Poikaystävä ei pääse yliopistoon

Kyllä, kaikki nämä kolme asiaa lähinnä: koulutus, työ ja älykkyys.

Turhaan heittelet noita "yritäpä nyt ajatella hieman analyyttisemmin" -tyyppisiä kommentteja. Tulee lähinnä mieleen, että sinulla ei ollut tähän aiheeseen mitään sanottavaa.

Kieliasua voisit sinäkin hieman petrata.

lopen kyllästynyt kirjoitti:

Kyllä, kaikki nämä kolme asiaa lähinnä: koulutus, työ ja älykkyys.

Turhaan heittelet noita "yritäpä nyt ajatella hieman analyyttisemmin" -tyyppisiä kommentteja. Tulee lähinnä mieleen, että sinulla ei ollut tähän aiheeseen mitään sanottavaa.

Kieliasua voisit sinäkin hieman petrata.

Lue lisää

parantamisen varaa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Turhaan taidan tosiaan kommentteja heitellä. Luulin, että haluat kommentteja, kun kerran tänne kirjoitit, mutta asia ei taidakaan olla niin.
Lähdepä etsimään sitä kaipaamaasi hieman itseäsi fiksumpaa miestä. Luulisin, että sellainen löytyy helposti.

sinäkään kirjoitti:

parantamisen varaa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Turhaan taidan tosiaan kommentteja heitellä. Luulin, että haluat kommentteja, kun kerran tänne kirjoitit, mutta asia ei taidakaan olla niin.
Lähdepä etsimään sitä kaipaamaasi hieman itseäsi fiksumpaa miestä. Luulisin, että sellainen löytyy helposti.

Lue lisää

Tulihan se sieltä. Kommentteja kyllä haluan, mutta toivon niissä olevan jotain sisältöä. Jos tavoitteenasi on ainoastaan ilkeillä, niin voit aivan hyvin jättää heittämättä ilmoille noita ympäripyöreitä lausahduksiasi.

Luultavasti olet oikeassa. Olemmehan aivan eri piireistä lähtöisin. Kaveripiirimme eroavat paljon, emmekä käy yhdessä juuri missään. Ehkä hieman rajoittaa omaa elämäänikin, että joskus saa pelätä poikaystävän käyttäytyvän tahdittomasti jossain juhlissa jne. Muuten kyllä viihdyn hänen kanssaan, mutta jotain puuttuu...

Olemme kuitenkin olleet yhdessä kauan, joten tuntuisi hölmöltä erota tällaisen asian vuoksi. Ei asia ennen haitannut minua lainkaan. Lukiossa ajattelin, että poikaystäväni on vain vähän laiska. Näyttää kuitenkin siltä, ettei ryhdistäytymistä tule koskaan tapahtumaan.

lopen kyllästynyt kirjoitti:

Luultavasti olet oikeassa. Olemmehan aivan eri piireistä lähtöisin. Kaveripiirimme eroavat paljon, emmekä käy yhdessä juuri missään. Ehkä hieman rajoittaa omaa elämäänikin, että joskus saa pelätä poikaystävän käyttäytyvän tahdittomasti jossain juhlissa jne. Muuten kyllä viihdyn hänen kanssaan, mutta jotain puuttuu...

Olemme kuitenkin olleet yhdessä kauan, joten tuntuisi hölmöltä erota tällaisen asian vuoksi. Ei asia ennen haitannut minua lainkaan. Lukiossa ajattelin, että poikaystäväni on vain vähän laiska. Näyttää kuitenkin siltä, ettei ryhdistäytymistä tule koskaan tapahtumaan.

Lue lisää

Tuolloin hyvän poikaystävän kriteerit olivat
- suosittu tyttöjen keskuudessa
- ulkonäkö
- jännittävyys
- lievästi tuhma poika, siis cool

Aikuisena nämä coolit pojat jämähtävät amisasteelle, eivätkä kykene täyttämään aikuisen naisen kriteereitä hyvälle kumppanille.

