyssä.

OIS UPEETA OLLA KOLMEN TYTTÄRENSÄ KANSSA TODELLA LÄHEINEN JA SELLAINEN ISÄ JOKA PITÄISI YHTEYTTÄ