aviomies.Ei tarvitse kuin pyytää vaan ja vot seksiä tulee.Jos vaan pyytäis.Jos vaan pyytäis.Pyytäis. Täytyy myöntää,että ei ole tullut enää pyydeltyä.Syli on niin tyhjä,että tekis mieli huutaa,mutta kun asiat ovat vaan pikkuhiljaa ajautuneet siihen,että ei vaan saa tehtyä aloitetta,kun iho ja mieli on sitä mieltä,että tarvitsee muutakin hyväksyntää,eikä vaan 5 työntöä ja tuijotus.Loput aikaa voi olla koskematta,puhumaatta ja pussaamatta.Naisethan ovat niin vaikeita.
Mutta kaikkihan on omasta asenteesta kiinni.Jospa se avioseksi taas kiinnostaa,kun tarpeeksi kauan on ilman ja täytyy nöyrtyä taas pyytämään.
Mutta kaikkihan on omasta asenteesta kiinni.Jospa se avioseksi taas kiinnostaa,kun tarpeeksi kauan on ilman ja täytyy nöyrtyä taas pyytämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi kuule kyllä sitä hiljalleen alkaa nöyrtymään jos on sen aloittamiseen mahdollisuus. Puhdas, välitön, aito. leppoisa mahdollisuus mikä kannustaa yrittämiseen :)
Tunnistin osan itsestäni tuosta viestistä. Olen siis ollut ja kai olen vieläkin samanlainen... mies. Meilläkin vaimo on ollut useimmiten se aloitteentekijä. Miksi, se kai johtuu osittain siitä että aina ei miestäkään huvita. Miehelläkin on tunteita. Mieskin voi potea "päänsärkyä". Se että mies on helpommin kiihotettava (?) nopeammin valmis aktiin, ei automaattisesti takaa että seksi sujuu nappia painamalla. Joku syy siihen aina löytyy, miksei miestä kiinnosta tehdä aloitetta. Jos on vaikka kumppanilta saanut sanallisesti turpiinsa alkuillasta, ei se seksi välttämättä kiinnosta...
Meillä nostettiin kissa pöydälle, asiasta keskusteltiin, riideltiin, itkettiin ja sovittiin. Sovittiin, että yritetään kumpikin huomioida toinen muutenkin kuin vain sitten kun on aktin aika. Se on toiminut, välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Mutta tuohon kerta viikossa tahtiin ollaan päästy keskimäärin. Ettei ihan pääse unohtumaan.
Voihan se sitten olla niinkin että miehellä on ihan muut naiset mielessä... Se ei välttämättä tarkoita pettämistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Siitä voi saada mukavasti stimulaatiota oman siipan kanssa peuhatessa. Mutta, mutta... jos asiat ovat alunperin olleet toisin ja tähän on tultu, voisi olla ihan hyvä tunnustella, kysellä, että miksi on näin, miksei miestä kiinnosta. Ei kuitenkaan mitään kolmannen asteen kuulustelua, ellet halua että mies vie sen roskapussin sen vihoviimeisen kerran ja katoaa... Mieluummin myötäkarvaan silittäen... Ihminen se on mieskin, vaikkei kaikille naisille ole asia valjennut...
Tämä meidän henkilökohtainen konflikti on jo historiallinen spektaakkeli.
On sillä mun siipalla toinen - sen nimi on Koskenkorva.
Ja oikeasti en oikein uskalla puhua mitään,kun se tulkinta siellä toisessa päässä on tyyliin,että äläs nyt tukehdu pullaan.(Oli puhe,että jos vaikka hän juomisen lopettaisi,kun en jaksa jokapäivistä juomista.)
Sitä vaan ei jaksa enää,luovuttaa ja tulee siihen tulokseen,että ei kelpaa,niin en jaksa enää.Kuihtuu koko ajatus.
Jokus arvelen,että kait se on niin,että sitä rakkautta on joku määrätty massa meille jokaiselle ja poltin omani loppuun heti aluksi,kun oli niin tulista ja kiihkeää. :)
Kyllä on tosiasia kun ajatuu syystä tai toisesta suhteessa kauas niin tulee väkisin toinen mieleen. Meille kävi niin, taloudelliset seikat painoi vallan ja ne vei voimat muuhunkin. Riitaa ja syyttelyä jopa kammarissa. Itse naisena ajattelin, että olen todella loppu. Olenhan tulinen nainen joten ajattelin, että nyt se on tätä aavaa ja kuivaa. Panostin töihin . Työmatkalla kohtasin lämpimän miehen ja tunteeni palasi kuin taijottu. Elikkä kyllä se psyykkeen puolella on vahvasti meidän seksielämä. Elämme omaa elämäämme kaikki ja teemme ratkaisut omina. Tiedän olen nainen jolle hellyys ja läheisyys on sitä mihin olen syntynyt.