Nytkö sitten se tapahtui .. Reilu vuosi oltu yhdessä ja hyviä muistoja ja hyvää oloa mahtuu paljon mukaan, varsinkin kun niitä nyt miettii. Viimeiset kaksi kuukautta olleet kuitenkin erilaisia, sillä oma välittäminen on vähentynyt ja lukuisten riitojen takia usko tulevaan mureni ja tuntui että oli aikoja jolloin ei päivääkään selvitty ilman riitoja ja pahaa oloa.
Naisessa on muuten kaikki kohdallaan eikä mitään vakavia asioita kuten pettämistä tai uskottomuutta ole tullut vastaan. Päinvastoin hän on mukava, kiltti, huumorintajuinen, kaunis, luotettava, kaikkea sitä mitä nyt toivoa voisinkin. Pieniä luonne- ja näkemyseroja löytyy ja niistä riitoja on osittain syntynytkin. Rakentavaa riitelyä on kuitenkin myös mahtunut mukaan suurissa määrin, eli asia on vaivannut jompaa kumpaa, käydään se läpi eikä se tule enää ilmi. Nyt harmittaa lähinnä, että sen jälkeen kun ilmoitin pahasta olostani ensimmäisen kerran viikkoja sitten, tyttö selvästi on tsempannut ns. turhissa riidoissa ja kiukuttelussa, jota hänen puoleltaan syntyi ja joista hän oli lupautunut jo monesti hankkiutumaan eroon. Olemme eläneet viimeisen kuukauden unelmaparisuhdetta, jota olin tähän asti toivonut, mutta se jokin on edelleen poissa omalta puoleltani. Toivoin iltaisin että voisin seuraavana päivänä taas välittää hänestä kuten ennenkin ja voisimme jatkaa yhteistä elämää. Nyt viimeyönä sain kuitenkin tarpeekseni omien tunteideni kanssa kamppailemisesta ja lähdin. Yöllä en nukkunut silmäystäkään asioiden miettimiseltä. Mielessäni pyörii vain että kumpa en olisi... . Olinko liian nopea päätöksissäni, olisiko ajan kuluminen voinut saada asioita muuttumaan, nythän ei ollut varsinaisesti 'syytä' miksi minusta ei olisi tuntunut samalta kuin jo aikaisemmin yhdessäollessamme.
Toivoisin todella edelleen että asiat voisivat olla kuten ennen, niin paljon muutosta on tapahtunut parempaan suhteen alkuaikojen runsaisiin riitoihin verrattuna. Mutta haluaisin ennen kaikkea saada jotain varmuutta itseeni ja omiin päätöksiini.. Kumpa joku olisi voinut kertoa miten edetä asiassa niin ettei tekisi väärin.. masentaa. Toivottavasti en joudu katumaan. Soppaa sekoittavat lisää huono luottamus omiin sosiaalisiin taitoihin uusiin ihmisiin tutustuttaessa ja hiljainen luonne. Rinnalla näen kuitenkin paljon parisuhteita jotka jatkavat eteenpäin paljon suuremmistakin ongelmista piittaamatta.
Naisessa on muuten kaikki kohdallaan eikä mitään vakavia asioita kuten pettämistä tai uskottomuutta ole tullut vastaan. Päinvastoin hän on mukava, kiltti, huumorintajuinen, kaunis, luotettava, kaikkea sitä mitä nyt toivoa voisinkin. Pieniä luonne- ja näkemyseroja löytyy ja niistä riitoja on osittain syntynytkin. Rakentavaa riitelyä on kuitenkin myös mahtunut mukaan suurissa määrin, eli asia on vaivannut jompaa kumpaa, käydään se läpi eikä se tule enää ilmi. Nyt harmittaa lähinnä, että sen jälkeen kun ilmoitin pahasta olostani ensimmäisen kerran viikkoja sitten, tyttö selvästi on tsempannut ns. turhissa riidoissa ja kiukuttelussa, jota hänen puoleltaan syntyi ja joista hän oli lupautunut jo monesti hankkiutumaan eroon. Olemme eläneet viimeisen kuukauden unelmaparisuhdetta, jota olin tähän asti toivonut, mutta se jokin on edelleen poissa omalta puoleltani. Toivoin iltaisin että voisin seuraavana päivänä taas välittää hänestä kuten ennenkin ja voisimme jatkaa yhteistä elämää. Nyt viimeyönä sain kuitenkin tarpeekseni omien tunteideni kanssa kamppailemisesta ja lähdin. Yöllä en nukkunut silmäystäkään asioiden miettimiseltä. Mielessäni pyörii vain että kumpa en olisi... . Olinko liian nopea päätöksissäni, olisiko ajan kuluminen voinut saada asioita muuttumaan, nythän ei ollut varsinaisesti 'syytä' miksi minusta ei olisi tuntunut samalta kuin jo aikaisemmin yhdessäollessamme.
Toivoisin todella edelleen että asiat voisivat olla kuten ennen, niin paljon muutosta on tapahtunut parempaan suhteen alkuaikojen runsaisiin riitoihin verrattuna. Mutta haluaisin ennen kaikkea saada jotain varmuutta itseeni ja omiin päätöksiini.. Kumpa joku olisi voinut kertoa miten edetä asiassa niin ettei tekisi väärin.. masentaa. Toivottavasti en joudu katumaan. Soppaa sekoittavat lisää huono luottamus omiin sosiaalisiin taitoihin uusiin ihmisiin tutustuttaessa ja hiljainen luonne. Rinnalla näen kuitenkin paljon parisuhteita jotka jatkavat eteenpäin paljon suuremmistakin ongelmista piittaamatta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi pitää tapella jos suhde tuore? Miksi kaikki muuttuisi ajan myötä. Tuollainen vaan syö ihmistä,eikä siitä hyvää seuraa! Onkohan takana kuitenkin ettei tämä ole se oikea vaan se on jossain muualla!
Naisen ja miehen kommunikaatio on erilaista, josta voi syntyä väärinkäsityksiä ja ristiriitoja varsinkin kun alussa ei toista tunne ... vuosi on lyhyt aika.
Ajan kanssa voivat asiat korjaantua, jos molemmat yrittää. Ei riitelyä enää, keskustelua vain jos ja se että toista kunnioittaa. Ei saa provosoitua .. jos harmittaa niin poistuu
Ei kukaan ole seppä syntyessään.
se alkuhuuma alkaa haihtumaan jo tuossa ajassa ja kuvioihin tulee muita asioita. Tämä on lienee se syy miksi tunteet ovat "pienenneet".. Se kuuluu normaaliin parisuhteeseen, eikä niitä alkuajan hurmioaikoja saa takaisin enää sen ihmisen kanssa, jollei halua alottaa samaa aina uuden ja uuden ihmisen kanssa. Ilmeisesti olet aika nuori..?
Parisuhteen avainsana on, että haluaako olla hänen kanssaan, haluaako olla parisuhteessa pidempäänkin, vai kokea saman hurmoksen vielä monta kertaa..? Kysymys kuuluukin, mitä sinä haluat?