psyykkinen vai fyysinen ATM?
Psyykkinen ATM on sama kuin loveshy, eli ujoutensa,antisosiaalisuutensa ja estyneisyytensä sekä saamattomuutensa takia hän jää ilman naista ja jämähtää kaveripoika-asteelle.
Fyysinen taas on ylipainoinen ja epämiellyttävän näköinen ja jää sen takia ilman naista.
Itse olen psyykkinen ATM
Psyykkinen ATM on sama kuin loveshy, eli ujoutensa,antisosiaalisuutensa ja estyneisyytensä sekä saamattomuutensa takia hän jää ilman naista ja jämähtää kaveripoika-asteelle.
Fyysinen taas on ylipainoinen ja epämiellyttävän näköinen ja jää sen takia ilman naista.
Itse olen psyykkinen ATM
Vastaukset 19
Vanhimmat
takia ilman naista jäät, niin mitä sitä täällä itket ja naisten syyksi pukkaat? Kato peiliin pöljä, ryhdistäydy!
kohdassa viestiäni syyllistin naisia?
Etkö ole huomannut palstan lievästi skitsofreenista suhtautumista kaikkeen mikä koskee ATM:iä? :D
..olet sisäistänyt hyvin feministisen keskustelutaidon. Raati kiittää viestin lyhyydestä huolimatta taitoa sisällyttää siihen monet peruskomponentit, kuten henkilöön kohdistuvan hyökkäyksen, väitteen naisten syyllistämisestä sekä kehoittamisen katsomaan peiliin ja ns. "ryhdistäytymään". Sinussa on vielä ainesta KylmäksiNaiseksi jos jatkat harjoittelua!
Olen tietenkin myös fyysinen ATM - 175-senttinen eli auttamattomasti liian lyhyt kellekään, ja painoindeksi on kyllä ylipainoisen puolella, tosin ei ehkä niin paljoa kuin luulen tässä yhteydessä tarkoitettavan.
Loput menee tietysti sen piikkiin, etten osaa - tai sen ihmeemmin edes halua - "iskeä" ketään, vaan olen pilannut aivoni kuvittelemalla, että romanttinen rakkaus, johon ajauduttaisiin tutustumalla ensin muuten vain. Muutenkin nuo parisuhdepelit, joilla huijataan naisen kiinnostus puolelleen, ovat aina etoneet minua.
Ei siis mikään ihme, että tässä ollaan. Itseään tietysti saa vain syyttää - pitikin mennä uskomaan äidin ja muiden löpinöitä. Nyt on hankala oppia ajattelemaan toisin, etenkin kun vaihtoehdot tuntuvat etukäteen vääriltä ja epämukavilta.
"175-senttinen eli auttamattomasti liian lyhyt kellekään"
Käsitätkö sinä yhtään mitä sinä puhut?
Ja ei kai nyt äidin löpinöitä olisi kannattanut kuunnella kun hän on syntynyt täysin eri vuosikymmenellä kuin sinä ja se mikä toimi ennen ei välttämättä toimi enää.
Minkä ikäinen edes olet? Varmasti olet vielä nuori jolla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, eikö totta?
"Käsitätkö sinä yhtään mitä sinä puhut?"
Toivoisin, etten käsitä.
Nuorena sitä ei osannut suhtautua kriittisesti äidin puheisiin, ja onnettomuutena pidänkin ehkä enemmän sitä, että olen myöhemmin uskonut muiden naisten sinänsä varmasti hyväätarkoittavia neuvoja, jotka ovat tukeneet äidiltä opittuja näkemyksiä niin, etten ehtinyt tyrmätä niitä ajoissa.
Sinänsä olet oikeassa; olen vasta - tai jo - 26-vuotias, ja ehdin ainakin fyysisen puoleni korjata jonkinlaisen kuntoon. Naamaani en tietenkään voi vaihtaa, mutta ainakin tuon ylipainon pystynee kadottamaan vuodessa tai parissa. 10 kiloa kyllä tänä vuonna lähtenytkin. Mahdollisuuksista nyt noin muuten en tiedä. Jotain tässä menee järjestelmällisesti pieleen, ja parisuhdehistoriattomuuteni paistanee läpi, vaikka kuinka yrittäisin teeskennellä kokenutta ja lakaista epämiellyttävää totuutta maton alle. (Ja jos taas olen avoin sen suhteen, niin kuten tälläkin palstalla nähdään, ei vastaanotto noin yleensäottaen ole kovin myönteistä).
175 cm on ihan hyvä mitta miehelle.
Toisekseen jos olet OK näköinen niin ei kun syömätapoja kuntoon, vähän salille, harrastusta ja joku kaveri sieltä mukaan ja sitä kautta eteenpäin.
26-vuotias ei ole ikä eikä mikään.
