mitenkä toimitte jos olette varattuja, mutta silti teitä kohtaan osoittaa mielenkiintoa joku toinen? riippuen tietenkin minkälainen mies, mutta voisitteko säilyttää kaverisuhteen moiseen, vai ajaisitteko pois luotanne vaikka muuten olisi mukava kundi kyseessä?
-ja anteeksi jos tämä oli vähän sekavasti selitetty =)
-ja anteeksi jos tämä oli vähän sekavasti selitetty =)
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos ystävyyteen miehessä potentiaalia, on ja voidaan luottaa siihen että unohtaa romanttiset haaveensa ja antaa ihastuksen mennä ohi luonnollisesti. Kyllä se sitten kaveriksi käy, ei hyvää ihmissuhdetta typerään ihastukseen pidä kaataa :D
***
hyvin olla kaveri vaikka seurustelenkin, eri asia vaan on että haluaako kiinnostunut mitään "kaverisuhdetta" enää sen jälkeen jos on ensin kerännyt kaiken rohkeutensa ja osoittanut kiinnostuksensa, nimenomaan ihan jossain muussa kuin kaverisuhteen merkeissä ja saakin tietää että toinen seurusteleekin jo..
voisin. Eihän siinä mitään ongelmaa ole niinpäin, jos itse ei ole ihastunut. Ja sillä varauksella että oma mieheni hyväksyisi ystävyyden, eikä alkaisi mustasukkaiseksi:)
Mutta oletko varma, että itse pystyt pelkkään kaveruuteen? se on sinun mietittävä omalta kohdaltasi...jos vähänkin tuntuu, että tunteita on liikaa, ja kidutat vain itseäsi, kun tiedät ettet voi häntä saada. Niin sitten ehkä parempi olla ryhtymättä kaveriksi.
Joku voisi sanoa tuollaista varalla pidoksi ja/tai haaremin keräilyksi. Lähinnä sen asian ratkaistessa miten, ja miten tietoisesti, sitä kaverisuhdetta pidetään yllä. Esim. kuuluuko ihastuja naisen omaan kaveriporukkaan jota tapaillaan ilman omaa miestä (oi-joi-joi), tai nähdäänkö häntä vaikkapa harrastusten parissa ja ollaanko sitä kautta melko aktiivisesti tekemisissä ja ihan muutenkin siis miten, missä merkeissä ja miten usein sitä kaverisuhdetta pidetään yllä.
No, kyllähän se varmasti hivelee naisen itsetuntoa. Minusta ainakin olisi / on kiusallista / ei ole siistiä olla sellaisen seurassa jota kohtaa minulla ei ole tunteita, mutta jolla on minua kohtaan.
EN sinusta tiedä, minulla on ystäviäni kohtaan mujita tunteita kuin seksuaalisia sellaisia. Ja tiedän miten herkästi sellainen pieni ihastuminen menee ohi :D ei se ystävyyttä häiritse yhtään kun aiheesta on yhdessä puhuttu ja todettu että minkäänlaisten toiveiden elättely on täysin turhaa ja kaikki osapuolet ymmärtävät sen.
En kutsuisi siis haaremin keräilyksi, sanoisin että hyvää ystävyyttä on aivan turha uhrata ihastumiselle joka menee ohi luonnostaan kun sitä ei ruokita.
Ihminen Voi kyllä hallita itseään sen verran.
***
mutta voi se olla niinkin millä spekuloin. Riippuu täysin kyseisen ihmisen luonteesta ja onnellisuus/tyytyväisyysasteesta nykyiseen suhteeseensa. Ja kuinka nopeasti se ihastuminen sitten menee ohi, varsinkin jos sitä vielä ruokitaan säännöllisillä näkemisillä "vitsi että tuo nainen on ihana... ja miten syötävän ihanasti se hymyileekään ja katsoo ystävällisin ja lämpimin silmin, mitähän tuokin merkkaa kun se suorastaan pysähtyy katsomaan suoraan silmiin", on kokonaan toinen juttu.
häntä ikään kuin "varalla"? Ikävää tällainen.
