Avioliitto

että elämä voi olla täyttä ja onnellista ilman lapsiakin. Niille taas joille lapset ovat elmän keskikohta, alku ja loppu, eivät välttämättä sitä näe.

Mikä kenetkin onnelliseksi tekee. Yksi ainut tie ei päde kaikille, se vasta hullua olisi :D

***

ihan hyvin voitte olla ilman lapsia ja eläkööt sukulaiset omaa elämäänsä ja antakoon teidänkin tehdä niin...
ja ehkei teidän liittonne koskaan näivety siihen mitä näillä palstoilla niin kovin valitetaan.. nimittäin että kaikki hyvä ja ihana kuolee parisuhteesta lapsien myötä

ihailtavaa, jos löytää elämäänsä ilon ja tarkoituksen muualtakin kuin lapsista! Usein yli kolmikymppisiä naisia alkaa elämän tyhjyys vaivata, jos ei vielä lapsia ole. Ja moni niitä sitten alkaa yrittämään.
Mutta ihan hyvin minun mielestä voi elämänsä täyttää muillakin asioilla, ja saada niistä tyydytystä.

tyypillinen jehovalaispariskunta.
Jos luulee elävänsä ikuisesti maanpäällä, niin ei tänne kestä pentuja tehdä lisää.
Aika itserakasta touhua, eller?

niin sanoisin,että teillä on hyvin "pullat uunissa"!olette päättäneet olla lapsettomia ja nauttia vaan toisistanne,kunnioitettavaa.
Ei tähän maailmaan tarvita lisää lapsia,niitä on jo ihan enemmän kuin tarpeeksi.

Meillä on kaksi teini-ikäistä kakaraa,eikä niiden kanssa koskaan ole ollut helppoa,ei siis missään vaiheessa!Noh,ehkä syntymän jälkeen oli hetken helppoa...
Ei sillä,että katuisin lapsiamme,mutta myönnän sen kuinka paljon helpommalla elämässä pääsee ilman kakaroita.Jos kaiken tämän kohdalle osuvan "kakan" olisin älynnyt aikoinaan,niin en koskaan olisi tehnyt lapsia,en koskaan!

Noh,sanottakoon kuitenkin se tosiasia että rakastammehan me noita apinoita ihan peevelisti!
(Ja samalla odotamme, että lentävät pesästä ja saadaan jäädä kahden omaan rauhaan),VIHDOINKIN......sitten joskus....

Pysykää te valitsemallanne tiellä ja informoikaa päätöksestänne pikimmiten sukulaisianne ja "paetkaa vuorille" sen jälkeen hetkeksi, ettei anopit ja apet hypi silmille.
Onnea teille viisaasta päätöksestä!

Meillä ei ole eikä tule jälkikasvua, sillä minä en voi saada lapsia. Tämä tosiasia oli selvillä jo ennen tapaamistamme ja kerroin siitä miehelle heti alussa (kun tuli ehkäisystä, tai oikeastaan sen tarpeettomuudesta puhe...) Annoin miehelle siis vielä mahdollisuuden miettiä mihin on lupautumassa, ennen kuin suhde muuttuu vakavaksi. Mies teki päätöksensä ja kosi.

Joku voi ihmetellä, että miksi mennä naimisiin, jos ei perhettäkään perusta. Mieheni toivoi kuitenkin minusta itselleen vaimoa eikä tyttöystävää. Myös minusta se vaihtoehto tuntui hyvältä. Meillä on nyt ihana kahden aikuisen tiimi, nautimme toisistamme ja elämästämme. Toki me joskus katsomme jotain vierasta lasta ja sanomme, että katso, tuon näköinen meidänkin lapsi varmasti olisi... Mutta ihan loppuun saakka emme osaa sitä tilannetta edes kuvitella.

Sisarellani on kaksi lasta miehensä kanssa. He ovat onnellinen pikkuperhe, mutta he ovat sen tyyppinen pariskunta josta näkee, että ilman lapsiakin olisi kivaa. Heille lapset ovat tavallaan "vierailulla" parikymmentä vuotta. He ovat tietoisia siitä, että aikanaan nämäkin elävät omaa elämäänsä ja sitä ollaan taas kahdestaan niin kuin aluksikin.

Äitini sanoo, että jos hänellä ei meitä lapsia olisi niin hänellä ei olisi yhtään mitään. No, jos äidilläni ei olisi meitä lapsia niin hänellä olisi ollut muutama kymmenen vuotta enemmän AIKAA luoda jotakin muuta sisältöä elämäänsä!

Hei!

itse olen kokenut samaa lapsihössötystä. Nyt meillä on lapsi, eikä kaduta, mutta elämä voisi olla toisinkin.

Voisiko olla niin, että ne jotka saavat haluamansa lapset nuorina, eivät ehdi luoda uraa ja omaa elämäänsä. Sitten elämä lapsia kasvattaessa vierii ohi ja huomaa, ettei ole mitään muuta. Silloin tulee kateus niitä kohtaan, jotka ovat valinneet toisin, olosuhteiden pakosta tai omasta halusta.

Tarkoitukseni ei ole loukata tällä kirjoituksella ketään. Jokainen toki valitsee mahdollisuuksien rajoissa omat toimintamallinsa ja mikä kenellekin sopii.

Nauttia voi elämästä yhtä lailla lapsilla tai ilman.

No ei lapsia nyt tietenkään kannata alata muitten mieliksi tekemään, mutta toki itseänne ajatellen, mikäli se tuntuu oikealta ajatukselta.

Oletteko punninneet asioiden molemmat puolet? Punninneet lapsien ja "vapaan elämän" ja -. Kummalle puolelle vaaka kallistuu. Ja sitten alata miettimään lopullista ratkaisua.

Ikä alkaa olla vain sellainen, että kannattaa miettiä, että jos lapsia haluaa ei kannata kovin myöhäksi jättää. (vaimoasi ajatellen). Lapset tietysti rajoittaisivat osittain elämää ja lapsien ollessa pieniä voi se olla välillä rankkaakin.

Tilalle tulisi kuitenkin uudenlaista sisältöä. Kyllähän lapsi antaakin paljon. Lapsista ovat vähän vanhemmalla iällä rikkaus. Nyt tuntuu ettette halua lasta, mutta entä jos ääni muuttuukin kellossa. Muutaman vuoden päästä haluaisittekin lapsen ja sitten onkin liian myöhäistä?

Niin eli kannattaa miettiä, että oletteko ihan varmoja ettette halua lasta? Nyt jo jonkin verran mailmaa nähneenä rauhoittua välillä kotiin? Positiivisena voisi nähdä myös, että olette jo ehtineet nähdä mailmaa ja on vähän elämän kokemusta.

Yhdelle omalle tuttavalleni vain kävi niin että sitten kun olisi halunnut lapsen, se ei enään onnistunutkaan. Tämän takia ajattelin, että kannattaa miettiä ja olla ihan varmoja mitä itse haluatte :). Ei siis sitä mitä sukulaiset haluavat.

Ja varmasti ilman lapsiakin voi olla ihan hyvä elää, jos päädytte siihen valintaan.

pariskunta, jotka ovat tietoisesti tehneet päätöksen siitä, että lapsia ei hankita, vaan panostavat kahdenkeskiseen suhteeseen, matkusteluun, mökkeilyyn, harrastuksiin, lemikkeihin jne. eli jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Ei ketään saa painostaa, ja fiiliksiä voi tutkiskella ihan rauhassa sinne neljänkympin korville molemmat, vielä sittenkin ehtii ihan hyvin, jos haluaa !