Mitä mieltä olette???
Erosimme hetki sitten koska arki tuli liian voimakkaasti eteen. Soveimme että olemme jatkossa ystäviä jotka tekevät samoja asioita kuin ennenkin. Että olisimme paljon tekemisissä. Alku alkoi hyvin, teimme paljon kaikkea. Nyt on kuitenkin niin että vain minä yritän ystävyytemme säilyvän. Otan yhteyttä mutta hän ei. Haluaa etäisyyttä. Sanoo ajattelevansa minua ja että tunteita on. Miksi hän halusi olla ystäväni jos kerran ei nyt haluakkaan????
Vaiko onko todella niin että hänellä on niin kova tunne minuun vielä ettei voi nähdä minua???
Itse rakastan häntä ja toivon että joskus voisimme yrittää uudelleen...koska meidät on luotu toisillemme. Tuli vain liikaa asioita jotka veivät hänen voimansa. Nyt yksin asustan rivarissani ja mietin häntä koko ajan.
Kun hän saa itseni koottua niin onkohan meillä vielä toivoa??? Mitä mieltä olette???
Toivon niin saavani rakastaa häntä...ja alkuun olla taas lähellä häntä...
Naiset kertokaa te mitä mieltä???
-yksin-
ja muita en halua...
Erosimme hetki sitten koska arki tuli liian voimakkaasti eteen. Soveimme että olemme jatkossa ystäviä jotka tekevät samoja asioita kuin ennenkin. Että olisimme paljon tekemisissä. Alku alkoi hyvin, teimme paljon kaikkea. Nyt on kuitenkin niin että vain minä yritän ystävyytemme säilyvän. Otan yhteyttä mutta hän ei. Haluaa etäisyyttä. Sanoo ajattelevansa minua ja että tunteita on. Miksi hän halusi olla ystäväni jos kerran ei nyt haluakkaan????
Vaiko onko todella niin että hänellä on niin kova tunne minuun vielä ettei voi nähdä minua???
Itse rakastan häntä ja toivon että joskus voisimme yrittää uudelleen...koska meidät on luotu toisillemme. Tuli vain liikaa asioita jotka veivät hänen voimansa. Nyt yksin asustan rivarissani ja mietin häntä koko ajan.
Kun hän saa itseni koottua niin onkohan meillä vielä toivoa??? Mitä mieltä olette???
Toivon niin saavani rakastaa häntä...ja alkuun olla taas lähellä häntä...
Naiset kertokaa te mitä mieltä???
-yksin-
ja muita en halua...
Vastaukset 3
Vanhimmat
se ottaa aikansa että pystyy olemaan ystävä exän kanssa.. voi mennä vuosiakain elä vaivu epätoivoon.
niin erotaan kun ei enää synkaa,tuli väliin sitten
mitä tahansa,mitkä asiat tahansa..
.. ja kun rakastaa,ei voi olla ystävä,silloin on rakas..voi olla ystävä kun ei muita tunteita välillä.. näin ainakin asiat kokenu...
Olin naimisissa mieheni kanssa melkein 20 vuotta, mutta kuningas alkoholi vei hänet aina joka viikonloppu pois kotoa lastensa ja minun luotani baareihin ja ravintoloihin. Lasten kasvatus jäi yksin minulle. Olin suurimman osan ajasta työttömänä ja sain vain pientä työttömyyskorvausta. Olkaa te iloisia, jotka ette joudu elämään alkoholistin kanssa. Sairastuin avioliittomme lopussa psykoosiin ja paniikkihäiriöihin ja mielenterveyteni meni. Onneksi lapset olivat jo niin vanhoja, että pystyin irrottautumaan miehestäni.Nuorempi yritti 2 kertaa itsemurhaa, koska koulussa kiusattiin ja sitten hän kärsi isänsä juomisesta.Nykyään voimme kaikesta huolimatta olla ystäviä ja soitella toisillemme. En ole hänelle katkera.Harmittaa vain se, etten hakenut aikaisemmin avioeroa. Jouduin aivan turhaan kärsimään lapset mukaan lukien. Asun nyt yksin ja nautin hiljaisuudesta ja vapaudesta. Enää ei tarvitse odotella yöllä miestä kotiin eikä kuunnella juopuneen örinää.