Lapsen tulo on parisuhteen menoa, vai kuinka?
Olen itse ollut kauan sitä mieltä ja perustelen sen näin: 1. Lapsi vie vanhempien voimia ja yhteisen ajan, ja se pieni aika jonka saisi olla kahden menee lepäämiseen. Väsynyt ihminen ei jaksa olla kiinnostunut toisesta. (fakta) Seurauksena on kommunikaation,hellyyden ja seksin loppuminen tai ainakin niiden laatu kärsii. Se taas johtaa molempien tyytymättömyyteen. 2. Äidin huomio kohdistuu vauvaan (tietenkin) jolloin mies jää siitä paitsi. Niinpä mies hakee elämäänsä sisältöä harrastuksista ja muusta sellaisesta mikä taas johtaa vielä suurempaan tyytymättömyyteen. 3. Äidin on pakko olla kotona vauvan kanssa käytännössä 24/7 jolloin mieheen kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia. Työ ja nämä vaatimukset stressaavat ja väsyttävät miehen niin ettei hän jaksa huomioida äitiä mikä yllättäen johtaa vieläkin suurempaan tyytymättömyyteen.
Tämä kaikki vie kohti eroa ja sen jälkipyykkiä, tuloksena hajonnut perhe ja "onnellinen" puoli-isäinen lapsi. Jee!
Kärjistin hieman, mutta: minulle on vakuutettu että kyllä sitä yhteistä aikaa on kun järjestää ja ongelmia ei tule kun ne tiedostaa etukäteen. Yritin väittää että se ei aina auta koska asiat vain menee niin, pitää muistaa että lapsen tulo muuttaa ihmistä myös ihan tiedostamatta. No, toivoin ja melkein uskoin olevani väärässä ja kuinka kävi. Ensimmäiset oireet kuvaamastani tapahtumaketjusta ovat ilmaantuneet vaikka kuinka on puhuttu ja tiedostettu... Jos päätelmäni olisivat ihan harhaisia niin ei kai näitä muidenkaan valituksia täältä tarvitsisi lukea. Kaikesta huolimatta: Hyvää kesää!
Olen itse ollut kauan sitä mieltä ja perustelen sen näin: 1. Lapsi vie vanhempien voimia ja yhteisen ajan, ja se pieni aika jonka saisi olla kahden menee lepäämiseen. Väsynyt ihminen ei jaksa olla kiinnostunut toisesta. (fakta) Seurauksena on kommunikaation,hellyyden ja seksin loppuminen tai ainakin niiden laatu kärsii. Se taas johtaa molempien tyytymättömyyteen. 2. Äidin huomio kohdistuu vauvaan (tietenkin) jolloin mies jää siitä paitsi. Niinpä mies hakee elämäänsä sisältöä harrastuksista ja muusta sellaisesta mikä taas johtaa vielä suurempaan tyytymättömyyteen. 3. Äidin on pakko olla kotona vauvan kanssa käytännössä 24/7 jolloin mieheen kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia. Työ ja nämä vaatimukset stressaavat ja väsyttävät miehen niin ettei hän jaksa huomioida äitiä mikä yllättäen johtaa vieläkin suurempaan tyytymättömyyteen.
Tämä kaikki vie kohti eroa ja sen jälkipyykkiä, tuloksena hajonnut perhe ja "onnellinen" puoli-isäinen lapsi. Jee!
Kärjistin hieman, mutta: minulle on vakuutettu että kyllä sitä yhteistä aikaa on kun järjestää ja ongelmia ei tule kun ne tiedostaa etukäteen. Yritin väittää että se ei aina auta koska asiat vain menee niin, pitää muistaa että lapsen tulo muuttaa ihmistä myös ihan tiedostamatta. No, toivoin ja melkein uskoin olevani väärässä ja kuinka kävi. Ensimmäiset oireet kuvaamastani tapahtumaketjusta ovat ilmaantuneet vaikka kuinka on puhuttu ja tiedostettu... Jos päätelmäni olisivat ihan harhaisia niin ei kai näitä muidenkaan valituksia täältä tarvitsisi lukea. Kaikesta huolimatta: Hyvää kesää!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Meillä esim. seksiä harrastetaan yhtä usein / harvoin kuin ennen lastakin, laatukin on yhtä hyvää / huonoa ;)
Vanhempien keskinäistä aikaa ei tietty yhtä paljon oo mutta tehdään kaikkee yhdessä koko perhe. muutaman kerran vuodessa viemme lapsen yökylään, että sit hummaillaan kahdestaan.
