Mieheni jäi 5 viikkoa sitten kiinni suhteestaan ihan naapurustossa asuvaan naiseen. Kuten useimmissa tapauksissa, hekin tapasivat ravintolassa. Nyt ole kuullut mieheltäni tarinoita heidän sänkypuuhistaan, keskusteluistaan jne. Mieheni ilmoitti hakevansa eroa, muuttavansa pois... Juo viinaa ku pikku sika. Joka päivä. Tämän salarakkaan - nyt jo tiedossa olevan - kanssa lähettelevät tekstareita ja soittelevat. Minua sattuu. 31 yhteistä vuottako heitetään pois tosta noin vaan? Mieheni on pettänyt ennenkin, ja usein, mutta tää viereisellä kadulla asuva nainen on nyt jotenkin selittänyt miehelleni näitä ero asioita. On itsekin eronnut. Ja pitää lässynlässyn juttuja yllä. Ei laita nimeäni mihinkään paperiin, en. Jos eroa hakee, saa itse sen tehdä. Mutta jos jäisi, niin saa jäädä. Itse olen edelleen rakastunut mieheeni. Rakastan, kärsin ja unhoitan... Olen itkenyt 5 viikkoa. Olen laihtunut 7 kiloa. Ruoka ei mee alas, alkaa vaan oksettaan. Silmänaluset mustina itkusta ja valvotuista öistä. Voi kuinka sanoisinko vihaan sitä naista. Hän tietää, että olemme naimisissa. Mieheni on kuulema hänelle sanonut, että meillä on liitto-ongelmia. Ja tää eronnut misukka sitten lohduttelee, kuuntelee, paijaa ja antaa.. Ei voi olla totta! Mitä mä teen? Rakastan, enkä halua erota.
Onko se sitten loppu?
Jättäkö hän?
172068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
älä ole hölmö vaan jätä tuollainen sika joka ei sinua arvosta!! ansaitset ja saat paremman!!
Olet valmis kääntämään poskesi? Onko hän rakkautesi arvoinen, rakkaus on suuri lahja toiselle ihmiselle ja hän polkee lahjasi mutaan? Mitä hänessä kaipaat, mitä rakastat? Luuletko, että tilanne paranee...mitä kovemmin yrität pitää kiinni sitä kovemmin hän pyristelee pakoon....
Olet kyllä harvinainen ihminen jos vain jaksat rakastaa ja antaa anteeksi, monesta ei siihen olisi.
työn suhteen kymmenisen vuotta. Mies jätti minut ja lapset 3 kpl. Itsetunto siinä meni pohjamutiin ja hain eroa pettämälläkin monta kertaa, kun ainoat vapaat oli kello 23.00 jälkeen. Kamala tilanne kaikille lopulta. Kukaan ei voittanut, mutta kun mies ei voinut keskustella koskaan, vaan teki oman päänsä mukaan, minkäs sille sitten voit.
t. 10 v kokemus ja turhan odotus
vain muutosta, siksi yrität uskotella itsellesi, että rakastat miestäsi. Siksi toiseksi valehtelet itsellesi, että kannattaisi rakastaa miestä, jolta ei saa vastarakkautta. Pelasta itsesi ja anna tämän miehen mennä. Niitä on muitakin. Sellaisia, jotka kaipaavat juuri sinun rakkauttasi.
..sitä muutosta. Mitä jää eron jälkeen? Särkynyt sydän. Itkut. Paha olo. Pelko. Huonon vaimon fiilis. Rakastan koko sydämestäni sitä miestä. Uskon ja toivon uutta alkua. Se ei vaan näytä sopivan toisen sydämeen ja tahtoon. Mietin vaan miksi miehet menevät vieraisiin ja miksi naiset vastaanottavat naimisissa olevia miehiä? Kai jonakin päivänä sekin ymmärrän.
Ryhdistäydy ja kuivaa kyyneleet. Aika parantaa kyllä haavat.
alkaa uusi, entistä ehompi elämä! Ei eronne siitä johtunut, että olisit ollut huono vaimo: Se on mahdotonta, koska rakastit. Rakkautesi ei vaan ollut sellaista kuin miehesi tahtoi. Uskot ja toivot uutta alkua, koska et haluaisi millään päästää irti, vaikka suhteenne on jo loppu. Heti, kun päästät irti, olosi kohenee ja alat kulkea eteenpäin. Nenä pystyyn, kyllä se siitä!
tietysti sua sattuu, voin kuvitella. Ja eikö ole kumma että vaikka ukko olis millanen rapajuoppo yms. tahansa se löytää aina itselleen heti olkapään mihin nojata, ja sä et halua siihen ketään muuta kuin miehesi.
Mäkin sanon että ryhdistäydy, älä huuda ukolle vaikka miten mielesi tekee vaan keskustele asiallisesti.
Sano että jos tämä peli ei lopu ota tavarasi ja häviä elämästäni.
Arvaa onko se uus nainen ihmeissään kun ukko kantaa tavaransa sinne..... ei se sitä halua.
Mä potkasisin pellolle ja antasin ukon miettiä kenet tosiaan haluaa, jos se haluaa sen naapurin lehmän se on sitten niin, jatka sä sitten elämää.
Aluksi on vaikeaa ja haileaa, mutta kohta huomaat että miten sä näin kauan jaksoit katsoa koko ukkoa....
moi...