Ei eroaminen ole tilanteessasi ollenkaan huono vaihtoehto. Parisuhteen onnistuminen on henkisestä yhteensopivuudesta kiinni ja teillä sitä ei ole. Miksi siis jatkaa yhdessä? Et tule koskaan olemaan onnellinen hänen kanssaan, koska et pysty arvostamaan häntä.

aikaisempi kirjoitti:

Tuolloin hyvän poikaystävän kriteerit olivat
- suosittu tyttöjen keskuudessa
- ulkonäkö
- jännittävyys
- lievästi tuhma poika, siis cool

Aikuisena nämä coolit pojat jämähtävät amisasteelle, eivätkä kykene täyttämään aikuisen naisen kriteereitä hyvälle kumppanille.

Ei eroaminen ole tilanteessasi ollenkaan huono vaihtoehto. Parisuhteen onnistuminen on henkisestä yhteensopivuudesta kiinni ja teillä sitä ei ole. Miksi siis jatkaa yhdessä? Et tule koskaan olemaan onnellinen hänen kanssaan, koska et pysty arvostamaan häntä.

Lue lisää

Kypsän ihmisen kommentti on aina ilo lukea.

En usko, että poikaystäväni on minua paljonkaan tyhmempi. Hän on vain eräällä tavalla huoleton ja "yksinkertainen" luonne. Tietynlaista fiksuutta, ahkeruutta ja oma-aloitteisuutta toivoisin enemmän.

Minun muinainen exäni oli käynyt 4 vuotta lukiota silloin, kun lukio oli periaatteessa kolmivuotinen. Arvosanoista en tiedä, mutta toisella luokalla hän oli jättänyt kesken. Sovimme, että jos minä pääsisin yliopistoon, hän kävisi lukion loppuun iltaisin. Hän oli päivät duunissa ja illat kaveriensa kanssa, minä opiskelin ja asuin muualla.

Kun otin puheeksi sopimuksen lukion käymisestä, hän hermostui. "Mä en kelpaa sulle vai" oli se ensimmäinen kommentti, ja mitäpä siihen voi vastata?

Muille exä selitti suureen ääneen, että hän tiesi politiikasta niin paljon, että voisi milloin tahansa lähteä siitä yliopistoon luennoimaan. Yhtä suureen ääneen hän selitti, että hänen ei tarvinnut osata kieliä, kun hänellä oli oma kielikone mukana (minä). Kahden kesken hän otti yhä useammin puheeksi sen, että kun minä valmistuisin, minä varmasti jättäisin hänet - hän halusi, että minä jättäisin opiskelut, muuttaisin hänen kotikyläänsä ja olisin "tavallinen". Lopulta hän alkoi ihmisten ilmoilla oikein korostaa sitä, että minä olin niin oppinut ja sivistynyt, mutta hän huonotapainen, kiroileva mölyäjä.

Mielestäni tuollainen tilanne oli niin täynnä ristiriitaisuuksia ja täyttökelvottomia toiveita, että suhteen lopettaminen oli sekä välttämätöntä että väistämätöntä.

minullekin. kirjoitti:

Minun muinainen exäni oli käynyt 4 vuotta lukiota silloin, kun lukio oli periaatteessa kolmivuotinen. Arvosanoista en tiedä, mutta toisella luokalla hän oli jättänyt kesken. Sovimme, että jos minä pääsisin yliopistoon, hän kävisi lukion loppuun iltaisin. Hän oli päivät duunissa ja illat kaveriensa kanssa, minä opiskelin ja asuin muualla.

Kun otin puheeksi sopimuksen lukion käymisestä, hän hermostui. "Mä en kelpaa sulle vai" oli se ensimmäinen kommentti, ja mitäpä siihen voi vastata?