Meillä on perheessä kolme lasta enkä voi ihan yhtyä tuohon kirjoitukseesi.
Tottahan toki se parisuhde muuttuu ja sitä parisuhdetta joutuu elämään vähän eri tavalla kuin ennen.
Kriisien ja vaikeuksien kautta voi päästä elämässä uudelle tasolle, joka oikeastaan onkin paljon antoisampaa ja myös erilaisempaa kuin ennen. Jos kaikki jatkuisi aina ihan samanlaisena, eihän sitten mikään tuntuisi enää miltään...?
Jos aina olisi elämä yhtä lomaa, ei se oikea loma tuntuisi enää miltään! Loma tuntuu lomalta, kun on kovasti joutunut tekemään töitä sen eteen.
Joku fiksu kerran on jossain kertonut, että elämä on kuin viikko, siitä kuusi päivää on tavallista - arkista elämää ja se yksi päivä - sunnuntai - sitä juhlaa; iloa ja riemua.
Ihmiset kasvavat ja kehittyvät elämän / vuosien myötä. Siinä kasvussa tarvitaan niitä ikäviä ja huonoja asioita, jotta sitten voi tuntea myös iloa ja riemua.
Perhe, jossa on äiti, isä ja lapsi 8kk, on aivan erilainen kuin perhe, jossa on äiti, isä ja lapsi 8v.
Ei koskaan ole asiat niin huonosti, etteikö ne voisi olla vielä paljon huonomminkin, on minun mottoni ollut vaikeuksista selviytymiseen.
Näin kertoo keski-ikäinen kriisejä läpikäynyt perheenäiti, joka on ollut välillä valmis eroamaan, etsimään uuden miehen, muuttamaan erilleen yksinhuoltajaksi, ja ties vaikka mitä kaikkea mahdollista.
Kuitenkin edelleen yhdessä ja naimisissa (kolmattatoista vuotta) saman miehen kanssa, lasten isän kanssa. Ja aiotaan yhdessä pysyäkin hamaan tulevaisuuteen saakka!
1.Levätä voi myös yhdessä. Voi maata yhdessä sohvalla tai sängyllä toinen toisen kainalossa vuorotellen.
2.Isä voi myös mennä ja ottaa osan huomiosta itselleen, mennä osaksi sitä äidin ja vauvan symbioosia, eikä lähteä pois omien kavereiden seuraan. Jos isä myös ottaa oman paikkansa ja "käskee" äidin omiin touhuihin, hän tekee tässä suuremman palveluksen itselleen kuin sille äidille. Ja näin äitikin huomaa ettei olekaan ihan täysin korvaamaton.
3.Ei äidin ole pakko olla 24/7 kotona. Tietysti rintaruokintavaihe on eri asia, mutta muuten vauva ei ole este sille että myös äidillä on jotain kodin ulkopuolista toimintaa ja ohjelmaa. En tarkoita mitään baari-iltoja, vaan esim. leffassa käynti oman ystävän kanssa, reipas kävely- tai hölkkälenkki yksin tai yhdessä jonkun kanssa.
Kannattaa muistaa myös eräs kuulemani viisaus, "pakko ei ole elämässä muuta kuin kuolla, ja sitäkin vain kerran"!
Ja se on kyllä täyttä totta, että kaikista kovimmille ottaa se esikoisen saaminen, muut sen jälkeen ovat sitten paaaljon paljon helpompia!
Hyvää kesää kaikille - niin perheille kuin myös perheettömille!!
entäpä kun perheessä on useampi ylivilkas lapsi,mies paljon pois kotoa ja etsii siihen päälle vielä muualta "lohdukkeen"kun arki kotona on vaimon ja lasten kanssa niin tylsää..ei sinä auta lähes 13vuotinen avioliitto.
Mies lähtee kotoa,ja vaimo jää YKSIN selviytymään arkea ylivilkkaiden lasten kanssa,isä tapaa lapsiaan silloin kun haluaa JOS haluaa?
Sanoisin että meillä ainakin parisuhde muuttui lasten myötä.Aluksi miehestä oli kivaa kun oli talossa "vauvoja",mutta kun murkkuikää alkoi yks sun toinen lähestyyn..alkoi miehen mielenkiinto omia lapsiaan kohtaan hiipua..enää ei mikään ollutkaan kivaa.
Lopputuloksena liitolle AVIOERO.
