Mikä siinä on,että monet pariskunnat tykkäävät kahdestaan matkustella? eivät ota edes kavereita mukaan,ellei sitten ole joku päivän matka Suomen kamaralla? vierestä olen seurannut asiaa kavereiden/ystävien tiimoilta. Nyt kyse ei ole rahasta. Aina ovat kahdestaan johonkin menossa. Eikö se toisen naama kyllästytä,kun sitä suunnilleen 24/7 kattelee,oli sitten huono tai hyvä päivä? ikisinkkuna en vaan ymmärrä tätä. Nytkin yks kaverini menee miehensä kanssa risteilylle ja syksyllä viikoksi Madeiralle. Joskus oon nätisti kysynyt häneltä,voitaisiinko joskus naisissa mennä matkalle,niin ei suostu,kun mies ei ole mukana. Jos itse olisin parisuhteessa,niin kyllä minä voisin hyvän ystävän kanssa tehdä viikon reissun johonkin. Lähinnä siksi asia ärsyttää ja harmittaakin,kun sinkkuna joudun tyytymään ryhmämatkoihin. Joskus olisi kiva edes kerran elämässä tehdä matka kaksistaan,hyvän ystävän kanssa.
Kertokaa te parisuhteessa olevat,miksi asia on näin? mikä siinä on kivaa matkustella vain,ja ainoastaan oman kumppanin kanssa?
Kertokaa te parisuhteessa olevat,miksi asia on näin? mikä siinä on kivaa matkustella vain,ja ainoastaan oman kumppanin kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parisuhteessa ei sitä toisen naamaa saa katsella koko aikaa, eikä varsinkaan rauhassa. Työt, lapset, kaikki muu elämä. Varsinkin lapsiperheessä (tai molempien ollessa töissä) yhteistä aikaa jää yllättävän vähän jos lainkaan. Matkalla saisi yhdessä olla luvan kanssa ja koko ajan, se olisi ihanaa!
Jotkut eivät halua että siippa lähtee kaverin kasnsa matkalle, siitä ajatellaan herkästi että lähtee hakemaan vierasta :D ja vaikka kumppani niin ei ajattelisikan, se potentiaalinen lähtijä voi tuntea että häntä pidetään kevykenkäisenä ja itsekkäänä jos lähtee ilman kumppaniaan. Se riippuu aivan yksilöistä ja heidän välisensä suhteen laadusta.
***
Yhdessä matkustamalla saadaan yhteisiä kokemuksia, jota voi sitten muistellakkin yhdessä. Reissussa pätee ihan eri säännöt ja aikataulut kuin arjessa, joten vaihtelukin piristää. Yleensä matkustaessa sattuu ja tapahtuu - kumppanistaan oppii silloin uusia puolia.
Se ettei kumpikaan lähde reissuun ilman toista on todennäköisesti nuoren suhteen käytäntöjä. Ollaan vielä niiiin rakastuneita että hellanlettas. Toisesta ei vaan voi olla erossa, kun tulee niin ikävä. Joo kyllä se siitä kun ollaan asuttu yhdessä muutama vuosi. Varmaankin löytyy aikaa vähän risteillä kavereittenkin kanssa. Siis mikäli puoliso ei pidä nyrkin ja hellan välissä...
niinkin yksinkertasta, että se oma puoliso on myös paras ystävä. Rakkaus on nääs sellasta. Nuoret parit ei oikein muulla tavalla voi toimia.
Sitte kun toista on katellut kymmenenkin vuotta, niin se kuumin hehku alkaa taittua ja malttaa taas hengailla muidenkin kanssa.
Odottelet vaan jonkun hetken, niin kyllä sun kaverit alkaa leikkiä uudestaan sun kanssa.
Jos olisit parisuhteessa, niin huomaisit, kuinka ärsyttävä se kolmas pyörä on.
Olen seurustellut kohta kaksi vuotta, joten en tietysti osaa sanoa millainen tilanne on vaikka kummenen vuoden päästä jos (ja toivottavasti kun)olen edelleen saman miehen kanssa...
Lisäksi, että rakasta miestäni niin hän on myös paras ystäväni. Vaikka asutaan yhdessä, nukutaan ja katsotaan telkkaria ydesää ei se toisen naama kovinkaan usein ala tympiä. Itse nautin hänen seurastaan ja meillä on todella mukavaa kahdestaan. sitä paitsi kaikki yhteiset reisuut vain tekevät hyvää suhteellemme. fakta on, että usein kaverit jää vähemmällä, varsinkin ne jotka eivät ole niitä "yhteisiä" ystäviä. Ei sitä oikein tajua ennen kuin vakavan suhteen aloittaa.
Elämä on lyhyt.
Harvalla on varaa / aikaa tehdä monta reissua vuodessa.
Kaikki tilaisuudet kahdenkeskiseen aikaan on hyödynnettävä.
Käymme vaimon kanssa kahdestaan hyvinkin usein matkoilla, emmekä ota edes lapsia mukaan. Kyllä arjessa on harvoin edes sitä viitta tuntia, että saataisiin ihan vain kahdestaan olla. Ei ole vielä 10 vuoden liiton jälkeen alkanut toisen naama nyppiä ja kahdenkeskiset reissut piristävät kummasti suhdetta. Ei tulisi mieleenkään lähteä reissuun isommalla porukalla, lasten kanssa matkatessa toki otetaan omat vanhemmat mukaan (lastenpiiaksi) jos vängällä haluavat.
olla toisen kanssa.
Miksi sitä ikisinkku ymmärtäisitkään?