Kirjoittelen tässä pettäjän ominaisuudessa, itse asiassa petin kaksi minulle todella tärkeää ihmista.
Olin viettämässä iltaa samassa porukassa siskoni avomiehen kanssa (ilman siskoani ja minun miestäni), jonka tunnen vuosien takaa sinkkuajoiltani. Silloin suhteemme ei johtanut mihinkään, koska kumpikaan ei ollut valmis sitoutumaan. Tällä kertaa asiat kuitenkin ajautuivat väärään suuntaan, ollessamme kahden kesken mies yhtäkkiä sanoi rakastavansa, että oli aina tuntenut niin. Menin lukkoon, sillä olen aina haaveillut ja salaa rakastanut tätä miestä...tämä tunnustus johti siihen, että päädyimme rakastelemaan ja juttelimme pitkälle aamuun asti siitä, kuinka toisin asiat voisivat olla, jos olisimme aikoinamme aloittaneet vakavan suhteen. Lopulta molempien oli kuitenkin pakko lähteä kotiin, tietäen että mikään ei enää ole ennallaan.
En voi koskaan saada tätä miestä omakseni, hänellä on kaksi pientä lasta siskoni kanssa, ja hän rakastaa näitä lapsia yli kaiken. Lisäksi siskoni on minulle todella tärkeä, en halua hänen ikinä saavan selville näitä tapahtumia. Silti mies pyörii ajatuksissani päivästä toiseen, ja tunnen aivan fyysistä ikävää...omaa miestäni kohtaan tunnen enemmänkin hellyyttä ja ystävyyttä, kuin tosi rakkautta. Toisaalta toivon, että tätä kaikkea ei olisi tapahtunut, elämäni olisi silloin paljon yksinkertaisempaa...!
Tällainen tarina minulla, kehotan kaikkia miettimään kaksi kertaa ennen kuin seuraatte tunteitanne!!
Olin viettämässä iltaa samassa porukassa siskoni avomiehen kanssa (ilman siskoani ja minun miestäni), jonka tunnen vuosien takaa sinkkuajoiltani. Silloin suhteemme ei johtanut mihinkään, koska kumpikaan ei ollut valmis sitoutumaan. Tällä kertaa asiat kuitenkin ajautuivat väärään suuntaan, ollessamme kahden kesken mies yhtäkkiä sanoi rakastavansa, että oli aina tuntenut niin. Menin lukkoon, sillä olen aina haaveillut ja salaa rakastanut tätä miestä...tämä tunnustus johti siihen, että päädyimme rakastelemaan ja juttelimme pitkälle aamuun asti siitä, kuinka toisin asiat voisivat olla, jos olisimme aikoinamme aloittaneet vakavan suhteen. Lopulta molempien oli kuitenkin pakko lähteä kotiin, tietäen että mikään ei enää ole ennallaan.
En voi koskaan saada tätä miestä omakseni, hänellä on kaksi pientä lasta siskoni kanssa, ja hän rakastaa näitä lapsia yli kaiken. Lisäksi siskoni on minulle todella tärkeä, en halua hänen ikinä saavan selville näitä tapahtumia. Silti mies pyörii ajatuksissani päivästä toiseen, ja tunnen aivan fyysistä ikävää...omaa miestäni kohtaan tunnen enemmänkin hellyyttä ja ystävyyttä, kuin tosi rakkautta. Toisaalta toivon, että tätä kaikkea ei olisi tapahtunut, elämäni olisi silloin paljon yksinkertaisempaa...!
Tällainen tarina minulla, kehotan kaikkia miettimään kaksi kertaa ennen kuin seuraatte tunteitanne!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.