Oi oi.
Tunteet osaa olla helkutin ristiriitaisia.
Poikaystävälläni oli kotimaassaan tyttöystävä. Kaunis sellainen. Vakava ihmissuhde.
Kerran poikaystäväni kertoi minulle entisestä tyttöystävään ja se oli kaameaa kuunneltavaa. Itsekin itkin kun tarina oli niin pohjattoman surullinen. Sen jälkeen tytöstä on vain muutamaan kertaan mainittu mutta joka kerta sydämmeni särkyy poikaystäväni puolesta.
Nainen on vielä siellä. Kotimaassa. Poikaystäväni lähti maasta pois hänen takiaan. Monimutkainen tarina mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja.
Nainen on naimisissa, lapsikin tulossa. Tämän lisäksi poikaystäväni vakuuttelee että on päässyt yli ja haluaa nyt vain minut.
En usko. En edes halua uskoa. Yltiöromanttinen minäni toivoo että nuo kaksi ihmistä vielä yhdistetään jokin päivä.
Mustasukkainen minäni taas pelkää tulevaa matkaa poikaystäväni kotimaahan. Entä jos nuo kaksi tapaavat uudestaan ja tunteet roihahtavat palamaan taas? Vai sammuivatko ne koskaan?
Mustasukkainen minäni on myös kateellinen naisen kauneudesta. Näin hänestä pari kuvaa. Poikaystävä oli ne piilottanut kaappiin mutta siellä ne oli, molemmat kehyksissä. Toinen oli pusukuva ja minulla kouraisi sisältä.
Pelokas minäni ajattelee että poikaystäväni ei tule rakastamaan minua koskaan niin paljon kuin tuota toista naista, hänen ensimmäistään. Se saa minut surulliseksi.
Mutta kaikkein päällimmäisenä on säälini poikaystävää kohtaan. Hän on kokenut kovia sydänsuruja, jotka ovat kyynistäneet häntä monessa mielessä. Jos hän mainitsee tytön, hän puhuu tytöstä kuin hän olisi ilmaa - että olisi muka ikäänkuin unohtanut koko jutun. Mutta häneen sattuu vieläkin, sen näkee. Ei siitä loppujen lopuksi ole kuin parisen vuotta.
Ja teille palstan paskanjauhajille tiedoksi. Poikaystäväni ei ole turvapaikanhakija, ei muslimi, ei tummaihoinen eikä muutenkaan mikään teidän mainitsemistanne "riskiryhmistä". Hän on aasiasta kauniista ja rauhallisesta maasta jossa luonto ja sen symbioosi ovat elämän lähtökohdat.
Tunteet osaa olla helkutin ristiriitaisia.
Poikaystävälläni oli kotimaassaan tyttöystävä. Kaunis sellainen. Vakava ihmissuhde.
Kerran poikaystäväni kertoi minulle entisestä tyttöystävään ja se oli kaameaa kuunneltavaa. Itsekin itkin kun tarina oli niin pohjattoman surullinen. Sen jälkeen tytöstä on vain muutamaan kertaan mainittu mutta joka kerta sydämmeni särkyy poikaystäväni puolesta.
Nainen on vielä siellä. Kotimaassa. Poikaystäväni lähti maasta pois hänen takiaan. Monimutkainen tarina mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja.
Nainen on naimisissa, lapsikin tulossa. Tämän lisäksi poikaystäväni vakuuttelee että on päässyt yli ja haluaa nyt vain minut.
En usko. En edes halua uskoa. Yltiöromanttinen minäni toivoo että nuo kaksi ihmistä vielä yhdistetään jokin päivä.
Mustasukkainen minäni taas pelkää tulevaa matkaa poikaystäväni kotimaahan. Entä jos nuo kaksi tapaavat uudestaan ja tunteet roihahtavat palamaan taas? Vai sammuivatko ne koskaan?
Mustasukkainen minäni on myös kateellinen naisen kauneudesta. Näin hänestä pari kuvaa. Poikaystävä oli ne piilottanut kaappiin mutta siellä ne oli, molemmat kehyksissä. Toinen oli pusukuva ja minulla kouraisi sisältä.
Pelokas minäni ajattelee että poikaystäväni ei tule rakastamaan minua koskaan niin paljon kuin tuota toista naista, hänen ensimmäistään. Se saa minut surulliseksi.
Mutta kaikkein päällimmäisenä on säälini poikaystävää kohtaan. Hän on kokenut kovia sydänsuruja, jotka ovat kyynistäneet häntä monessa mielessä. Jos hän mainitsee tytön, hän puhuu tytöstä kuin hän olisi ilmaa - että olisi muka ikäänkuin unohtanut koko jutun. Mutta häneen sattuu vieläkin, sen näkee. Ei siitä loppujen lopuksi ole kuin parisen vuotta.