Muille exä selitti suureen ääneen, että hän tiesi politiikasta niin paljon, että voisi milloin tahansa lähteä siitä yliopistoon luennoimaan. Yhtä suureen ääneen hän selitti, että hänen ei tarvinnut osata kieliä, kun hänellä oli oma kielikone mukana (minä). Kahden kesken hän otti yhä useammin puheeksi sen, että kun minä valmistuisin, minä varmasti jättäisin hänet - hän halusi, että minä jättäisin opiskelut, muuttaisin hänen kotikyläänsä ja olisin "tavallinen". Lopulta hän alkoi ihmisten ilmoilla oikein korostaa sitä, että minä olin niin oppinut ja sivistynyt, mutta hän huonotapainen, kiroileva mölyäjä.

Mielestäni tuollainen tilanne oli niin täynnä ristiriitaisuuksia ja täyttökelvottomia toiveita, että suhteen lopettaminen oli sekä välttämätöntä että väistämätöntä.

Lue lisää

Juuri kuvaamasi tilanne on asian ydin.

Heteromiehet eivät oikeasti halua älykkäämpää, viisaampaa tai paremmin tienaavaa puolisoa.

Juuri jatkuvuuden ja perheonnen takia naisten olisi syytä valita itseään älykkäämpiä, viisaampia tai paremmin tienaavia puolisoja.

totta!!!! kirjoitti:

Juuri kuvaamasi tilanne on asian ydin.

Heteromiehet eivät oikeasti halua älykkäämpää, viisaampaa tai paremmin tienaavaa puolisoa.

Juuri jatkuvuuden ja perheonnen takia naisten olisi syytä valita itseään älykkäämpiä, viisaampia tai paremmin tienaavia puolisoja.

Lue lisää

Kaikkein mukavinta kummallekin osapuolelle on kuitenkin siinä tilanteessa, että älyä on kummallakin osapuolella suurin piirtein yhtä paljon.

Yksilöistä itsestään sitten on kiinni se, voiko älyn puutetta korvata kuppikoolla, isolla vehkeellä tai valtavalla palkkapussilla.

näin: kirjoitti:

Kaikkein mukavinta kummallekin osapuolelle on kuitenkin siinä tilanteessa, että älyä on kummallakin osapuolella suurin piirtein yhtä paljon.

Yksilöistä itsestään sitten on kiinni se, voiko älyn puutetta korvata kuppikoolla, isolla vehkeellä tai valtavalla palkkapussilla.

Lue lisää

Kukaan ei varmaan täällä yritä väittää, että parikymppisillä ylioppilailla on merkittäviä eroja vaikka toinen olisikin opiskellut pari vuotta yliopistossa.

Erot syntyvät ajan kanssa väistämättä, jos toinen valmistuu akateemiseen ammattiin ja toinen jatkaa duunarina. Ei kummankaan äly tietenkään muutu, vaan tiedon ja kokemusten määrä. Jos ne ovat kovin erilaisia, niin keskustelunaiheet loppuvat hiljalleen. Harva akateeminen nainen haluaa firman juhliin viedä duunaria, jos toiset tuovat sinne sliipatun DI:n, lääkärin tms. Tuossa tilanteessa edes duunarin kova palkka ei yleensä auta.

Vastaavat erot ovat aika usein nähtävissä ylioppilaiden ja ammattikoululaisten välillä. Siis erot mielenkiinnon kohteissa ja edelleen keskustelunaiheissa.

Elämä opettaa kaikkia ja jotkut ymmärtävät ottaa oppia muiden kokemuksista.

Se on kyselytutkimusten mukaan erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista, jotka haluavat myös puolisonsa olevan korkeasti koulutettu. Tuskinpa niillä kaikilla on kuitenkaan asiaa mielenterveysluukulle.

Jos tuolle linjalle lähdetään, niin millä perusteella voisi kumppanilta vaatia esimerkiksi hyvää käytöstä, huumorintajua, rehellisyyttä yms?

Siinähän vain asetetaan toiselle sellaisia vaatimuksia, joiden odottaminen on narsistista ja alentavaa.

