Moi!
Olen ehkä hieman naiivi kysymys, mutta kun en tiedä, niin kysyn täältä.
Monet tutut, joilla on ns. uusperhe eivät mene naimisiin. Mitä hyötyä siitä on, ettei mene naimisiin. Saako silloin yksinhuoltajan korotettua lapsilisää tms.
Siis mitä muuttuu jos lapsellinen (lähi tai etä) menee naimisiin uudestaan.
Oon vaan ihmetellyt, että kihloissa ollaan vuosikausia, mutta mitä tuo uusperhekuvio tuo muutoksia (perimys ? tai jotain), koska naimisiin on niin vaikea mennä. Vai ovatko kaikki vaan traumatisoituneita?
Olen ehkä hieman naiivi kysymys, mutta kun en tiedä, niin kysyn täältä.
Monet tutut, joilla on ns. uusperhe eivät mene naimisiin. Mitä hyötyä siitä on, ettei mene naimisiin. Saako silloin yksinhuoltajan korotettua lapsilisää tms.
Siis mitä muuttuu jos lapsellinen (lähi tai etä) menee naimisiin uudestaan.
Oon vaan ihmetellyt, että kihloissa ollaan vuosikausia, mutta mitä tuo uusperhekuvio tuo muutoksia (perimys ? tai jotain), koska naimisiin on niin vaikea mennä. Vai ovatko kaikki vaan traumatisoituneita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yh-lisä lähtee jo sillä hetkellä, kun toinen aikuinen muuttaa asuntoon. Perimykseen ei naimattomuudella saa yleensä mitään etua.
Kun olet kerran eronnut, niin sulhanen-morsian -leikistä menee maku. Ymmärrät sitten joskus.
siksi ei huvita enää vetää itseään sen mankelin läpi. Jos ero tulee, pääsee heti nuolemaan haavojaan, ei tarvitse viettää nykypäivänä aivan turhia harkinta-aikoja sun muita. On vaikea enää uskoa "kunnes kuolema erottaa" meininkiin kun nykyään lähdetään heti vaikkapa sen 5 senttiä lyhyemmän hameen perään ja sitten seuraavan kun kyllästyttää. Ei tule sukunimen muutoksia eikä muutakaan ylimääräistä ikävää kun kaikki on muutenkin eron hetkellä niin vaikeaa.
Uusperheelliset jo tietävät, että turhaa hommaa koko avioliitto
toisella kierroksella vasta eka kerran tullut sellainen tunne että Nyt on se Oikea..! Tosi monihan juuri silloin haluaa mennä naimisiin, kun lopultakin tuntuu että nyt on oikein asiat. Meillä minä olen eronnut avioliitosta, mies avoliitosta. Hänelle kihloihin meno merkitsi tavattoman paljon. Eka kerta:-)! Sama varmasti naimisiinmenonkin kanssa, sitten joskus...kun ehditään:-)
Itse olen ollut vain niin sinisilmäinen, että kahdesti olen avioitunut ja eronnut.. toisen kanssa en onneksi suostunut lapsia tekemään, kun huomasin kuvion olevan sama kuin ekallakin kerralla.. eli rahan perässä oli sekin piru
Mies on ollut avioliitossa mutta minä en. Hän eli liitossaan 5 vuotta ja minä 18 vuotta omassani.
Eli yhteiselon kestävyytteen ei sormukset paljon vaikuta.
Meidän uusperheessä on edelleen myös kaksi asuntoa.
Näin minä saan omien lasteni kanssa olla väliin ihan itsekseni ja mies omiensa omassa kämpässään.
Toimii niin hyvin että en näe mitään syytä muuttaa tätä kuviota ennen kuin nuorimmainenkin on lentänyt pesästä. Olemme erittäin sitoutuneita tähän suhteesseemme ja totta on sekin ettemme avioliitossa pystyisi pitämään kahta asuntoa.
Tiedän että tämä mies on se oikea. Edellinenkin kyllä oli.
edes saman katon alle. Muutmankin miehen tunnen jotka ovat esittelleet lapsilleen uuden naisystävänsä jo muutaman kuukauden kuluttua erosta tai vaimon kuolemasta. Ja yhteen ollaan muuttamassa alta aika yksikän. Eikö lapsia voisi ajatella enemmän! Miltä heistä tuntuu kun kotiin työntyy uusi nainen lapsineen ja pahimmassa tilanteessa joutuvat jakamaan fyysisen tilansa uusperheen jäsenten kanssa, kun muutakaan eivät voi.
Eikö aikuiset ihmiset voi hoitaa seurusteluaan ja asua omissa asunnoissaan, jos kummallakin on lapsia?
Kyllähän nuo uuden onnet nykyään tosi nopeasti esitellään lapsille. Minunkin ex esitteli naisensa esikoisellemme ennenkuin minulla oli edes tietoa miehen toisesta naisesta. Erosta on yli vuosi ja olenkin ajatellut, että minä en varmaan koskaan enää muuta asumaan kenenkään miehen kanssa. Toki toivon että uusi onni astuisi minunkin elämääni ja seurustelin hänen kanssaan. Molemmat asuttaisiin omissa asunnoissamme ja näin suhteessa säilyisi se kipinä ehkä pitempään kun tylsän lapsiperheen arjen keskellä.
avioliitto vaikuttaa perimiseen jollei ole testamenttia eikä sekään aina auta... sillä laki osuuden aina saa. puoliso perii puolet omaisuudesta ja lapset sen toisen puolikkaan. äitini meni uudestaan naimisiin ja miehellä ei ollut mitään omaisuutta. meitä lapsia on viisi entisestä liitosta. olivat naimisissa kaksi vuotta ja äitini kuoli. perinnöstä puolet vei mies ja me jaoimme sen lopun puolikkaan. lisäksi mies olisi saanut iso vanhempieni (äidin puolelta) omaisuudesta aikamoisen osan, jollei väliin olisi tehty testamenttia. äitini näet kuoli ennen kuin hänen vanhempansa.