Ei sinun tarvitse heti kertoa ettei sinulla ole kokemusta ja varmasti ei monetkaan treffit onnistu yms. mutta se ei haittaa koska sillä tavoin sitä oppii ja saa kokemusta.
Luuletko että tuonne kylmään maailmaan kun työnnetään kuka tahansa jos ei ole hirveä pelimies (jota en itse todellakaan ole) niin jokaista pikkaisen jännittää ja ei se koko ajan natsaa.
Puhumattakaan siitä että kun olet 26 niin voit ihan hyvin iskeä 20-vuotiasta vähemmän kokemusta omaavaa naishenkilöä joka muuten sopisi sinulle kunhan et näitä bilettäjiin tai muunlaisia kanoja yritä heti.
Äidin jutut varmaan sopivat ehkä hieman vanhanaikaiseen ihmissuhteeseen ja ehkä pitempiaikaisessa ihmissuhteessa siellä voi olla hyviäkin neuvoja seassa mutta nykyajan kulttuuri on sen verran raadollinen ettei ole varaa pehmoilla. Se ei tarkoita todellakaan että pitää olla sellainen pelejä pelaava, usein sellaiset miehet ja naiset tunnistaa ja sinun täytyy etsiä itsesi näköistä seuraa.
Järjestelmällisesti tuossa menee pieleen sinun kehno itseluottamuksesi. Se voi olla kuule muutenkin hankalaa olipa minkälainen mies tahansa mutta itseluottamuksen puute (huomioi ei ole sama kuin kokemuksen puute) tuhoaa kyllä viimeiset mahdollisuudet.
Siitä vaan yrittämään. Jokaisen ihmissuhteen joutuu aloittamaan alusta olipa kyseessä kuka tahansa.
Samaa mieltä Harm; 175 cm....... aivan passeli miehen pituus esim. mulle. Olen itse hieman yli 160 cm ja minua suoraan sanoen pelottaa isot miehet. Ylipainokaan ei haittaa niin kauan kuin pääkoppa on kunnossa. Kyllä immeisen pitää olla ns. sinut itsensä kanssa. Itsesääli paistaa kauas ja se saattaa karkottaa vastakkaisen sukupuolen. Aloittaja on vasta poikanen; 26 vuotiaalla on vielä koko elämä edessä!
No, minusta kyllä usein vaikuttaa siltä, että vähän nörteimmistä pojista pitävät tytöt suosivat sitä vähintään 176-senttistä väkeä, ja me muut jäämme soittelemaan rannalle viulua, jos osaisimme.
Ja kohdataan nyt ne realiteetit: 26-vuotias on hieman turhan korkea ikä olla kokematon seksin ja parisuhteiden suhteen - vaikka toisaalta kyllä vähän vastustan sitä käsitystä, että olisi olemassa jokin kaava, jota toistamalla heteronainen kuin heteronainen olisi kuin sulaa vahaa heteromiehen käsissä. Silti kokemattomuus paistanee läpi, teki mitä teki.
Lisäksi näin vanhana on muutenkin enää hankala tutustua ihmisiin. Opiskelijana olisi opiskelijabileet olleet hyvä vaihtoehto, mutta silloin olin todella estoisempi, eikä bile- ja baarimiljöö nykyäänkään tunnu viihtyisältä vaihtoehdolta - ne ovat enemmän pelimiesten ja bilettäjien valtakuntaa (miten jossain baarihälinässä voi ylipäätään yhtään kenenkään tutustua?). Työpaikkaromanssit - työni sijoittuu naisvaltaiseen ympäristöön - ovat muutenkin hieman arvelluttavia, mutta siellä nuorimmatkin naiset tuntuvat olevan jo parisuhteissa sormuksista ja ohimennen kuulluista puheista päätellen. Muualla taas on jo moninkertaisesti vaikeampaa saada yhteyttä kenenkään; en ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka ehdottelevat vaikkapa kirjastoja kohtauspaikoiksi. Niissä on kertakaikkiaan sopimatonta puhutella ventovieraita.
Vaikeammaksi asian tekeekin itseasiassa se, että ventovieraille puhumiselle on olemassa jonkinlainen kynnys. Tarvitsisin syyn puhutella vierasta ihmistä, ja mikään "pidän sinua kauniina" ei ole riittävä tekosyy - enhän toki halua olla pinnallinen ja lähteä niin heppoisin perustein tutustumaan keneenkään.
Ehkä pitäisi keksiä harrastus. Tai siis, onhan minulla harrastuksia, mutta ne eivät vaan ole luonteeltaan sellaisia, joissa tutustuisi muihin.
No niin, tämä meni taas tällaiseksi vinkumiseksi. Pahoittelen.