Parisuhteellista kirjoitti:

Se on kyselytutkimusten mukaan erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista, jotka haluavat myös puolisonsa olevan korkeasti koulutettu. Tuskinpa niillä kaikilla on kuitenkaan asiaa mielenterveysluukulle.

Jos tuolle linjalle lähdetään, niin millä perusteella voisi kumppanilta vaatia esimerkiksi hyvää käytöstä, huumorintajua, rehellisyyttä yms?

Siinähän vain asetetaan toiselle sellaisia vaatimuksia, joiden odottaminen on narsistista ja alentavaa.

Lue lisää

Tunnen monia akateemisesti koulutettuja naisia, jotka ovat naimisissa vähemmän koulutetun miehen kanssa. Ja nämä vähemmän koulutetut miehet tienaavat paljon enemmän kuin akateemiset vaimonsa.

Miettikää tätä kirjoitti:

Tunnen monia akateemisesti koulutettuja naisia, jotka ovat naimisissa vähemmän koulutetun miehen kanssa. Ja nämä vähemmän koulutetut miehet tienaavat paljon enemmän kuin akateemiset vaimonsa.

Lue lisää

Noin on. On myös akateemisesti koulutettuja naisia, joiden vähemmän koulutetut miehet ansaitsevat vähemmän kuin vaimonsa. Ja niitä miehiä, jotka ansaitsevat enemmän, mutta viettävät työpäivät, ylitunnit ja viikonloput rassaamalla auki muiden viemäreitä sen rahansa eteen. Ja niitä akateemisia naisia, joiden miehet eivät ansaitse muuta kuin työttömyyskorvausta.

Ja sitten sama pätkä niin, että sanat "nainen/vaimo" ja "mies" vaihdetaan keskenään.

Miettikää tätä kirjoitti:

Tunnen monia akateemisesti koulutettuja naisia, jotka ovat naimisissa vähemmän koulutetun miehen kanssa. Ja nämä vähemmän koulutetut miehet tienaavat paljon enemmän kuin akateemiset vaimonsa.

Lue lisää

Eli on aivan sama, kuinka on koulutettu, kuinka käyttäytyy ja kuinka elää. Kunhan vain tienaa tarpeeksi. Naiselle ei riitä rahakas mies. Täytyy olla myös fiksu ja rahakas.

Taidat olla samassa tilanteessa kuin aloittajan poikaystävä.

Olet siinä oikeassa, että jokaisen olisi parasta seurustella oman tasoisten ihmisten kanssa.

Sinulle kampaaja tai myyjä ja aloittajalle yliopisto-opiskelija. Ja kaikki olisivat iloisia.

Miettikää tätä kirjoitti:

Tunnen monia akateemisesti koulutettuja naisia, jotka ovat naimisissa vähemmän koulutetun miehen kanssa. Ja nämä vähemmän koulutetut miehet tienaavat paljon enemmän kuin akateemiset vaimonsa.

Lue lisää

Sitähän aloittaja kaipasi ja mahdollisuutta pitää kultsuaan älykkäämpänä ja viisaampana?

Missasit pointin beibi!

vaivata... kirjoitti:

Taidat olla samassa tilanteessa kuin aloittajan poikaystävä.

Olet siinä oikeassa, että jokaisen olisi parasta seurustella oman tasoisten ihmisten kanssa.

Sinulle kampaaja tai myyjä ja aloittajalle yliopisto-opiskelija. Ja kaikki olisivat iloisia.

Lue lisää

...sillä jos sinulla on akateeminen koulutus, niin hukkaanpa on mennyt. Läpipäisiä arvauksia kun pystyy MuTuilemaan ilman koulutustakin.

Itselläni on kandi plakkarissa ja gradua kirjoittelen. Eikä se estä minua pitämästä naurettavana sitä, että jollain nousee vähän aikaa yliopistossa opiskeltuaan kusi niin pahasti hattuun kuin aloittajalla. Tai sitten ovat tyttöparalta vain elämänarvot yhtä hukassa kuin sinulta jyvä.

keskustelu??? kirjoitti:

Sitähän aloittaja kaipasi ja mahdollisuutta pitää kultsuaan älykkäämpänä ja viisaampana?

