Mulla on tällainen tilanne. Oon ollu "yhdessä" miehen kanssa kohta vuoden päivät. Omalla sopimuksella ei olla varsinaisesti seurusteltu koska mies ei ole ollut siihen omien sanojensa mukaan valmis. Kummallakaan ei kuitenkaan ole ollut koko aikana muita partnereita (olen siitä varma).
Suhde on koko ajan lähentynyt ja viime aikoina on alkanut tuntua "seurustelulta" mutta kun asiasta tuli puhetta mies sanoi ettei olisi valmis jos nyt pitäisi päättää. Haluaa edelleen elää niin, että saa vapaasti päättää menonsa. Se viesti tuntui oudolta ja melko pahalta. Hän kertoi tilanteen olevan itselleen ideaalinen.
Silloin päätin, että vain "tapailemme", kunnes hän on valmis. Olinhan tähän asti käyttäytynyt kuten seurustelusuhteessa ollaan. Tullut reilusti vastaan monessa tilanteessa. Siksi tuo vastaus tuntui todella epäreilulta. Kun päätin ottaa hieman etäisyyttä, mies selvästi havahtui ajattelemaan..
Nyt hän lähti reissuun, mutta sitä ennen kertoi että jotakin on tapahtunut. Kertoi tunteistaan ja että välittää minusta todella paljon. Minun on vaikeaa tietää mitä mies todella haluaa? Ja toisaalta en enää ole valmis suhteeseen, jossa mies määrää tahdin. Tulevaisuuskin näyttää epävarmalta, koska veri vetää eri puolille suomea... mitään ei ole kuitenkaan vielä menetetty... :) Onko vastaavanlaisia kokemuksia...??
Suhde on koko ajan lähentynyt ja viime aikoina on alkanut tuntua "seurustelulta" mutta kun asiasta tuli puhetta mies sanoi ettei olisi valmis jos nyt pitäisi päättää. Haluaa edelleen elää niin, että saa vapaasti päättää menonsa. Se viesti tuntui oudolta ja melko pahalta. Hän kertoi tilanteen olevan itselleen ideaalinen.
Silloin päätin, että vain "tapailemme", kunnes hän on valmis. Olinhan tähän asti käyttäytynyt kuten seurustelusuhteessa ollaan. Tullut reilusti vastaan monessa tilanteessa. Siksi tuo vastaus tuntui todella epäreilulta. Kun päätin ottaa hieman etäisyyttä, mies selvästi havahtui ajattelemaan..
Nyt hän lähti reissuun, mutta sitä ennen kertoi että jotakin on tapahtunut. Kertoi tunteistaan ja että välittää minusta todella paljon. Minun on vaikeaa tietää mitä mies todella haluaa? Ja toisaalta en enää ole valmis suhteeseen, jossa mies määrää tahdin. Tulevaisuuskin näyttää epävarmalta, koska veri vetää eri puolille suomea... mitään ei ole kuitenkaan vielä menetetty... :) Onko vastaavanlaisia kokemuksia...??
Vastaukset 5
Vanhimmat
korvatulppaman tietää, ettei rakkaus ole minkään arvoista, ellei voida sanoa seurusteluksi.
No ei ole mitään arvoa millään, jos ei voida kategorioida jonkinlaisen ideologian alle ja sen pitää olla nimenomaan se suosituin. Aina pitää tehä niinku muutkin tekee tai sitten on ikuisesti onneton. Kyllä korvatulppaman tietää. Korvatulppaman on korvaamaton rakkauden lähettiläs, ilman suhdetta siis toivoton tapaus.
No ei ole toivoa tollasella, takkiin tuli ja talo sytty palamaan. Nyt pitää muuttaa ja tehä yksin lapsia niin ja sitten kostetaan ja sanotaan, että se ei ole minun lapsi niin.
kyllä on naiset pirullisia, ku vaativat korvatulppamania suhteeseen, ei toimi sellanen ei toimi ja on niitä naisia ainaki varanvuoksi takataskussa KOLOME.
Olen kyllä sitä mieltä että alusta saakka molemmilla pitää olla sama kuva suhteen laadusta. Jos toinen turhaan odottaa enemmän, se on pelaamista toisen tunteilla.
Ei kannata tyytyä siihen mikä ei itseä miellyttä, laittaa sitten vain uutta matoa koukkuu. Kyllä maailmasta varmasti löytyy mies joka tosissaan haluaa elämänsä jakaa kanssasi.