Kaikkihan on ihan itsestä kiinni miten tahtoo toimia ja miten puoliso toimii. Tokihan kun neisn on vastuussa vain itsestä ja toinen vielä hyvässä lykyssä paapoo ja palvoo niin onhan se vauva jakamassa sitä huomiota, joka ennen kohdistui siihen puolisoon. Ehkä noin kypsymätön ei ole valmis vanhemmuuteen ollenkaan?
Vastaväitteitä tuloss..
1. Lapsi jakaa vanhempien aikaa, se mikä ennen oli kahden aikaa onkin nyt kolmen. Toisaalta yhdelle jää aikaa kun kaksi on keskenään.. Jakamalla vauvanhoitoa vastuullisesti ja huomioimalla puolisoa saa se öisin valvonut ottaa torkut iltapäivällä jos ei osaa nukkua samaan aikaan vauvan kanssa. Viikonloppuina puoliso hoitaa myös vauvaa ja univelat kuittaantuu.
KUn kummallakin on suhde ja side lapseen niin yhdessä kolmistaan touhuaminen korvaa osan kahdenkeskisestä ajasta. Ollaan perhe ja yhdessä.
Levänneet ja lapsens atuntevat vanhemmat saavat lapselle hyvän rytmin tai oppivat elämään vauvansa rytmissä. Keskustelevat ja toimivat yhdessä yhteisen edun nimissä. Kun kommunikaatio toimii muistetaan hellyyskin. Mikäs kivempaa kuin löhötä koko sakki aamulla pitkään?
Seksi on oma lukunsa. Jos on tahtoa on tilaisuuksia. Lisääntyihän ne orjatkin puuvillapellon laidoilla?
2. Vauva on riippuvaisempi äidistään koska tämä on kotona enemmän ja ruokkii lastaan useimmiten. On isän tehtävä rakentaa haluamansa rooli lapsen elämään ja vaimon tehtävä on tukea tässä. Vanhemmuuteen kasvetaan yhdessä ja perhe muodostuu vähitellen eikä napsauksella. Mie sjoka tahtoo perheen on titenkin sitoutunut myös hoitamaan lastaan ja osallistumaan kotitöihin. Yhdessä olemisen ja tekemisen tunne lujittaa parisuhdetta entisestään. Huutavan vauvan vanhempia yhdistää yhteinen hätä ja huoli ja tieto siitä, kuinka hermoja raastaa ja väsyttää..
3. Vauva on liikutettava otus. Se on paljon helpompi ottaa mukana kuin sohva kun kotoa lähtee. Vauvan kuljettamiseen on erilaisia välineitäkin. Sosiaalisen elämän tukahtuminen kotona ollessa on sen syyytä, kenen naama peilissä vastaan katsoo! Ja jos ei jaksa kotoaan lähteä niin ovi aukee kai myös tulijoille? Ja ennen kaikke avauva pärjää isän kanssa pari kolme tuntia jo aika pienenä.
Meillä on neljä lasta ja yhdessä ollaan. Vauvana ne ei kukaan ollut mitään helppoja. Univelkaa pahimmillaan sai pois vasta kun palasi työelämään tai kun lukitsi itsensä saunaan nukkumaan korvatulppien kanssa. Asioista vain on selvitty kun on tahdottu ja selvitetty, joskus äänekkäästikin ja joskus todella hiljaa!
Parisuhde lapsilla tai ilman vaatii tahtoa, halua ja työtä silloin kun kaikki ei suju omalla painollaan. Jos joku noista puuttuu niin seurauksena on ero. Itsekkyys ja omaan napaan tuijottaminen nyt ei auta parisuhteessa jaksamista ja sen suhteen kestämistä oli lapsia tai ei. Monet liitot hajoaisi ilman lapsia, mutta ehkä se lapsi kärjistää tilanteen äärimmilleen nopeammin ja selvemmin?
Sentään puolet vain eroaa ja suuremmalal osalla kuin puolella porukasta on lapsia. Ja eroajissa on niitä joill ekerta on toinen tai kolmaskin jo..
Jos selviätte siitä hengissä, selviätte myös lapsesta ihan leikiten.
Meitä on uusperheessä aikuiset ja viisi lasta. Ikää heillä 6-13 vuotta. Kaikki on mennyt tosi mahtavasti, uutta parisuhdetta on lujittanut yhdessä rakentaminen ja tekeminen. Monesti ovat olleet lapset porukalla mukana, eilen oli ihanaa kun kolme pientä poikaa maalasi rivissä terassin aitalautoja;-D! Oikein tehokkaasti valjastettua lapsityövoima...