Ensinkin olen pahoillani, että miehesi löysi kolmanne keittämään soppaanne. Tahtoisin vaan sanoa, että vaikka kuinka se asia suuttaa, vihastuttaa ja ottaa päästä, niin sen naisen vika asia ei ole. Miehesi on aikuinen ihminen ja on itse vastuussa tekemisistään. Se että jos joku vokottelee ja koittaa saada jonkun omakseen ei ole rikos ja jos se onnistuu niin siitä ei saa syyttää kokeiliaa. Asiahan on niin, että miehesi olisi voinut kieltäytyä aina tarjouksesta ja palata kotiin sinun viereen kokeilemaan setviä asioita.
Onhan se aina kauhea kokemus kun toinen jättää toisen takia, mutta kunhan vähän mietit niin olet varmaan jo aavistanut sellaisen riskivaaran aikasimminkin. Jos suhde ei toimi tai siinä ei saa enää sitä jotain niin sitähän haetaan aina muualta. Kukaan ei nyky maailmassa tahdo olla epämukavasti ainakaan suhteessaan. Jos miehesi on nyt onnellinen ja asiat on hänellä hyvin niin anna mennä vaan ja auta viimeiseen asti että hänen lähtönsä on helpompi. Olet paljon tyytyväisempi itsekin sitten joskus, että et tehnyt erosta kauheaa draamashow:ta ja sotaa. Eron kun saa jos vain tahtoo, ilman vaikka sitä toista. Tee se siis vain ripeän nopeasti ja pääset itsekin äkkiä elämästäsi kiinni.
Jotkut kyllä sanoo että voihan sitä aina taistella, mutta miksi tuhlata aikaansa ja elämäänsä moiseen, koska vain rakastaa. Kuinka monesi teininä rakastuit ja monen kanssa olit ennen miestäsi. Jos sietlä löytyy edes yksi, niin kyllä niitä rakkauksia on eronkin jälkeen lisää.
Voihan se olla että miehesi tajuaa, siinä eroprosessissa tehneensä virheen ja tahtoo sinut takaisin.
Itke niin kaun kuin haluat, kunhan ne kyyneleet loppuu olet itknyt tarpeeksi. On aika aloittaa eläminen.
kaikki on akkain vika,mitä antavat, miehethän on syyntakeettomii ja aina kulkeneet mulkkunsa viitottamaa tietä
saa tehdä,kyllä meikä ainakin kiertää kaukaa varatut,velkaaset,työttömät ja pienten lasten faijat,koska vapaitakin on tarjolla.Järkee saa myös käyttää ihmissuhteissakin.
ei millään voi tietää kaikkien taustoja.. vai mitä mieltä itse olet?
tulee esiin jollainmuotoo jo ensitapaamisella ja kun muutaman kerran treffaa, niin alkaa näkyä vaikka mitä ja ihmisestä voi aina ottaa selvää.Ja tässä alkuperäisen jutussa tiedettiin mitä soppaa alettiin keittään.
voi rakastaa,anna ukolle kenkää se ei rakasta ei kunnioita ja arvosta sua tippaaka.
oma vaimoni jäi kiinni suhteestaan naapurin mieheen. Kohtasin heidät naamasta naamaan. Meni vuosi niin vaimo haki deitti palstoilta vieraita miehiä. Meillä 3 yhteistä lasta. Erottiin ja kakkosvaihe alkaa kohta. Itkin ja itksin elämältä pohja pois. Jossain syvällä rakastan yhä, mutta viha ja katkeruus tappaa rakkauden. Vihaa ja vihaa... sitä tunnen huoraavaa ex-vaimoa kohtaan. Tiedän, että viha muuttuu joskus välinpitämättömyydeksi. Mutta paluuta ei ole. Itke itkusi ja vihaa vihasi. Sinulla on oikeus siihen. Jos et anna vihasi nousta pintaa käännät sen sisäänpäin. MUISTA sinulla ja kaikilla petetyillä on oikeus olla vihaisia. Jos et vihaa, niin masennut. Monesti vihan masennuksen taustalla on käsittelemättömät vihan tunteet. Et ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan.
.. niin poikki vaan. Mutta kun ei. En tunne vihaa, olen masentunut. Päässä pyörii miksi, miksi, miksi. Kumma, ettei asioista puhuttu aiemmin. Miksi mies ei sano(nut) mikä ottaa pattiin, mitä haluaa... Hän vain loittoni. Ja nyt jälkeenpäin kerrotaan mitä on tehty väärin. Tosin itse olen niin tyhmä, etten tajunnut hänen käyttäytymistään ennenkuin jäi kiinni. Kivä lukea keskustelua, se jopa vähän auttaa, muttta itse käyn vielä katkeraa vaihetta läpi. Sydän huutaa hänen peräänsä ja käskee pitämään kiinni. Mutta.. Voi elämän kevät tätä ihmisen sielumaailmaa.
kun en osannut mieheni ajatuksia lukea. Ei puhunut minulle toiveistaan ym. Sitten yht äkkiä työkaveri olikin niin ihana ja kuunteli ym. Mistä lie sai moisen "puhe"ripulin 25 v jälkeen. Niin sitten lennossa päättivät yhdessä että mies muuttaa hänen luokseen. Sitten vaan yksi yö(illalla ennen lähtöä käyttäyty ihan normaalisti)poissa ja aamulla kotiin minulle ja lapsille kertomaan,että muuttaa pois.Yksi kassi kainaloon ja menoksi.Niin kiire tuli,että kaikki tavarat edelleen yhteisessä kodissamme.Helppoa kun mikä. Ehkäpä siksi sydämeni huutaa,,kun jäi niin paljon kysymyksiä vaille vastauksia.Jaksamista sinulle. Itse olen ollut kolmisen vuotta jo matkalla,en vaan tiedä koska pääsen perille.