Ei riitä että välittää ja tykkää.(Siis tietenki siinä tapauksessä ettei se sinulle riitä, vaan haluat oikeasti seurustella)
Tulee mieleen että mies odottaa vaan parempaa ja tanssittaa sinua naruissa kunnes löytää paremman pokan??
Itse olin avoimessa suhteessa vajaan vuoden, molemmille oli säännöt selvät. Molempia tyydytti se tilanne. Miehen alettua ehdottelemaan "oikeata seurustelua" jarrutin. Mies malttoi hetken ja nyt elämme onnellisessa suhteessa. Vaikkakaan juuri mikään ei ole noista ajoista muuttunutkaan.
Miehelle oli tärkeämpää kuin minulle, se että sovitaan se että "seurustellaan".
Minulla ei sitä vastaan sinällään mitään ollut, sillä en aikaisemminkaan niinkuin ei mieskään hypitty muiden sänkyihin. Keskityttiin kylläkin lähinnä seksiin, ja nykyisin kuvioihin tullut niin paljon muutakin.
Jos mies todella tahtoo sinut, niin hänen olisi syytä ottaa omansa pois.
Kerro hänelle suoraan ettet aio odottaa koko elämääsi, kerro tunteistasi suoraan.
Sano että tahdot hänet joko kokonaan tai et lainkaan.
Ei seurustelu tarkoita sitä että kaikki tehdään ja suunnittellaan yhdessä. Molemmillahan on omat elämät, yhteinen elämä kuitenkin pysyy tasapainossa muun elämän kanssa.
Tietäähän miehesi tämän?
Tietäähän miehesi ettet suinkaan aio kahlita häntä, tahdot vain olla varma että teillä on tulevaisuutta yhdessä, et tahdo tietenkään elää vaakalaudalla. Ethän?
Tsemppiä sinulle, ja muista: mies ei välttämättä tiedä asioita mitä et hänelle suoraan kerro. Hän kuitenkin ne varmasti tahtoisi tietää.
Kiitos rrkp kivoista sanoista. Tunnuit todella tietävän tilanteemme. Aivan kuin olisit seurannut suhdettamme vierestä:) On totta, että asioista pitää puhua ja olenkin viime aikoina ottanut sen enemmän asiakseni. Olen kertonut miltä tilanne minusta tuntuu. Hän kertoi jopa ymmärtävänsä ja ihmettelevänsä kuinka kauan mahdan tilanteessa jaksaa. Sanoi jopa, ettei tiedä katselisiko itse...
Tuntuu vain siltä, että välitän miehestä liikaa, enkä halua lopettaa suhdetta. Silti tekee mieli todella tehdä hänelle selväksi, etten ole narun perässä vedettävä. Hän ei voi enää pompotella. Tosin minulla on sellainen tunne, että tilanne on muuttumassa, halusihan hän esitellä minut vanhemmilleenkin. Kyse on meidän kahden kohdalla todellakin muustakin, kuin seksistä. Lisäksi uskon hänen hyvyyteen, toisinaan varmaan liikaakin. Olen aikaisemminkin kärsinyt kyllä liiasta sinisilmäisyydestä.
Olen melko äkkipikainen, ja siksi olen yrittänyt toppuutella itseäni tekemästä mitään sellaista, mitä saisin myöhemmin katua. Olen koittanut olla hienotunteinen sanoissani. Huomaan heti kun otan askelta taaksepäin, hän ottaa niitä eteenpäin. Pelkää selvästi menettävänsä minut.
Hankalaa tämä kaikki, mutta näillä mennään... kiitos tosiaan neuvoista.
Melkein kirjoitit kun omasta elämästäni. Tapailleet olemme reilut kaksi vuotta. Olemme samassa tilanteessa...mieheni käyttäytyy samoin. Olen tehnyt tämän päätöksen: annan tälle hetkelle ja asialle aikalisän ja asia kypsyy siihen suuntaan kun on kypsyäkseen.
"Ja toisaalta en enää ole valmis suhteeseen, jossa mies määrää tahdin"
just näin, suhde toimii ainoastaan naisen ehdoilla niin ne kaikki naiset meinaa tää ukko ei hallunnut liekaan kyllä se yksityisyys kuuluu myös parisuhteeseen siksi on keksitty käsite luottamus