Kipu rintojen leikkausken jälkeen.

ensimmäiset päivät olivat hankalia kivun takia. Voin jopa sanoa, että synnytyksen jälkeiset kivut olivat paljon pienempiä ja toipuminen nopeampaa kivusta. Särkylääkkeitä meni monta satsia päivässä. Yleensä en särkylääkettä käytä juuri milloinkaan.

Nukkuminen oli hankalaa, kun ei voinut nukkua kivun takia kuin selällään ja pienikin liike teki kipeää ja yöllä heräili monesti. En osaa paremmin kuvailla millaista se kipu on, mutta esim. oven avaaminen sattui muutamana eka päivänä älyttömästi. Päivä päivältä kipu kuitenkin hellitti ja huomasin pärjääväni ilman lääkettä reilun viikon jälkeen.

Mutta kaikesta huolimatta, jos olisi tarve tekisin saman uudestaan, onneksi on särkylääkkeet. Viikko tai pari on kumminkin lyhyt aika ja kuten sanoit kipu on yksilöllistä.

Heti leikkauksen jälkeen oli sen verran kipuja että pyysin sairaalassa kipupiikin ja ennen kotiin lähtöä vielä toisen. Sen jälkeen pärjäsin hyvin tavallisilla särkylääkkeillä. Kipu ei ollut mitään mahdotonta, eikä estänyt kevyitä kotitöitä. Vajaan viikon jälkeen ei enää tarvinnut särkylääkkeitäkään. Arkuutta oli tietenkin paljon pidempään.

Minä tosiaan olin pienennyksessä toukokuun lopussa. Kipujen suhteen pääsin tosi helpolla. Sairaalayönä oli vähän ilkeä olo, mut sekin johtui suurimmilta osin niistä teippauksista, jotka oli hyvin tiukalla. Jonkun kipulääkkeen sillon sain ja se auttoi. Kotiin päästyäni söin ihan normi kipulääkkeitä reilun viikon verran. Missään vaihees ei ollut mitää sietämätöntä kipua. Pahimpia kivut oli kun piti käydä vessas yöllä ja aamulla kun piti nousta. Mä odotin paljon pahempia kipuja. Semmosta nipisteliä ja tikkien kiristelyä oli ja on vieläkin joskus.

Mulla itse leikkauksesta jo 4 kuukautta ja aika taitaa kullata muistot.. Mutta kotona sairaslomalla ollessani söin kipulääkkeitä, mitä mulle kirjotettiin sairaalasta ja niillä kyllä pärjäsi hyvin. Otin heti aamusta lääkkeen kun heräsin ja muutenkin aluksi kuuriluontoisesti ettei kipuja tullutkaan kovin paljoa. Ensimmäinen viikko melkein meni pienessä pöhnässä.. :)Kutina oli ehkä kauheinta koko paranemisprosessissa.. kun siihen ei auttanut oikein mikään...mutta sitäkään ei kestänyt kun pari viikkoa.. Oikeastaan tikkien poiston jälkeen alkoi varsinaiset kivut mulla. Kipu oli ajoittaista ja vihlovaa. Tuntui kuin jollain neulalla olis pistetty. Kipu tosin tuli ja meni yhtä nopeesti eikä kestäny kauaa. Ja kipulääkkeet auttoi siinäkin yhtä hyvin.
Vieläkin, vaikka leikkauksesta on jo tosiaan 4 kk niin välillä tulee pientä vihlontaa.
Mutta kaikki on todellakin ollut sen arvoista!!!

TUSKAA, TUSKAA, TUSKAA. Heräsin heräämössä ja minut kärrättiin sänkyyni, joka paikkaan koski, mutta minulle oli ilmestynyt rinnat (HIH :)).

Kurkkuun koski ja suuta kuivasi hapenannon takia. Jokainen liike koski kuin neulanpisto. Sain kipupiikkejä (pyysin niitä ja paljon). En päässyt itse sängystä ylös ja hoitajien piti auttaa vessaan. Selvisin takaisin Helsinkiin kipupiikkien voimalla... laivaterminaalissa liikuin hitaammin kuin mummot rollaattorilla (OUCH)....jokainen askel tuntui neulanpistoilta.

Sain sairaalasta mukaan kipulääkkeitä 2 päiväksi, jonka jälkeen siirryin buranan käyttöön(4 buranaa per päivä...viikko meni lääkepöllyssä). Jouduin nukkumaan selälläni noin 2,5 vk (kaikki muu sattui) ja kaiken lisäksi pienessä koho-asennossa, sillä sängystä nousuun meni ensimmäisen viikon aikana puoli tuntia (kipu nousun jälkeen vihlovaa, pyörryttävää, todella tuskaista). Toinen käsi ei noussut 2 vk ollenkaan ylös ja kaikki pienetkin asiat tuntuivat hankalilta (esim. hiusten pesu ja takin päälle laittaminen).

2-3 viikon jälkeen elämä alkoi helpottaa. Mulla ei ollut ollenkaan mustelmia ja haavat parani nopeasti. Nyt 3 kk myöhemmin kaikki kipu on poissa, turvotus laskenut kokonaan ja arvet melkein häipyneet.
Tekisinkö saman uudesta, ilman henkäystäkään: ABSOfuckinLUTELY, silmänräpäyksessä. Koko homma on oikeasti sen arvoista ( :

Minulla pienenettiin rinnat n.vuosi sitten tammikuussa ja voin kertoa että kyllä kannatti???

kipuja ei ollut lainkaa....rinnat parani todella hyvin ja nyt ovat todella kauniit eikä arpia juuri näe....olen tyytyväinen...=)