Nykyajan treffi- ja iskemiskulttuurista meikäläinen on pihalla kuin lumiukko. Siinä en osaa neuvoa. Ja tunnut niin nuoreltakin että elän ihan eri maailmassa. Itse olen kuitenkin käynyt läpi kipeän eron; petetty ja jätetty liki kahdenkymmenen vuoden jälkeen ja sinunkin kirjoituksissa paistaa sama yksinäisyys kuin mikä minun mieltäni joskus koettelee. Keski-iässä asiat vain tuppaavat tasoittumaan, ennen niin kaameat katastrofit kutistuvat elämänkokemuksen kasvaessa toisiin mittasuhteisiin. Mutta yhteistä meillä on se että pelkään ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Minulla on lukuisia hyviä miespuolisia ystäviä mutta en edes halua haaveilla olevani enää miehelle muuta kuin kaveri. Eräs mies tuli juttelemaan minulle tavaratalossa ja kysyi haluaisinko hänen kanssaan kahville. Pelästyin niin että pakenin paikalta vaikka vielä nyt yli puoli vuotta jälkeenpäin kadun etten ottanut kutsua vastaan. Miehessä ei ollut mitään vikaa; vika oli minussa. Pelkäsin ja pakenin.
Ei kokemattomuus seksin suhteen paista läpi tutustumisvaiheessa. Sitten kun on edetty "sinne" asti niin kyllä sitä aina ollaan opiskelijoita uuden kumppanin kanssa. Ja jos tunnepuolella natsaa niin ei toisen kokemattomuus haittaa. Ei seksi ole mikään suoritus josta saa pisteitä, ei ainakaan saisi olla.
psyykkinen ATM
kaikki nuo psyykkisen ATM:n "tuntomerkit" osuvat
fyysisellä puolella ei ole ylipainoa, laihakaan en ole mutta muskelit puuttuvat
Olen huomattavan komea, minulla on paljon älyä sekä olen muutenkin rikas ja huumorintajuinen. Mutta koska olen niin saamaton naisten kanssa niin ollaan sitten vaikka ilman :)
Fyysinen, sillä, että olen 170 cm.
Psyykkinenkin tavallaan. En niin ujo, mutta hiljainen. Mua vainoaa sellainen outo tunne tai vaikutelma, että mulla ei ole mitään annettavaa naiselle, ei ainakaan sellaista mitä he haluaisivat. Enkä puhu nyt seksistä. Tämä vaikutelma vaikuttaa motivaatioon, vaikka uskoisinkin pystyväni lähestymään naisia rohkeasti, mutta samalla tiedostan, että yksikään nainen ei kuitenkaan haluaisi minun kaltaistani.
Olen vaan niin epäsosiaalinen. En tajua, mitä muut ihmiset saavat sosiaalisesta kanssakäymisestä ja siitä loputtomasta puhetulvasta, jota he suoltavat ympäriinsä. Arvostusta toisilta, haluavat, että heistä pidettäisiin, yhteenkuuluvuuden tunnetta? Ongelma on kai se, että multa puuttuu tuollainen tarve. Siksi olen mieluimmin hiljaa - siis koska ei ole syytä eikä tarkoitusta puhua - paitsi silloin, kun on jotain tärkeää sanottavaa tai kysyttävää esim. työasioissa.
En halua puhua itsestäni, koska en pidä itseäni kummoisena, en edes halua pitää. Ei se ole huonoa itsetuntoa, en pidä itseäni huonompana kuin muitakaan.
Onko kellään vastaavia tuntemuksia? Miten näistä pääsisi eroon?
raahautuu pihan poikki autoltaan jonka hän on jostakin halvalla ostanut. Lyhyt ja laiha kaveri joka ei taida pahemmin puntteja nostella. Hieman lapsenkasvoinen jota kehystävät silmälasit. Päällä on lähes poikkeuksetta verkkarit ja t-paita. Luonne vaikuttaa kiltiltä ja hieman aralta. Vaihtaa kuitenkin muutaman sanan takaisin jos tervehtii. Ei varmaan juo paljon kaljaa eikä juokse baareissa, tupakkaan ei koske. Muutaman kaverin olen nähnyt pyörähtävän hänen luona mutta taitaa illat istua tietokoneella kun opiskeluista selviää.
Hän kävelee pää painuksissa...koska hänen ei hassumannäköinen fiksun oloinen ja naisekas tyttöystävä ei tällä hetkellä asu samalla paikkakunnalla ja he tapaavat vain kerran parissa viikossa lomia lukuunottamatta kun he viettävät enemmän aikaa yhdessä.
Onko hän psyykkinen vai fyysinen ATM?
Jos ei ole kumpikaan niin miksei?
Taitaa olla molempia.
hänelle sitten olla kateellinen kun on rakastava tyttöystäväkin ja kaikki.
Käsi kädessä kävelevät aina välillä autolle päin.
Karmeaa tuon psyykkisen ja fyysisen ATM-tyypin kohtaloa. The horror, the horror...
Hänellä ei ole mitään tyttöystävää. Se on kaikki vain päässäsi.
Et mikään kirjainlyhenne