Miten niin varalla? Kun olisi kaikille osapuolille täysin selvää että mitään mahdollisuutta mihinkään romanssiin ei ole, olen perheellinen, naimisissa ja onnellinen sellaisena, mutta en halua hyvää ystävyyttä heittää romukoppaan ohimenevän ihastuksen vuoksi. Koska ohi se menee. Takuuvarmasti. Kukaan ei jää toivottoman tapauksen perään loppuelämäkseen itkemään.
Varalla pitäminen tarkoittaisi sitäe ttä annettaisiinymmärtää ehkä tulevaisuudessa jotain mahdollisuutta olevan. SE ei kuulu ystävyyteen.
***
Jos on pelkkä kaveri, niin kyllä kunnon kaveri osaa olla sen mielenkiintonsa osoittamatta varattua kohtaan. Turhanpäiväiset iskuvihjailut tai yritykset eivät sopisi minulle kaverisuhteeseen.
ei minun omatuntoni kestäisikään sitä että rikkoisin toisten ihmissuhteita, siitä pahoittaa kaikki vain mielensä eikä kellään oo kivaa sellaisen selkkauksen jälkeen.. mielellään sitä olisi edes kaveri kun yksin kotona tuskailisi ja miettisi koko ajan "entä jos..."
Minä en ainakaan hyväksy yhtäkään uutta tuttavuutta naiseni kaveriksi. Vanhat koulukaverit ovat ok, mutta satunnainen ihastunut mies saa naiseltani pakit ja jos ei ymmärrä luovuttaa, minulta turpaan.
että multa ei saa. Olen varattu joten turha edes yrittää. Annan anteeksi ekan kerran mutta en sen jälkeen.
Oman ammattini takia saan aika paljonkin (vielä)huomiota (baarimestari), vaikka en mikään kummosen näkönen enää olekkaan (eli alkaa jo kilometrit näkymään). Ja vapaa-ajalla tätä onglmaa ei enää ole.
Itse teen kyllä selväksi että olen naimisissa, Ja jatko on ihan kaverista itsestään kiinni. Jos kaveri tajuaa niin mikäs siinä, ainahan sitä voi juttua heittää kun nähdään, mutta flirttiä tai muuta on turha toiste yrittää.
Ja jos ei kertalaakista mene jakeluun vaan nk. piiritys ja vihjailu jatkuu, niin olen sanonutkin aika epäystävälliseen tiukkaan sävyyn asian uudestaan. Valitettavasti olen aika tempperamenttinen tapaus, ja vihaan eniten sitä itseni toistamista. Minä vaan en jaksa, enkä aio tän ikäsenä tihitellä kaikenmaailman surkeille iskuyrityksille.
Mutta hatunnosto suomalaisille miehille siinä asiassa, että kyllä uskotaan kun sanotaan. Samaa en valittavasti voi sanoa monesta etnistä taustaa olevasta tyypistä joita on useampi ilmestynyt eteen vonkaamaan.
Sori tää tuli varmaan pelottavan suoraan, mutta sellainen minä vaan olen.
Sehän on hyvä että sanot suoraan miehelle, miten asiat ovat. Jollei tuon jälkeen mene jakeluun, niin johan on ihme?
Hyvä että Suomesta löytyy vielä naisia jotka sanovat asiat niinkuin ne ovat, suoraan eikä mitään "kiertelyitä kaarteluita" :-).
että anonyymillä netin keskustelupalstalla ei uskalleta sanoa suoraan / avoimesti vaan kierrellään ja kaarrellaan yhtä typerästi kuin oikeassakin elämässä. Suora ja avoin voi olla olematta huonokäytöksinen.
In Finland we have this thing called reilu meininki.
Kumpa olisikin.
Olen niin turhautuneen kyllästynyt kaikkiin ns. miehiin ja turpa täynnä heidän sössötystänsä, että antaisin haulikosta. Kummallekin.
Minulla itseasiassa on juuri vastaava tilanne päällä, eli olen suhteessa mutta eräs työkaveri vaikuttaa kiinnostuneelta. Pidän tyypistä joten ihan kavereina jatketaan, tosin koska samoissa töissä ollaan, niin eihän se pois ajaminen nyt oikein tulisi kysymykseenkään. Kahville tai illanviettoon en ole hänen kanssaan lähtenyt, koska silloin tilanne voisi jo mennä kiusalliseksi.
Tyypistä. Enpä mielelläni, eli ajaisin varmaa sen pois.