Ja teille palstan paskanjauhajille tiedoksi. Poikaystäväni ei ole turvapaikanhakija, ei muslimi, ei tummaihoinen eikä muutenkaan mikään teidän mainitsemistanne "riskiryhmistä". Hän on aasiasta kauniista ja rauhallisesta maasta jossa luonto ja sen symbioosi ovat elämän lähtökohdat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Poikaystäväni lähti maasta pois hänen takiaan. Monimutkainen tarina mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja."
Aina on vaihtoehto,naurettava sepitys muka lähti maasta jonkun vosun takia...Uutta kiertoon kun entisen kans on sukset ristissä!
"Nainen on naimisissa, lapsikin tulossa. Tämän lisäksi poikaystäväni vakuuttelee että on päässyt yli ja haluaa nyt vain minut."
Hieno maa,taitaa iso osa siellä olla naimisissa mutta silti naiskennella ketä sattuu,tyttö poikaystävää vaikka naimisissa,poika naista joka naimisissa,sinä poikaa tietäen että hänellä on toinen.
Ansaitsette toisenne ja epäonnenne sanon minä,kaikkien kanssa nainnilla aiheutitte sen ihan itse.
"Yltiöromanttinen minäni toivoo että nuo kaksi ihmistä vielä yhdistetään jokin päivä."
Ja suominaisen ruumiillistuma siellä ei edes tajua hävetä vaan pettäminen on arkea,siksi sen voi romantisoida.
"Mustasukkainen minäni on myös kateellinen naisen kauneudesta. Näin hänestä pari kuvaa. Poikaystävä oli ne piilottanut kaappiin mutta siellä ne oli, molemmat kehyksissä. Toinen oli pusukuva ja minulla kouraisi sisältä."
jep,olet kakkosvaihtoehto.lisäksi myönnät olevasi sairaalloisen mustasukkainen,tyypillistä suominaista.
"Pelokas minäni ajattelee että poikaystäväni ei tule rakastamaan minua koskaan niin paljon kuin tuota toista naista, hänen ensimmäistään. Se saa minut surulliseksi."
Pelokas suominainen pelkää miehen pettävän heti baarin ovesta sisään astuessaan,siksi onkin tarpeen syyllistää häntä koko viikko tuopista kavereiden kanssa,vaikka hän ei petäkään vaan tosiaan vaan juo sen 1 tuopin.Pointti on se että nainen pelkäsi hänen pettävän,se oikeuttaa suominaisen mielestä melttoamaan asiasta viikon.
"Mutta kaikkein päällimmäisenä on säälini poikaystävää kohtaan. Hän on kokenut kovia sydänsuruja, jotka ovat kyynistäneet häntä monessa mielessä. Jos hän mainitsee tytön, hän puhuu tytöstä kuin hän olisi ilmaa - että olisi muka ikäänkuin unohtanut koko jutun. Mutta häneen sattuu vieläkin, sen näkee. Ei siitä loppujen lopuksi ole kuin parisen vuotta."
Malliesimerkki jälleen blondiudestasi,soopaa syöttämällä oikeutetaan se että petetään,selitys korvaa kaiken mielipahan,eikö?
Toisin olisi jos suomimies pettäisi,pusuttelisi riittaa naapurista,silloin mentäisiin oikeuteen vuosiksi puimaan asiaa ja mies lytättäisiin totaalisesti.
"Ja teille palstan paskanjauhajille tiedoksi. Poikaystäväni ei ole turvapaikanhakija, ei muslimi, ei tummaihoinen eikä muutenkaan mikään teidän mainitsemistanne "riskiryhmistä". Hän on aasiasta kauniista ja rauhallisesta maasta jossa luonto ja sen symbioosi ovat elämän lähtökohdat."
LOL,okei,hän lähti maasta naisen takia,kenen rahoilla hän sitten täällä elää? Omillaan?Taskurahoja oli sen verran että pärjää vai rahoitatko sinä hyväuskoinen 45v raisa 20v poikaa joka vie sinua kuin pässiä narussa?
Ja mikähän maa on kyseessä,tämä kaunis ja rauhallinen(:D) jossa luonto sen symbioosi ovat elämän lähtökohdat?
Sellaista maata ei ole kuin ihmismielen kuvitelmissa,sori vaan jos särjen kuplasi..
Yksikään maa ei tod.kunnioita luontoa saati elä sen kanssa symbioosissa,mikäli uutisia seuraat..
Rauhallisuutta taasen saa hakea aasiasta,thaimaan eteläosissa esimerkiksi jyräävät tiettyyn ryhmään kuuluvat kapinalliset aseinensa,näin esimerkiksi,sri lankassa paukkuu,filippiineillä,kiinassa...no tässä vain pari mutta katsele huviksesi uutisia joskus..
