Naisen tarpeet parisuhteessa?

...että siinä on kaksi ihmistä. Jos anna tkaiken päätösvallan naiselle, teet hänestä samalla myös vastuullisen kaikesta. Jos et tee päätöstä, et voi myöskään tehdä huonoa päätöstä, eikö? On helppoa antaa onkun toisen viedä, ongelma on siinä että silloin kun ei olekaan hauskaa, on se sen päätösvaltaisen syy. Siinä ongelma pähkinänkuoressa. Siksi kummankin pitää tehdä omat päätöksensä, ja toimia yhdessä.

Marttyyrius suhteessa ei kanna pitkälle. Älä sälytä kaikkea taakkaa anisen harteille, naiet tuppaavat miettimään liiaksi sitä miten kumppani heidän valintoihinsa suhtautuu. Otan esimerkkinä uuden sohvan hankinnan. Mies sanoo "ihan millainen sinä haluat". Nainen siis valkkaa sellaisen kuin haluaa. Sohva tuodaan kotiin, ja mies joko sanoo "kyl joku toinen olis ollut parempi" tai ei sano mitään, näyttää vain tyytymättömältä. Hmmh. Naista ottaa päähän, ksoka jos miehellä kerran Oli jotain vaatimuksia sohvan suhteen, olisi ollut pirun paljon reilumpaa kertoa niistä ja valita yhdessä, kuin odottaa naisen keksivän omillaan mitä mies mahtaa haluta.

Samaa ongelmaa esiintyy kummallakin sukupuolella.

Tietysti jos löytää kumppanin jolle järjestely sopii, sellaisen jolle kontrolli on hyvin tärkeää ja joka mielellään tekee ne päätökset itse, ongelmaa ei ole.

***

Olet appivanhempien unelma. Itse haaveilisin kaltaisestasi miehestä, mutta saattaisin kyllä kyllästyä aika pian. Jos mies ei osaa pitää puoliaan vaan juoksee vain naisen tarpeiden mukana ei ole kiinnostava. Tämä on valitettava tosiasia. Uskon että olisit mahtava elämänkumppani ja lapsien isä, mutta ehkäpä juuri renttuisuus ja junttimaisuus vetää meitä naisia puoleensa. Se on sääli. Mahtaako tämäkin asia olla jäänne jostain kivikaudelta, kun naisella ei ollut arvoa. Naisen sai hakata ja raiskata ilman, että mitään asialle tehtiin. Kuullostaa kamalan raa'alta.

Toivon, että löydät jostakin naisen, ketä oikeasti arvostaa sinua tuollaisena, eikä vain käytä hyväkseen hyväluonteisuuttasi.

Ensinnäkin, ei kannata uskoa mitä sanotaan jossain artikkelissa. Ne ovat yleensä suoraan kuin jostain Cosmopolitanista. Tiedät varmaan, jos olet joskus ko. lehtä lukenut..eli täyttä sontaa. Minua ainakin ärsyttää sellainen Cosmo-nainen, jota lehdessä tarjotaan esikuvaksi.

Tuo mainitsemasi lista pätee varmaankin enemmän suhteen alkuvaiheessa, ainakin kohta "älä soita liian usein". Kun ollaan taas pidemmässä suhteessa tottakai saa soittaa ja pitääkin. Oikeastaan mitä vähemmän enää pitkässsä suhteessa ajattelet voitko soittaa vai et, niin sitä parempi! Eli relaa...

Asiat, jotka minua miehessä ja pitkässä parisuhteessa miellyttävät:
-Mies ei saa olla liian kiltti. En tahtoisi, jos toinen järjestelisi menonsa minun mukaan. Molemmilla omia menoja sekä yhteisiä.
-Nuo muut kirjoittamasi piirteet taas ovat aivan ihania. Tottakai kelpaa kiltti, hellä, aito ja läheisriippuvainen mies. Jos siis mies osaa olla välillä ilman minuakin. Tuo -riippuvainen särähtää korvaan. Roikkuminen on pahasta ja se ahdistaa.
-Sellainen terveellä tavalla oleva me-ajattelu on positiivista.
-Parisuhteessa päätetään yhdessä, eikä anneta mitään tyyliin naisen luulla että se päättää jne. Niinkuin tuo artikkeli sanoo. Blääh, kyllä on turha artikkeli.
-Kaikki näytteliminen heikkoa tms. on ällöttävää. Pidän itsensälaisista ja aidoista ihmisistä.
-Tunteiden kertominen liian aikaisin: kunhan et ihan ekalla tapaamisella kerro rakastavasi, niin ok. Eihän kukaan edes usko jos muka heti olet rakastanut.
-Voit vain itse huonosti jos hyväksyt naisen manipuloivat vaatimukset yms. Eli myös itseänsä on kohdeltava hyvin. Ja kun itse voit hyvin niin jaksat halia myös toista.

Tuo artikkeli toimii varmaan nuorilla, eli teini-ikäisillä. Ja tietyn tyylisillä ihmisillä, rumasti sanottuna bimboilla. Sorry, en keksinyt vähemmän provosoivampaa sanaa.

Mutta taidat itse olla aika nuori, kun uskot tollaisiin artikkeleihin.. No elämä opettaa:)

Miksiköhän toimit omat toiveesi ja tarpeesi unohtaen? Jos suhde rakentuu tuollaiseksi, jossakin vaiheessa sinunkin oma tahtosi nousee esiin ja se voi olla kumppanillesi melkoinen järkytys. Omassa suhteessani kävi niin. Minä tosin olin se mukaileva ja mies dominoiva. Nykyään elämme sopivassa kauhun tasapainossa.

Itse arvostan parisuhteessa ennen kaikkea tasavertaista kumppanuutta ja ystävyyttä. Ja seksin pitää toimia.

Neuvoni kiteytettynä: arvosta itseäsi, älä jää toisen jalkoihin!

Renttujahan nämä suominaiset janoaa. Mitä huonommin kohtelet, sitä enemmän he takertuvat ja rakastavat. Kai se on niillä geeneissä.

Huomaivaisuus ja kiltteys ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. Mies voi olla kiltti olematta tahdoton tossukka ja naisen orja. Kiltti ei ole synonyymi luuserivässykälle, vaan miehelle joka on enimmäkseen hyväntahtoinen. Ei sitä naista tarvitse palvoa. Normaali huomioon ottaminen riittää. Jos olet vittu sopinut, että menet pelaamaan futista kavereiden kanssa, niin ei sitä tarvitse perua naisen takia. Ei nainen siitä loukkaannu ja jos loukkaantuu, niin vitunko väliä? Se nainen ei tarvitse kyllä miestä vaan koiran.

Nainen tarvii miehen rahat ja sen verran siittiöitä, että tekee lapset (jolloin mies on nalkissa lopun ikää).