Siitä on jo muutama kuukausi, mutta on edelleen vaikea uskoa että ystäväni, jonka olin tuntenut lapsesta saakka yli 20 vuoden ajan, päätti katkaista välimme.
Mitään riitoja ei ollut, hän vain ilmoitti ettei enää jaksa kuunnella murheitani.
Tiedän että minulla on ollut rankkaa, mutta elämä on jo pari vuotta hymyillyt, en tajua miksi juuri NYT?
Siitä jäi niin paskan maku suuhun ja ärsyyntynyt olo, kun tuolla tavalla vaan potkitaan pois elämästä vaikken ole ikinä pettänyt/valehdellut tms.
Onko jollekin tapahtunut samaa ja miten siinä lopulta kävi?
En uskalla ottaa yhteyttäkään häneen, kun vaikutti olevan niin varma asiastaan, ettei enää halua minusta kuulla ja tiedän että hän on todella ylpeä luonne, eikä osaa varmasti perua sanomisiaan vaikka haluaisikin..
Mitään riitoja ei ollut, hän vain ilmoitti ettei enää jaksa kuunnella murheitani.
Tiedän että minulla on ollut rankkaa, mutta elämä on jo pari vuotta hymyillyt, en tajua miksi juuri NYT?
Siitä jäi niin paskan maku suuhun ja ärsyyntynyt olo, kun tuolla tavalla vaan potkitaan pois elämästä vaikken ole ikinä pettänyt/valehdellut tms.
Onko jollekin tapahtunut samaa ja miten siinä lopulta kävi?
En uskalla ottaa yhteyttäkään häneen, kun vaikutti olevan niin varma asiastaan, ettei enää halua minusta kuulla ja tiedän että hän on todella ylpeä luonne, eikä osaa varmasti perua sanomisiaan vaikka haluaisikin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ja lapsenlapsistasi valokuvia mahdollisimman paljon. Näin karkoitat ihmiset läheltäsi.
sairauksia eikä lapsiakaan..
hyvä Reino, että uskalsit ottaa nämä tabut esille - sairauksien jaarittelua harva kestää viikkokausia. Sitten ne lapset ja lastenlapset - eivät ne niin ihmeellisiä ole, että niistäkään jaksaa jatkuvasti kuunnella. Naurettavaksi on mielestäni menneet rahalompsaan näyttävästi kiinnitetyt kakaroiden valokuvat, joita sitten vahingossa toisten silmien edessä vilautellaan, että "kysypäs nyt jotain näistä, niin pääsen esitelmöimään"
Harva henkilö on niin mielenkiintoinen, että hänen olemuksensa analysointi jaksaa pidemmän päälle olla yhdistävä tekijä ja keskustelun aihe. vai?
Hei,
Kirjoitit tuossa tekstissäsi että "minulla on ollut rankkaa, mutta elämä on jo pari vuotta hymyillyt, en tajua miksi juuri NYT?"
Uskon vahvasti, että kyseisellä ystävälläsi on vuorostaan rankat paikat.
Hän on tottunut olemaan se joka kuuntelee sinua kun sulla on vaikeaa, ja tottunut jotenkin että näin teidän kaveruus menee.
Nyt kun hänellä itsellä on vaikeaa, hän hakee omaan rankkuuteensa tukea muualta. Eikä voimat yksinkertaisesti riitä siihen, että sinulla alkaisi jälleen yllättäen olla rankkaa vaikka hyvin on jo hienosti mennytkin. Toinen syy on kyllästyminen ja uudet kuviot.
Minulla on koko lapsuuden ja nuoruuden ollut yksi äärettömän tärkeä ystävä. Hän sairastui vakavaan masennukseen jo lapsena ja "raahasin häntä elämän perässä" vuodesta toiseen. Tiemme erkanivat kuusi vuotta sitten. Hänellä menee nykyään oikein hyvin, mutta minä en vieläkään ole toipunut toisen tukemisen raskaasta taakasta ja minun on vaikea enää lähestyä ketään ihmistä koska olen mieleltäni niin väsynyt..