Anteeksi vain että totuus lätkäistään lärvillesi kuin märkä rätti mutta et tekstisi kanssa paljon vaihtoehtoja jätä.
Entä helpottiko tuo säälittävä paasauksesi yhtään sitä kiristystä?
Huh huh mikä avaus taas kerran tältä samalta hieman yksinkertaiselta sankarilta. Toivottavasti helpotti! Kannattaisi hankkia elämä suomi24:n ulkopuolelta...;)
Ja tuollaista lätinää voi taasen odottaa suomivosulta joka ei kykene kumoamaan kertomaani totuutta mitenkään.Ainoaksi vaihtoehdoksi jää hymiöt ja mollaus,säälittävää...
hyvä tyttö, surullista, jos niin on. Sain melkoiset aamunaurut sepustustasi lukiessani. Ajattelin, ettei tommosta yksinkertaisesti voi ollakkaan.
Oli sen verran hyvät aamunaurut... kyllä joka junaan on matkustajia. En vaan käsitä mistä nää kaikki junat tulee !!!
Nää on kato näitä jotka on jääny asemalle :D
olitpas saanut ilkeämielisen vastauksen. niitähän tällä palstalla riittää.
pulmasi on hankala... ehkä olisi parasta antaa ajan kulua: vuoden tai kahden kuluttua näet asian selvemmin. jos sinusta jatkossakin tuntuu siltä, ettei poikaystäväsi ole päässyt yli entisestään, suhdettanne tuskin kannattaa jatkaa.
sen poikaystäväsi tarinan. minua ainakin kiinnostaa kuulla, että mitä tapahtui.
Okei. Tarina meni siis jotenkin näin:
En tiedä mistä suhde sai alkunsa mutta se alkoi kun molemmat oli hyvin nuoria - kulttuurin ja vanhempien siunausta se ei olisi koskaan saanut jotenka suhde pidettiin enemmän tai vähemmän salaisena vuosia.
Sitten tyttö sairastui. Vakavasti - paranemisesta ei ollut takeita. Mies ei halunnut ottaa riskiä että tyttö kuolee ilman että he olisivat naimisissa ja paljasti suhteen julkisesti ja anoi vanhemmiltaan ja tytön vanhemmilta että avioliitto pistetään toteutukseen. Miehen vanhemmat suostuivat mutta naisen ei, koska olivat maalta ja pitivät kaupunkilaisia (joita mieheni edusti) leuhkina ja huonoina ihmisinä jotka elivät turmelluksen tiellä. Lisäksi he myös halusivat varmistaa että tytär keskittyy vain paranemiseen.
Mies romahti, ja tyttö, ehkä suojellakseen miestä, pisti välit poikki ja käski etsimään jonkun muun.
Vähän aikaa kului. Tyttö ei kestänyt enää vaan otti yhteyttä mieheen ja pyysi tätä karkaamaan kanssaan toiseen kaupunkiin tai maahan. Ongelmana oli tietenkin tytön huono terveydentila - ilman säännöllisiä hoitoja ja pitkiä sairaalajaksoja hän olisi tuskin selvinnyt elossa kauankaan.
Tyttö kuitenkin alkoi parantumaan pikkuhiljaa. Kun hän pääsi vihdoin kokonaan pois sairaalan kirjoilta, tuli uusi ongelma eteen - vanhemmat olivat valinneet hänelle aviomiehen jonka kanssa tämän tulisi mennä vielä samana kesänä naimisiin.
Nyt mies ja tyttö päättivät että on aika karata. Suunnitelmat tehtiin ja rahaa kerättiin, päätöksenä oli lähteä viikkoa ennen tytön häitä.
Pari viikkoa ennen häitä tyttö sai taas sairaskohtauksen ja joutui sairaalahoitoon hetkeksi - hän parani äkkiä mutta mies oli vakuuttunut, että hän ei pystyisi tarjoamaan tytölle parasta mahdollista hoitoa, jos hän vielä sairastuisi. Tytön tuleva aviomies taasen oli rahakas ja menestyvä yrittäjä, jotenka mies teki päätöksen (jota hän vieläkin tuntuu katuvan vaikkei minulle suoraan sanokaan) - hän lähti maasta.
Tyttö meni siis naimisiin. Mies on ollut siitä lähtien täällä. Tiedän, että hän rakastaa minua, eikä haluaisi koskaan satuttaa minua, mutta tunnen, että tämä ensimmäinen tyttö tulee aina olemaan hänelle number one :(
Oikein nyyhky tuli.... HERÄTKÄÄ!!! Lukekaa vaikka vartiotornia.