ALAVATSAN TATUOINTI JA RASKAUS

Tutkaile raskaana äsken tai 20 vuotta sitten olleiden naisten vatsoja. Harvalla on litteä vatsa, vaikka kuinka hoikka olisi. Jos pääset katsomaan vaatteiden alle, huomaat, että iho on repeillyt, veltostunut ja rutussa.

Kuvittele tuohon sitten tatuointi. Ensin kuva venyy ja hailakoituu, ja vaikka iho jostain syystä palaisikin ennalleen, kuva on aika pitkälti tummaa värimössöä.

Älä usko photoshopattuihin kuviin, vaikka niitä sinulle esiteltäisiin. Kannattaa katsoa ihan elävää ihmistä.

Haaveilin kanssa aikanaan tatuoinnista alamahaan, mutta luojan kiitos en sitä ottanut. Nyt puolivuotiaan tytön äitinä voin sanoa että ainakaan oma mahanahkani ei kestänyt raskautta repeilemättä, ikävä kyllä. Viimeisille viikoille asti päästiin, mutta niin vaan punaiset arvet koristavat tällä hetkellä mahaani, tokihan ne vaalenevat mutta arpien kohdalta tatuointi olisi "katkennut" kuitenkin.

..mulla ei ole mennyt miksikään, säännöllisesti rasvasin vatsaani erilaisilla öljyillä. Tribaali on alavatsassa ja kuva näyttää samalta kuin ennen lapsia :)

Iho venyy ja muuttuu kuitenkin niin paljon ja nopeasti raskauden aikana ettei mikään rasvaus takaa että kuva säilyisi ennallaan. Toisten iho antaa nopean venymisen paremmin anteeksi kuin toisten, jos kaverin alavatsatatuoinnille ei mitään käykään se ei tarkoita että niin kävisi sinullekin. Edes aiemmat raskaudet ei hirveästi anna osviittaa, sillä ihon uusiutuminen hidastuu auttamatta iän myötä.

Mutta jos tatuointi on jo hankittu niin ei auta itkeä, sitten vain rasvaa hyvin ja toivoo parasta :) Asenteella kyllä elämässä suurempiakin ongelmia on kuin joku venynyt tatuointi.

eli vastuuntuntoinen tatuoija kysyy sinulta ennen kuvan laittoa aiotko tehdä ikinä lapsia, ja ei välttämättä ala sinulle edes tekemään kuvaa.. Näin ainakin kävi kaverilleni, mutta hän marssi eri liikkeeseen ja teki kuvansa siellä.. Ekassa paikassa tatskaaja tosiaan sanoi ettei hän halua nähdä asiakkaan heittävän rahojaan hukkaan..

Itselläni on reilu 20cm pitkä kuva masussa, ja kyllähän se mietityttää joskus alkaa niitä lapsia tehtailemaan, jos sellaista päivää ikinä tulee, ken tietää..
Mutta kaikkihan me ollaan erilaisia ja se on ihan yksilöllistä miten niitä arpia ja lisäkiloja tulee..