Ollaan oltu erossa nyt kolmisen kuukautta, kun minä ihastuin neljän vuoden yhdessä olon jälkeen toiseen mieheen. Exän kanssa periaatteessa kokoajan tekemisissä mutta välillä välit todella tulehtuu kun minä haluan olla yksin ja funtsia tilannetta ja mitä haluan. Kyllä myönnän tehneeni virheen ja pelkäänkin että kuinka mahdollinen uusi alku hänen kanssaan voisi enää toimia ja onko järkee edes yrittää. Päätös pitäisi nyt tehdä kun tässä kärsii minun takiani niin monta osapuolta.
Kuinka kertoisin tapailemalleni miehelle että haluankin yrittää exäni kanssa vielä, tai no ehkä juuri niin. noilla sanoilla. Onko muilla tällaisista tilanteista kokemuksia??
Kuinka kertoisin tapailemalleni miehelle että haluankin yrittää exäni kanssa vielä, tai no ehkä juuri niin. noilla sanoilla. Onko muilla tällaisista tilanteista kokemuksia??
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen vielä kiinni edellisessä suhteessani enkä valmis vielä mihinkään vakavampaan - hänen kanssaan. Kun se on kumminkin mies, kelle kerrot, ei tuottane sen kummenpaa pohdintaa jälkikäteen "naisen logiikka"- palstalla.
Onko tämä exä vieläkin naimisissa?
Sinun on ymmärrettävä viimeistään nyt ja myönnettävä kuinka vaikea elämäntilanne on sinun ympärilläsi oleville ihmisille ailahtelevaisuutesi takia.
Osoita vastuuta ja opettele ensin tulemaan toimeen yksin ja selvittämään omat tunteesi.
Jos jatkat nykyistä venkslaamista, voit olla varma että loppupeleissä häviät.
Sekä itsekunnioituksesi että ihmissuhteesi.
Vihellä peli poikki ja vetäydy kasvamaan. Aikuiseksi, joka tietää mitä haluaa. Ja pysyy päätöksessään, jonka tekee. Toiset huomioonottaen, ei vain omia tunteitaan.
Mulla on lähes samanlainen tilanne takana!! Oltiin oltu mieheni kanssa yhdessä 2 vuotta ja meillä oli ongelmia suhteesssamme, mutta oltiin keskusteltu ja yritetty löytää ratkaisua. Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut käytännössä ja turhauduin..
Sitten tapasin sen toisen miehen. Hänestä löytyi ne kaikki ominaisuudet joita olin nykyisessa miehessäni kaivannut: Omistautuneisuutta, hellyyttä ja sellaista arvostusta jonka saattoi tuntea oli hänen kanssaan ihan missä vain. Ihastuin häneen, ystävieni mielestä hän oli ihan täydellinen aviomiesehdokas. Se pitää kyllä paikkansa.
Erosin miehestäni ja aloin tapailemaan tätä toista miestä. Aluksi tuntui kuin olisin lentänyt pilvien päällä, niin hyvältä tuntui olla hänen kanssaa. Ei mennyt aikaakaan kun hän kertoi rakastavansa minua ja kertoi löytäneensä vihdoin sen oikean. Kaikki tuntui hetken aikaa niin tädelliseltä mutta sitten kuin salamaniskusta kaikki muuttui. Mutta kahden kuukauden jälkeen kaikki tunteeni häneen olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ahdistuin ja halusin olla yksin. Itkin paljon koska sisälläni myllersi enkä ymmärtänyt miksi. Kuuntelin itseäni ja mietin mitä elämässäni oli tapahtunut. Pariin vkoon en nähnyt tätä miestä lainkaan, en edes halunnut. Hän oli todella surullinen asian suhteen ja ikävöi minua. Tunsin syyllisyyttä asian vuoksi.
Yhtenä iltana minulle tuli ehdottoman tärkeeksi soittaa exälleni. Soitin ja hän oli hyvin yllättänut koska tiesi minun jo tapailevan toista miestäkin. Pyysin että meneisimme ulos ja hän suostui. Kun näimme tuntui kaikki niin kirkkaalta ja selvältä. Kuin palaset olisivat kloksahtaneet pitkään aikaan paikalleen. Näin sen kuuluu olla ymmärsin istuessani hänen kanssaan syömässä.
En voi muuta kuin kiittää exääni siitä että hän otti minut takaisin. Mutta hän sanoi, että voinut muutakaan kun ei kukaan toinen tunnu yhtään miltään muhun verrattuna. Päätimme korjata ne puutteet suhteessamme mitä oli ollut ja jatkaa paljon paljon viisaampina.
Mutta siis, yhden ihmisen sydän meni tässä aivan rikki ja palasiksi. Sen toisen miehen enkä sitä voi antaa itselleni anteeksi
(tää oli näemmä pieni romaani.. sori..)