AVOEROKO?!

Onkohan jollakulla vastaavanlaista tilannetta ollut tai olemassa..? Mies petti ja tunnusti tekonsa. Nyt toivoo ja rukoilee, että en jättäisi, vaan antaisin anteeksi. Meillä kaksi pientä lasta, joiden vuoksi olen nyt kaksi kuukautta yrittänyt unohtaa ja jatkaa elämää normaalisti. Tuska ei kuitenkaan helpota ja nyt pelkään, että tuleeko koskaan helpottamaankaan. Lapset jo aistivat, että kaikki ei kotona vanhemmilla kunnossa... Itseäni vaan tilanne ahdistaa ja tuntuu, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä???!!! Nimim. Ihan pihalla...
31221
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tavallinen tilanne: kun lapset on pieniä, mies kokee jäävänsä vaille rakkautta ja lähtee sitä hakemaan ulkopuolelta. Hyvä merkki että katuu! Sinuna ottaisin aikalistän, jos kuitenkin vielä tykkäät miehestäsi ja pidät perheen koossa pysymistä tärkänä. Pahimman tunnekuohun vallassa ei isoja päätöksiä kannata tehdä. Jos suhde oli vain lyhytaikainen erhe, siitä voi päästä yli, jos taas miehesi jatkaa sivusuhdettaan, joudutte miettimään tilannetta uudestaan. Sulla on oikeus loukkaantumisen, hämmennyksen ja vihan tunteisiisi, ne ja koko prosessi vievät aikansa. Sopikaa miehesi kanssa joku teko jolla hän korvaa uskottomuutensa ja koettakaa löytää kipinä suhteeseenne uudelleen.

Äänestä
  • Otat nyt aikaa itsellesi ja voit hakea apuakin esim. http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
    Heillä on neuvontaa monella tapaa ja pääsee juttelemaankin. Kun olet hieman saanut asioita mietittyä, niin voitte myös yhdessä hakeutua paikkakuntanne perheneuvontaa tai parisuhdeneuvojalle. Mikäli mies on oikeasti valmis hyvittämään tekonsa ja katuu, eikä tule tekemään tyhmyyksiä enää, kannattaa yrittää paikata se, mikä on rikki. Voihan olla, että tämä surullinen tapahtuma myös vahvistaa suhdettanne, sillä mies voi tajuta, ettei enää koskaan ketään muuta halua kuin sinut.

    Äänestä

siitä pettämisestä voi selvitä ja unohtaa. Itselläni on kokemus, että vaikka antaa anteeksi ja yrittää unohtaa, se tulee kaihertamaan mieltä aina. 100% luottamus katoaa vaikka kuinka yrittäisi ettei. Kannattaa kuitenkin yrittää ja antaa ajan näyttää. Voimia ja mukavaa kesää!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


petetty kirjoitti:

Onkohan jollakulla vastaavanlaista tilannetta ollut tai olemassa..? Mies petti ja tunnusti tekonsa. Nyt toivoo ja rukoilee, että en jättäisi, vaan antaisin anteeksi. Meillä kaksi pientä lasta, joiden vuoksi olen nyt kaksi kuukautta yrittänyt unohtaa ja jatkaa elämää normaalisti. Tuska ei kuitenkaan helpota ja nyt pelkään, että tuleeko koskaan helpottamaankaan. Lapset jo aistivat, että kaikki ei kotona vanhemmilla kunnossa... Itseäni vaan tilanne ahdistaa ja tuntuu, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä???!!! Nimim. Ihan pihalla...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu