Haluiaisin kuulla mielipiteitä siitä, onko intohimo mielestänne ehdoton edellytys onnelliselle liitolle?
Olen vuoden päästä menossa naimisiin avopuolisoni kanssa, jonka olen tuntenut kolmisen vuotta. Yhdessä olemme asuneet pari vuotta. Ensimmäinen vuosi oli (ainakin muistaakseni!) intohimoista ja seksiä oli päivittäin. Nykyään harrastamme seksiä ehkä 2-3 kertaa viikossa. Seksi on hyvää, eikä siinä ole mitään valittamista, mutta varsinaista himoa en yleensä tunne miestä kohtaan, eikä hänkään mitenkään palavasti minua kohtaan. Halailemme ja pussailemme päivittäin ja meillä on hyvä olla toistemme seurassa.
Voiko mielestänne tällainen suhde onnistua, vai onko tuhoon tuomittua, jos jo ennen naimisiin menoa intohimo on mennyttä? Tietysti itse tiedän parhaiten mitä haluan ja mitä teen, mutta olisi mukava kuullaa toistenkin mielipiteitä asiasta. Korostan vielä, että itse en varsinaisesti kaipaa mitään intohimon tunteita, mutta olen vain pohtinut onko tällainen normaalia.
Olen vuoden päästä menossa naimisiin avopuolisoni kanssa, jonka olen tuntenut kolmisen vuotta. Yhdessä olemme asuneet pari vuotta. Ensimmäinen vuosi oli (ainakin muistaakseni!) intohimoista ja seksiä oli päivittäin. Nykyään harrastamme seksiä ehkä 2-3 kertaa viikossa. Seksi on hyvää, eikä siinä ole mitään valittamista, mutta varsinaista himoa en yleensä tunne miestä kohtaan, eikä hänkään mitenkään palavasti minua kohtaan. Halailemme ja pussailemme päivittäin ja meillä on hyvä olla toistemme seurassa.
Voiko mielestänne tällainen suhde onnistua, vai onko tuhoon tuomittua, jos jo ennen naimisiin menoa intohimo on mennyttä? Tietysti itse tiedän parhaiten mitä haluan ja mitä teen, mutta olisi mukava kuullaa toistenkin mielipiteitä asiasta. Korostan vielä, että itse en varsinaisesti kaipaa mitään intohimon tunteita, mutta olen vain pohtinut onko tällainen normaalia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa ihan hyvältä, kun seksiä on pari kolme kertaa viikossa. Joillakin on vaan kerran kuukaudessa ja sekin riittää joillekin ihmisille.
ja mikä ihme kysymys on, että onko se normaalia? Normaalia mihin. Ei ihme et tulee miehille ja naisille suorituspaineita, kun yritetään täyttää normit, vaikka ei edes haluttaisi.
Ei sitä joka päivä tunne mitään palavaa intohimoa, sehän on selvää, mutta hyvä sitä olisi kuitenkin edes silloin tällöin tuntea..monenkin vuoden jälkeen. Seksistä voi tulla niin itsestään selvää ja rutiinia, et siitä häviää hohto. Sitä pidän enemmän ongelmana, kuin seksin määrää, joka on teillä ihan hyvä, normienkin valossa:).
Kyllä sellaiset joka päivä seksiä harrastavat parit (monen vuoden yhdessä olon jälkeen) on aika harvinaisuuksia. Se ei takaa myöskään, et muut asiat olisi hyvin. Jos seksi on suhteen tärkein asia,niin muut asiat tahtoo vähän kärsiä...
Ei sellainen himontunne voi kestää :D hulluksihan siinä tulisi! Rakkautta, on hyvä olla yhdessä, seksikin maistuu ja valittamista ei ole. Se on oikein hyvän suhteen kuuloinen sellainen. Sen intohimon aikaa voi kutsua kuherruskuukaudeksi, hurjaa jos se kestää vuodenkin! Wau... elämä tasaantuu ajan kanssa. Toisaalta, se himo voi jossain vaiheessa löytyä taas uudestaan, tulla ja mennä. EI sekään ennenkuulumatonta ole :D
***
Kyllä intohimo kuuluu parisuhteeseen ja ilman sitä se ei voi olla onnellinen. 2-3 krt/vko on normaaliarjessa hyvä määrä (IMO), mutta itse olen kitunut 10 vuotta avioliitossa, jossa ei edes alussa ollut tuota tahtia.. ja hiipunut nykyisellään 1 krt/2-3 kuukauden välein.
Kaippa tuo on ihan normaalia parisuhdetta eli kaikki ookoo jos sellaisen haluaa :)
Itselleni intohimo ynnä tunteet ylipäätänsäkin ovat tärkeitä asioita vaan turhan usein nykyään törmään ns. tunteettomiin ihmisiin tai että ovat liian erilaisia tunteidensa kanssa kuin minä.
Kait sitä on loppujen lopuksi sitten kuitenkin yksinäinen kulkija omalla polullansa :)
ihan ihanneliitolta, varsinkin jos olette ystäviäkin.
avioliitto olisi varmaan tuhoon tuomittu. Kyllähän avioliitto on paljon muutakin. Nykyiseen avoliittoosi verrattuna se on kait lähinnä juridinen muutos. arki ei juurikaan eroa avoliitosta. Muutoksen tekee lasten syntyminen.
Se hullu rakastumisen vaihe kestää kaksi vuotta ja kyllä arki astuu suhteeseen. Suhde muuttuu rakastamiseksi. Omien seksihalujen tyydyttäminen, silloin kun sitä tarvitsee, kuuluu parisuhteeseen. Teillä menee hyvin, suhteenne on muuttunut rakastamiseksi.
sinun miehesi asemassa, niin toivoisin eroa sinusta. Ei pahalla, vaan jos teillä olosuhteet on jo noin, seksiä usein ja muutakin läheisyyttä noin paljon. Ja silti ajatuksesi on tuota luokaa niin minä ainakin tuntisin oloni petetyksi.
Ehkä ajatuksiasi selventäisi se, että kuvittelisit nykytilanteen jatkuvan vaikkapa 20 vuotta tästä eteenpäin. Kuinka katsoisit elämääsi taaksepäin 20 vuoden päästä tietäen , että olisit voinut muuttaa kaiken nyt? Olisit voinut etsiä miehen, jota kohtaan olisit tuntenut oikeaa intohimoa nykytilanteen sijaan. Ja olisiko nykyinen miehesi voinut etsiä itselleen naisen, joka olisi tuntenut häntä kohtaan enemmän intohimoa kuin sinä?
minusta on ihan normaalia miettiä, tavalla tai toisella kysymystä lähestyen, ennen avioliittoon astumista, uskooko liiton kestävän.
Se on sopimus jonka tekee (minkä muun tekee samoin?) loppuiäkseen. Pakko on miettiä onko se sitä mitä toivoo.
Aloittajalle sanoisin, että mieti itse mitä haluat ja kelpaako sinulle se mitä koet nyt olevan. Itse olet ainoa joka voi sanoa/vaikuttaa siihen kestääkö liitto vaiko ei, oli se sitten millainen tahansa. Jos nyt mietit intohimoa, niin onko siinä sitten jotain mitä kaipaat.
Turha kysyä normeja, tuskin auttaa.
Itse olen sitä mieltä, että ei se ole niin että intohimo liittyy vain alkuun ja sitten se on siinä, uskon että hyvässä suhteessa ihminen voi elää kaikki toiveensa (tämä ei tietysti ole helppoa).
Oli ihan mielenkiintoista lukea muiden mielipiteitä aiheesta.
Tosiaankin, olen itse täysin tyytyväinen tilanteeseen. En kaipaa enempää seksiä, eikä mieskään. En oikeastaan tarkoittanut kysyä, että onko se normaalia, vaan lähinnä sitä, että onko intohimo muiden kokemuksen perusteella olennainen osa pitkäänkin kestänyttä suhdetta.
Mutta miestä kuitenkin rakastan ja hän minua, ja suhteemme on meidän molempien mielestä todella hyvä, joten eiköhän näillä mennä eteenpäin.:)