Missasit pointin beibi!

Mikäs aloittajan ja hänen poikaystävänsä keskustelujen tason nyt yht'äkkiä on laskenut ei-älylliseksi? Hyvinhän jannu on neidillle seurustelu- ja keskustelukumppaniksi aiemmin kelvannut.

Aloittajahan kirjoittaa nykyisestä (ja ilmeisesti pitkäaikaisesta) poikaystävästään, jonka "tyhmyyden" huomasi kauhukseen vasta päästyään itse yliopistoon...

Taitaa aloittajan kohdalla olla kyse enemmän tarpeesta näyttää muille/kerjätä ulkopuolisten hyväksyntää vaikka ihmissuhteen hinnalla kuin siitä, että poikaystävä olisi äkkiä muuttunut niin tyhmäksi, että juttu ei enää luistakaan.

Parisuhteellista kirjoitti:

Se on kyselytutkimusten mukaan erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista, jotka haluavat myös puolisonsa olevan korkeasti koulutettu. Tuskinpa niillä kaikilla on kuitenkaan asiaa mielenterveysluukulle.

Jos tuolle linjalle lähdetään, niin millä perusteella voisi kumppanilta vaatia esimerkiksi hyvää käytöstä, huumorintajua, rehellisyyttä yms?

Siinähän vain asetetaan toiselle sellaisia vaatimuksia, joiden odottaminen on narsistista ja alentavaa.

Lue lisää

"Se on kyselytutkimusten mukaan erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista---"

Niin... oliskos mitään lähdettä heittää? Pistä vaikka parikin, kun kerran puhut tutkimuksista monikossa. Minkä tutkimusten mukaan asia on noin?

"Jos tuolle linjalle lähdetään, niin millä perusteella voisi kumppanilta vaatia esimerkiksi hyvää käytöstä, huumorintajua, rehellisyyttä yms?"

Ei niitäkään voi jälkikäteen vaatia. Mutta suotavia ominaisuuksia ne toki ovat. Pitää siis valita kumppani niin, että noita ominaisuuksia löytyy, jos pitää niitä tärkeinä. Kaikkia mainitsemiasi ominaisuuksia ihminen (jolla niitä on) nimittäin ilmentää ollessaan oma itsensä - riippumatta koulutustasosta - joten niitä valintakriteerinä käyttäen valitun kumppanin voi olettaa ilmentävän samoja ominaisuuksia jatkossakin. Omana itsenään, ilman lisävolttien hyppyyttämistä.

Noiden ominaisuuksien perusteella valitun kumppanin ei siis tarvitse jatkossakaan olla muuta kuin oma itsensä. Sen sijaan se, että alkaa vaatia kumppaniltaan lisänäyttöjä, eli häneltäkin yliopistossa opiskelua/akateemista tutkintoa, ei anna toiselle sitä oikeutta ja on alentavaa. Tuommoinen "et ole enää arvoiseni nyt kun Minä olen yliopistossa - paitsi jos erikseen osoitat sen lisänäytöillä" on joko itsestään liikoja luulevan nirppanokan tai ulkopuolisten mielipiteistä elävän narsistin yritys valjastaa kumppaninsakin elämä palvelemaan neidin oman egon pönkitystä.

Hyi olkoon! Toivottavasti kundi löytää pian uuden, jolla on arvot kohdallaan ja terve pää.

Molempien parhaaksi kirjoitti:

...sillä jos sinulla on akateeminen koulutus, niin hukkaanpa on mennyt. Läpipäisiä arvauksia kun pystyy MuTuilemaan ilman koulutustakin.

