Ehdin ennen kesäloman alkua ottaa yhden laulutunnin, joka tosin oli vain teoriatunti... Syksyllä koulujen alkamisen aikaan alkaisi tunnitkin sitten vakituisesti.
Nyt kesän aikana olenkin sitten lukenut laulamisesta paljon, mutta yksi asia on jäänyt varsin epäselväksi: Mihin se ääni tulisi sijoittaa/"ohjata"? Onko niin, että se tulisi "laittaa" mahdollisimman eteen kitalaessa..?
Tahtoisin saada nyt ennen niiden syksyn laulutuntien alkua treenattua ääntäni ns. "oikein", koska vaikka peruskoulun laulukokeesta sainkin kympin, kuullostaa ääneni varsin oksettavalta.
Nuottiin osuminen ei tuota enää ongelmia. Myös palleahengitys onnistuu, ja kielen sekä leuan oikea, rento asento ymmärretty. Tosin leuka meinaa vielä huomaamattani jännittyä, ja se pieni kolo leukaluun ja korvannipukan välistä katoaa helposti. Piileekö ongelma vain tässä?
Jokatapauksessa ääneni kuullostaa hyvin ärsyttävältä, tavallaan "tunkkaiselta"... Ei kirkkaalta. Mihinkään ei kuitenkaan laulaessa satu.
Voiko vika korjaantua vain harjoittelemalla sitä leuan rentoa asentoa, pitäisikö suuta pitää enemmän auki..?
Nyt nimittäin vähän hermostuttaa. Laulaminen opettajalle tuntuu järjettömän suurelta, henkiseltä kynnykseltä. Tahtoisin siis suuresti saada tietää, teenkö ensinkään oikein ohjatessani äänen melko eteen kitalaessa.
Tiedän, tosi tyhmästi selitetty, mutta jonkun ihanan ihmisen apu olisi nyt tarpeen.
Nyt kesän aikana olenkin sitten lukenut laulamisesta paljon, mutta yksi asia on jäänyt varsin epäselväksi: Mihin se ääni tulisi sijoittaa/"ohjata"? Onko niin, että se tulisi "laittaa" mahdollisimman eteen kitalaessa..?
Tahtoisin saada nyt ennen niiden syksyn laulutuntien alkua treenattua ääntäni ns. "oikein", koska vaikka peruskoulun laulukokeesta sainkin kympin, kuullostaa ääneni varsin oksettavalta.
Nuottiin osuminen ei tuota enää ongelmia. Myös palleahengitys onnistuu, ja kielen sekä leuan oikea, rento asento ymmärretty. Tosin leuka meinaa vielä huomaamattani jännittyä, ja se pieni kolo leukaluun ja korvannipukan välistä katoaa helposti. Piileekö ongelma vain tässä?
Jokatapauksessa ääneni kuullostaa hyvin ärsyttävältä, tavallaan "tunkkaiselta"... Ei kirkkaalta. Mihinkään ei kuitenkaan laulaessa satu.
Voiko vika korjaantua vain harjoittelemalla sitä leuan rentoa asentoa, pitäisikö suuta pitää enemmän auki..?
Nyt nimittäin vähän hermostuttaa. Laulaminen opettajalle tuntuu järjettömän suurelta, henkiseltä kynnykseltä. Tahtoisin siis suuresti saada tietää, teenkö ensinkään oikein ohjatessani äänen melko eteen kitalaessa.
Tiedän, tosi tyhmästi selitetty, mutta jonkun ihanan ihmisen apu olisi nyt tarpeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko lukenut Joseph Shoren esseitä laulamisesta:
http://www.josephshore.com/a_right_to_sing.htm
Sieltä löytyy vastauksia kysymyksiin, mikäli haluat todella paneutua asiaan faktatasolla eikä vain mutu-tasolla.
Kun saat hengitystekniikan paremmaksi ja rentoudut, ääni hakeutuu itsestään parempaan paikkaan.
Tottakai sijoittaminen on mahdollista ja tummentaminen, honottaminen jne. Mutta se ei kannata! Anna äänen etsiytyä AJAN KANSSA ylemmäs ja edemmäs.
Opettajasi ei odota sinulta mitään, saatat jopa tehdä vahinkoa liioilla "sijoittamisillasi." Opettajasi on tyytyväinen, että olet opetellut hengittämään reilummin, se riittää jo pitkälle.
Joo, se on kai melkein tekniikkavirheeksi luokiteltavaa, että yrittää liikaa sijoittaa ääntä minnekkään tiettyyn kohtaan liian tarkkaan esim. jonkun i-vokaalin avulla kun siinä katoaa usein se oikeanlainen rentous tai sitten ääni ei enää resonoikkaan esim. pehmeässä kitalaessa lähes yhtään, jos yrität pistää sitä ihan eteen kovaan kitalakeen. Jos saa paikat tarpeeksi rennoiksi ja hengityksen oikein, itse "äänen" sijoittamista täytyy miettiä enää ihan minimaalisesti. Ja käytännössä hyvä äänen sijoittaminen tapahtuu useampaan paikkaan, että periaatteessa jopa otsaontelossa pitäisi kitalakien lisäksi aistia sitä...
Äänen "sijoittaminen" on kuitenkin hyvä tuntea käsitteenä, mutta kovin suurena ohjenuorana sitä ei kannattane käyttää. Jos käsite on tuttu, niin ainakin se ongelma usein katoaa, että ääni resonoisi vain nielussa, kun se on tyypillinen aloittelijan ongelma.
Oonpa muuten, heh, itsekin aloittelija, mutta kannattaa pitää tekstiäni kohtalaisen uskottavana ainakin siihen asti, kunnes joku parempi tulee todistamaan sen vääräksi. Tietokirjallisuutta on laulusta luettu ja sen perusteella omaa kehitystä tarkkailtu myös.