Mutta että voi se rakennusaikakin olla hyvää yhteistä aikaa, ja kun tulos on valmis, voi vain olla onnellinen siitä mitä on yhdessä tehty. Alkaa aikaa riittämään muuhunkin kuin raksaamiseen. JA tuntuu että sitä vähemmän ne lapset rajoittaa mitään, mitä enemmän niitä on ja tietysti ikäkin vaikuttaa...toisaalta tosiaan, vauvahan on helppo nappasta mukaan minne vain ja kun ei se ruokaakaan tarvi mukaan, kunhan on äiti:-)!
oli niin tai näin niin ei se elämä pelkän seksin ympärillä pyöri vauva vuotta!!!vauvalta saat sellaista huomiota jota et keneltäkään IKINÄ tule saamaan... lapseni on parasta (mieheni lisäksi) parasta mitä ikinä meille tapahtunut. kun vauva vuosi on ohi ja lapsi nukkuu normaalisti on hellyys ja seksielämä taas ihan normaalissa...ja äidin hormonit kontrollissa.
Taitaa näin mennä yleensä.
Mutta sitkeitä sissejä on ja koitoksista selvitään.
Jos tänä aikana tekee ja kohtelee toista anteeksiantammattoman kurjasti avioero tai vuosien perhe helvetti tiedossa.
Vauvan hoito raskasta, mutta kuitenkin myös palkitsevaa.
Eri ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavalla. Lapset ja parisuhteet ovat erilaisia. Turhan paljon siis yleistät. Nämä perustelusi kuulostavat minun korvaani aivan älyttömiltä. Jaa miksi?
1. Lapsi ei vie vanhempien voimia, vaan lisää niitä! Nainen nyt saa lisää energiaa ihan pelkästään hormonitoiminnan takia, mutta lapsen ihailu ja hänen tuoma positiivinen henki kasvattaa vanhemmilla hyväntulisuutta. Meilläkin lapsi on nukkunut täysiä yöunia jo 3 viikon iästä lähtien, ja on muutenkin terve ja iloinen poika. (Nyt vajaan vuoden.) Miten ihmeessä sellainen lapsi vie vanhempien voimia? Päinvastoin! Olo on molemmilla hurjan energinen! Lisäksi yhteinen aika on lisääntynyt huomattavasti. Äiti on jäänyt kotiin, joten ei ole työkiireitä. Isä on luonnollisesti halunnut priorisoida asiat. Ylityöt ovat vähentyneet hänelläkin, ei ainakaan työmatkoja ole. Myös harrastuksissa ramppaaminen on vähentynyt ja korvautunut perheen yhteisillä kävelylenkeillä.:) Ne ovat todella laadukasta parisuhdeaikaa, kun lapsi nukkuu vaunuissa ja vanhemmat saa keskustella elämästä. Ei lopu kommunikaatio tai hellyys.
2. Toki sekä äiti että isä kohdistaa huomiota vauvaan -yhdessä! Samalla kohdistuu huomio myös kumppaniin. Ei ihminen ole niin yksioikoinen, että huomaa kerrallaan vain yhden asian.
3. Ei äidin ole pakko olla kotona koko ajan. Maitoa voi syöttää pullostakin pienelle vauvallekin, ja on hyväkin että lapsi ja isä saavat myös kahdenkeskistä aikaa. Jos äiti kokee kotona olen "pakoksi", on hyvä lähteä vaikka leffaan purkamaan paineita. Näin ainakin meillä! Mitä vaatimuksia äidin kotona olo muuten miehelle kasvattaa? En ymmärrä. Työnkö suhteen? Mielestäni päin vastoin. Vaimo kaipaa miestä ehkä enemmän kotiin, mutta niinhän mies itsekin haluaa olla enemmän kotona! Ainakin normaali lastaan ja vaimoaan rakastava mies.
ei meillä ole lapsille ole annettu niin paljon valtaa, että meidän elämämme pyörisi vain heidän ympärillä, se on sitä oman elämän hallintaa, arjen tasapainoilua.
meillä menee ihan yhtä hyvin kuin ennen lasta. lapsi nyt 1 v 3 kk.
kumpikaan ei käy missään omissa harrastuksissa vaan haluamme panostaa kaiken vapaa-aikamme toisillemme ja lapsellemme. ennen harrastuksena oli lähinnä elokuvissa käynti ja baari-illat.
mies käy töissä ja tulee joka päivä kotiin klo 16. kaikki viikonloput olemme yhdessä 24/7.