Itselläni on kandi plakkarissa ja gradua kirjoittelen. Eikä se estä minua pitämästä naurettavana sitä, että jollain nousee vähän aikaa yliopistossa opiskeltuaan kusi niin pahasti hattuun kuin aloittajalla. Tai sitten ovat tyttöparalta vain elämänarvot yhtä hukassa kuin sinulta jyvä.

Lue lisää

Mutta elämänkokemusta näyttää puuttuvan tavallista enemmän. Lienet katsonut liikaa amerikkalaisia häpiend-elokuvia, joissa kaikki on mahdollista ja päättyy aina onnellisesti.

Aloittajan esille nostama kysymys on ikivanha ja universaali. Se kuuluu samaan sarjaan voiko onnellisessa suhteessa mies olla merkittävästi lyhyempi tai nuorempi. Totuus on että EI voi, kuten ei voi olla selkeästi alemmalla koulutustasollakaan tai nauttia paljon huonompaa palkkaa.

Poikkeuksia aina on, mutta pääsääntöisesti yo. on totuus, joka paljastuu karvaasti ennen pitkää. Parempi on siis vaihtaa ajoissa, kuin katua eroa lasten kanssa.

Molempien parhaaksi kirjoitti:

"Se on kyselytutkimusten mukaan erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista---"

Niin... oliskos mitään lähdettä heittää? Pistä vaikka parikin, kun kerran puhut tutkimuksista monikossa. Minkä tutkimusten mukaan asia on noin?

"Jos tuolle linjalle lähdetään, niin millä perusteella voisi kumppanilta vaatia esimerkiksi hyvää käytöstä, huumorintajua, rehellisyyttä yms?"

Ei niitäkään voi jälkikäteen vaatia. Mutta suotavia ominaisuuksia ne toki ovat. Pitää siis valita kumppani niin, että noita ominaisuuksia löytyy, jos pitää niitä tärkeinä. Kaikkia mainitsemiasi ominaisuuksia ihminen (jolla niitä on) nimittäin ilmentää ollessaan oma itsensä - riippumatta koulutustasosta - joten niitä valintakriteerinä käyttäen valitun kumppanin voi olettaa ilmentävän samoja ominaisuuksia jatkossakin. Omana itsenään, ilman lisävolttien hyppyyttämistä.

Noiden ominaisuuksien perusteella valitun kumppanin ei siis tarvitse jatkossakaan olla muuta kuin oma itsensä. Sen sijaan se, että alkaa vaatia kumppaniltaan lisänäyttöjä, eli häneltäkin yliopistossa opiskelua/akateemista tutkintoa, ei anna toiselle sitä oikeutta ja on alentavaa. Tuommoinen "et ole enää arvoiseni nyt kun Minä olen yliopistossa - paitsi jos erikseen osoitat sen lisänäytöillä" on joko itsestään liikoja luulevan nirppanokan tai ulkopuolisten mielipiteistä elävän narsistin yritys valjastaa kumppaninsakin elämä palvelemaan neidin oman egon pönkitystä.

Hyi olkoon! Toivottavasti kundi löytää pian uuden, jolla on arvot kohdallaan ja terve pää.

Lue lisää

http://www.city.fi/artikkeli/Opiskelijatutkimus/2076/

turhia tutkimuksia riittää,ne eivät välttämättä kerro mitään.

mitä helvettiä ? kirjoitti:

http://www.city.fi/artikkeli/Opiskelijatutkimus/2076/

turhia tutkimuksia riittää,ne eivät välttämättä kerro mitään.

