syyllistävät vaimoa jos mies jättää esim:työkaverin takia? Meillä kaikki "hyvin" mutta arki taisi olla liikaa miehelle. Kun talossa on 3 pientä lasta ja arki on voimakkaasti mukana elämässä niin onko se syy kääntää perheelle selkänsä ja lähteä? Moni tuntuu syyttävän vaimoa erosta ja miehen uskottomuudesta, varsinkin tällä palstalla. Mihin on kadonnut toisen ihmisen toista kohtaan tunteva myötätunto ja onko se oikein että pettäjää silitetään päästä vai ovatko ihmiset vaan niin vahingoniloisia nykyään?
miksi
ihmiset
6659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nainen tekee saman,niin häntä sitä paapotaanki.
Nainen kun lähtee työkaverin matkaan, kyllä häntä tuetaanja mies jää ihan yksin ihmettelemään, että itä tapahtui ja miksi. Selityksiä ei anneta.
vasta tukee tarviiki,jotka varatun kanssa alkaa vehtaan,en ymmärrä niitä naisia/miehiä,joille ei vapaa ihminen kelpaa.
Minunkin mies lähti työtoverin matkaan. Koska halusi jättää lapsiperheen arjen taakseen ja aloittaa helpon elämän lapsettoman ja hyväpalkkaisen naisen kanssa. Nyt hänellä on arki luksusta esim. matkustelua, kylpyläviikonloppuja, konsertteja yms. koska lapset eivät "häiritse" tätä onnea.
Eron hetkellä tuntui pahalta, koska myötätuntoa en saanut. Eroa pidetään täysin normaalina tänä päivänä!
Ihmiset ymmärsivät miehen valintaa lähteä elämään helppoa elämää.
Mies lähti, jätti minut ja laspet. nyt kaikki sanoo minulle, että sellasita se on, eroja tapahtuu. Että onhan se hyvä, kun mies pitää yhteyttä lapsiin nyt ja on niiden kanssa hyvissä väleissä. Minäkin olisin lasteni kanssa hyvissä väleissä, jos viettäisin heidän kanssaan joka toisen viikonlopun kaikkea kivaa tehden ja kaikki muut kuukauden päivän voisin olla ajattelematta kuin itseäni, katselisin tv:tä iltaisin nahkasohvalla uuden mieheni vieressä, joka jumaloi minua. joka ei hermostu, vaikka minua ei näkyisi neljäään päivään: minulla on näet omat menoni: tyttöjen kanssa baariin, tyttöjen kanssa matkalle, tyttöjen kanssa ajelemassa. Aina kun palaisin uuden ihanan mieheni luokse, hän vain heiluttaisi häntää kuin koira: IHANAA, kun tulin!
Onhan siitä arki kaukana. Ottaa vaan päähän, että en itse lähtenyt ensin.
Minulla pyörii mielessä joskus ihan samanlaisia ajatuksia kun "tappelen" lasten kanssa tietokoneella olosta, kotiintuloajoista yms. Yksi lähestyy murrosikää ja nuorimmainen on pahassa uhmaiässä niin kieltämättä tulee joskus mieleen ajatus, että miksi ihmeessä minä en lähtenyt ensin. Mutta kun asioita miettii, niin enhän minä olisi pystynyt lapsia jättämään. Minulle ei olisi tullut niin rakasta uutta ihmistiä, että minä olisin lapseni jättänyt. En tiedä onko se miehille helpompaa. Jättää entinen oikeastaan kokonaan ja aloittaa uusi, ihana elämä. Välillä olen kyllä tosi kateellinen ex:lle hänen reissuistaan ym. Näistä tiedän, kun lapset joskus yrittävät isäänsä tavoittaa mutta isällä ei ole aikaa heille juuri koskaan. Mitään säännöllisiä tapaamisia ei, isä ei halua kun on niin paljon kaikkea muuta. Tapaamisia silloin tällöin, vähän aikaa kerrallaan. Niinä hetkinä on helppo olla mukava ja ihana isä ja toki uusi onnikin jaksaa lapsia nämä lyhyet hetket.