Ei kuulosta siltä, että teidän elämässä ois ollu juurikaan sisältöä ennen lastakaan.. Ei normaali ihminen viihdy yhdessä kuutiossa samojen naamojen kanssa 24/7. Kuulosta todella luotaantyöntävältä menolta toi teidän viikonloppuelämä, mutta jos se on teidän juttu, niin good for you.
Olen täsmälleen samaa pohtinut ja koko lasten teko ajatuskin tuntuu täysin älyttömältä. Kaveripiirissä melkein kaikilla on lapsia (1-2 kpl) ja kaikilla tuntuu olevan suhde tosi koetuksella, valittavat ja haukkuvat puolisoitaan muille ja selittävät miten rankkaa elämä nyt on.
D-T:n kirjoitukset on helppo uskoa. Itelleni tärkeämpää on parisuhde, joka on niin ihana, etten vaihtaisi sitä mihinkään. Enkä varsinkaan haluaisi, että joku kolmas pyörä sen pilaa.
Miksi ihmeessä ihmiset haluavat ylipäätään tehdä niitä lapsia, mitä "hyötyä" tai "hyvää" niistä on? Ja miksi haukutaan heti itsekkääksi ja ties millaiseksi, jos haluaa valita toisen tien? Miksi muka lapsia tekevät ihmiset ovat jotenkin "parempia" ja "pyhempiä" ihmisiä kuin lapsettomat?
Toivon, että saan tähän oikeasti jotain järkeviä vastauksia, koska alan olla siinä iässä, että päätöksiä pitää tehdä johonkin suuntaan.
Onni on itsestä kiinni! Tee / tehkää yhdessä puolisosi kanssa asioille jotain. Meillä on 4 kk:n ikäinen tytär ja viikot olen yksin tyttären kanssa kun mies on toisella paikkakunnalla töissä. Toki joskus väsyttää, kun hoitaa yksin kotityöt ja vauvan, mutta olen niin onnellinen että minulla on kaunis terve lapsi ja rakastan miestäni ja lastani yli kaiken. Tästä saan voimaa ja iloa. Mieheni kanssa yhdessä ollessamme laitamme usein puhelimet kiinni ja tyttären nukkuessa nautimme toisistamme ja jätämme välillä tiskit tiskaamatta sillä kotityöt on toisarvoisia ja keskinäinen hellyys kaikkein tärkeintä. Seksiä voi harrastaa hyvin spontaanisti eikä sitä kannatakaan suunnitella etukäteen. Ryhtykää hommiin heti kun tilaisuus tulee. Silloin se tuntuukin parhaimmalta, kun ei odota liikoja! Tsemppiä vaan kaikille muillekin, kyllä vauvantulo perheeseen päinvastoin vain lisää rakkautta ja yhteinäisyyttä, jos niin haluaa!
meillä on nyt 9kk ikäinen poikavauva.. ollut syntymästään asti auringon paiste, tietenkin omat huonot hetkensäkin on.
poika on ruvennut 2kk iästä alkaen seiskan aikaan yöunille illalla, ja rupee tänäkin päivänä, vaikka kuinka olen yrittänyt vähän myöhemmin laittaa nukkumaan mutta ei onnistu. eli meillä on iltaisin runsaasti yhteistä aikaa, välillä tuntuu iltaisin ettei lasta olekaan.
manu herää siinä seiskan pintaan aamulla, ja nukkuu vielä kahdet päikkärit päivällä. mies töissä päivisin niin itselle jää hyvin omaa aikaa.
meillä ainakin menee todella hyvin, kuukausi sitten sain keskenmenon, eli toista auringon paistetta odotetaan.
iltaisin mennään joskus 11-12 aikaan nukkuu. ja aamulla seiskan aikaan herätys.. välillä vuorotellaan että toinen saa nukuttua pitempään.
tietenkin itsellä on manu päällimmäisenä mielessä ku olen sen kans suurimman osan päivää yksin.
manu ei ole enää rintaruokinnalla ollenkaan, joudun keskenmenon takia lopettaa imetyksen. ja lähdetään toista kertaa manun syntymän jälkeen kaksin hotelliin.. itse en ole käynyt rellestämässä, eikä baarit kiinnosta.. ukon annan mennä silloin ku huvittaa, mikä on kerran kuussa jos ollenkaan.
seksiä voidaan harrastaa joka ilta jos siltä tuntuu mutta sitä harrastetaan noin neljä kertaa viikossa.. ja kuus vuotta tuli täyteen, ja olen 22 v.
itse sain pojan synnyttyä hyvin levättyä ku nukkui niin paljon.. ja söi kolmen tunnin välein.. en ole ollut liian väsynyt kertaakaan.