Löysin tänään isäni kuolleena kotoaan. Lähdin hyvin pian paikalta pois odottamaan ambulanssia ja poliisia. Olo on nyt hyvin tyhjä ja hyvin epätodellinen... ja neuvoton.
Vielä en osaa itkeä, enkä surra. Lähinnä päässä pyörii epätietoisuus mitä seuraavaksi tapahtuu..
Olen 26-vuotias, isäni ainoa lapsi (hän olisi täyttänyt pian 56 vuotta) He ovat äitini kanssa eronneet, ja isäni oli täysin erakoitunut.. Hän eli kissojen kanssa likaisessa asunnossa. Tavallaan koen sen hänen onnenaan, että hän on poissa. Isäni oli masentunut ja alkoholisoitunut. En kuitenkaan ollut huonoissa väleissä hänen kanssaan tai mitään... Emme kuitenkaan olleet tiiviisti tekemisissä.
Olen ihan pihalla, mitä nyt tapahtuu? Kuka tekee ja mitä? Varmasti äitini tulee auttamaan minua, mutta silti tunnen olevani aivan yksin asian kanssa..
Päässä pyörii vaan valtavasti käytännön asioita. Mihin laitan isäni kissat? Miten raha-asiat järjestyvät? Kuka siivoaa asunnon johon isäni on kuollut?
Eikä niitäkään jaksa ajatella...
Kuka kertoo ja hoitaa kaiken??? viisas isäni ei ole täällä enää neuvomassa minua.
Vielä en osaa itkeä, enkä surra. Lähinnä päässä pyörii epätietoisuus mitä seuraavaksi tapahtuu..
Olen 26-vuotias, isäni ainoa lapsi (hän olisi täyttänyt pian 56 vuotta) He ovat äitini kanssa eronneet, ja isäni oli täysin erakoitunut.. Hän eli kissojen kanssa likaisessa asunnossa. Tavallaan koen sen hänen onnenaan, että hän on poissa. Isäni oli masentunut ja alkoholisoitunut. En kuitenkaan ollut huonoissa väleissä hänen kanssaan tai mitään... Emme kuitenkaan olleet tiiviisti tekemisissä.
Olen ihan pihalla, mitä nyt tapahtuu? Kuka tekee ja mitä? Varmasti äitini tulee auttamaan minua, mutta silti tunnen olevani aivan yksin asian kanssa..
Päässä pyörii vaan valtavasti käytännön asioita. Mihin laitan isäni kissat? Miten raha-asiat järjestyvät? Kuka siivoaa asunnon johon isäni on kuollut?
Eikä niitäkään jaksa ajatella...
Kuka kertoo ja hoitaa kaiken??? viisas isäni ei ole täällä enää neuvomassa minua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suruusi. Kun isäsi kuolema on tapahtunut juuri, sitä on vaikea uskoa todeksi. Toivon sinulle voimia oikein paljon, koska paljon on vielä edessä päin.
Lämmin halaus sinulle!
Otan osaa suruusi. Onneksi äitisi on tukenasi.
Paljon voimia sinulle.
kiitos.
todella epätodellinen olo, mutta silti jotenkin tiedostans en olevan totta... koska olen jo pitkään jostain syystä aavistanut, että näin tulee käymään. Ja olen tiennyt, että minä joudun hänet löytämään. Niin se meni kun olin tiennytkin.
Kai sitä ihmismieli sysää suremisen ja tuskan myöhemmälle.. Pää käsittelee asioita niin monimutkaisesti. Aivot vaan automaattisesti alkavat huolehtia ja prosessoida mitä seuraavaksi tapahtuu... Tavallaan parempi näin, eihän sitä muuten saisi mitään tehtyä.
Ei pysty eikä uskalla nukkua. Pelottaa unet mitä saatan nähdä... En halua edes ajatella koko asiaa, mutta alitajunta varmasti muistaa sen lykätä uniini. Saas nähdä kuinka psyykkeen käy lähipäivinä jos ei voi nukkua...
Lähelleni kaipaamani ihminen on tällä hetkellä yli 1000km päässä minusta. En pääse edes hänen syliinsä pakoon ajatuksiani...
Onneksi on kirjoja.
Pitkä yö tiedossa..
Kokemus on ollut sinulle todella raskas.Mutta selviät siitä kyllä!Isäsi ei varmasti haluaisi että kärsit hänen takiaan.En osaa oikein muuta sanoa...Minäkin näin isäni kuolintuskat,se on jotain sanoinkuvaamatonta.Sen muistaa ikuisesti.Mutta elämä jatkuu,niin isäsikin varmasti haluaisi.
Äläkä murehdi käytännön asioista,saat niihin varmasti apua.Et jää yksin!Jos tuntuu ettet selviä psyykkisesti kannattaa hakea apua.Siinä ei ole mitään hävettävää.
Todella paljon voimia sinulle!
Kysyt voisiko joku ystävä/tuttava/sukulainen/äitisi ottaa 1-2 kissaa.
Otat yhteyttä paikalliseen ESY:n ja pyydät heitä hakemamaan kissat.
Tyhjännät asunnon isäsi henkilökohtaisista tavaroista (vaikka yhdessä äitisi kanssa)
Soitat siivousliikkeisiin.
Perunkirjoitus tulee jokatapauksessa.
(siinä selviävät raha-asiat/perintö/isäsi viimeienen tahto ym.)
Hyvin samantapaiseen tilanteeseen jouduin viime marraskuussa. Löysin äitini kuolleena kotoaan. Täysin yllättäen. Se päivä oli elämäni pahin ja sen jälkeen tuli tyhjyys. Isänikin on kuollut.
Minulla on onneksi sisko, mutta istuimme keittiön pöydän ääressä seuraavana päivänä ja ihmettelimme, että mitä nyt pitää tehdä?
Käytännön asioiden järjestäminen oli raskasta ja tuntui etteivät ne lopu koskaan. Aina tuli eteen jotain uutta.
Elämän ohjaaminen uusille raiteille vaati ja vaatii edelleen paljon voimia. Äiti oli yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Olimme hyvin läheisiä.
En olisi kuitenkaan osannut puoli vuotta sitten kuvitella, että olen kuitenkin jaloillani taas. Ikävä kuitenkin jatkuu ja se on varmasti ikuinen. Pystyn kuitenkin jatkamaan elämääni vaikka jossain vaiheessa sekin tuntui mahdottomalta.
Voimia sinulle tulevaan.