Lue lisää

No tuon tutkimushupaelman mukaanhan 23% prosenttia menisi naimisiin ei-korkeakoulutetun kanssa, ja 37% ei voisi kuvitella menevänsä. Minun mielestäni näitä itsestään suuria kuvittelevia narsuja pitäisi olla edes enemmistö (onneksi ei ole) eikä alle 40%, jotta voitaisiin sanoa "erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista, jotka haluavat myös puolisonsa olevan korkeasti koulutettu" kuten edellä väitettiin. Ja edelleen perään useampaa lähdettä, kun tutkimuks_i_i_n (monikossa) kerran jatkuvasti vedotaan. Osaavat ne nimittäin ei-korkeakoulutetutkin perustella kuvitelmiaan sellaisella tyhjillä argumenteilla kuin 'monet tutkimukset osoittavat', 'monet tunnetut tiedemiehet ovat sitä mieltä' ja 'jo antiikin roomalaiset tiesivät'. Siihen pystyy kuka vain, joten missä näkyy se korkeakoulutus, joka eräiden mukaan täällä on niin tärkeä vedenjakaja kumppanin valinnassa - heti kun on itse päässyt yliopistoon kuvittelemaan itsestään liikoja.

Ja uusien tyhjänpäiväisten väitteiden välttämiseksi mainittakoon sama, minkä jo toisaalla sanoin: olen valmistumisvaiheessa oleva yliopisto-opiskelija itsekin.

Ihmettelijä eräs kirjoitti:

Mutta elämänkokemusta näyttää puuttuvan tavallista enemmän. Lienet katsonut liikaa amerikkalaisia häpiend-elokuvia, joissa kaikki on mahdollista ja päättyy aina onnellisesti.

Aloittajan esille nostama kysymys on ikivanha ja universaali. Se kuuluu samaan sarjaan voiko onnellisessa suhteessa mies olla merkittävästi lyhyempi tai nuorempi. Totuus on että EI voi, kuten ei voi olla selkeästi alemmalla koulutustasollakaan tai nauttia paljon huonompaa palkkaa.

Poikkeuksia aina on, mutta pääsääntöisesti yo. on totuus, joka paljastuu karvaasti ennen pitkää. Parempi on siis vaihtaa ajoissa, kuin katua eroa lasten kanssa.

Lue lisää

Uusi umpimähkään heitetty läpipäinen arvaus ei perustele edellistä niin ikään pieleen mennyttä arvausta eikä mitään muutakaan yhtään sen paremmin kuin edellinenkään huti. MuTu on aina MuTua.

Olen 40 työssäkäyvä aikuisopiskelija, ja ikää tuntuu olevan tuplasti tässä keskustelussa riekkuviin pissiksiin nähden. Ihmisenä en ole valmis, en likimainkaan, mutta olen kyllä nähnyt niin mainitsemiasi amerikkalaisia elokuvia kuin myös pissisten joko kasvavan aikuisiksi tai joutuvan suuriin henkisiin vaikeuksiin kun todellisuus alkaa tunkea itseään kuplan sisään. Voin vakuuttaa, että sitten aikuisena maailma näyttää vähän erilaiselta, kun elämänkokemus on karsinut turhat luulot ja siloitellut arvot kohdalleen. Moni tähän keskusteluun osallistunut pikku tärkeilijä joko häpeäisi silmät päästään tai nauraisi hersyvät naurut omille suurille nuoruudenluuloilleen jos törmäisi sitten joskus aikuisena siihen mitä on tullut tähän keskusteluun suoltaneeksi - niiiiin tärkeänä omasta akateemisesta arvostaan ja siitä mitä se muka oikeuttaa elämältä ja kumppanilta vaatimaan. :D

Molempien parhaaksi kirjoitti:

No tuon tutkimushupaelman mukaanhan 23% prosenttia menisi naimisiin ei-korkeakoulutetun kanssa, ja 37% ei voisi kuvitella menevänsä. Minun mielestäni näitä itsestään suuria kuvittelevia narsuja pitäisi olla edes enemmistö (onneksi ei ole) eikä alle 40%, jotta voitaisiin sanoa "erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista, jotka haluavat myös puolisonsa olevan korkeasti koulutettu" kuten edellä väitettiin. Ja edelleen perään useampaa lähdettä, kun tutkimuks_i_i_n (monikossa) kerran jatkuvasti vedotaan. Osaavat ne nimittäin ei-korkeakoulutetutkin perustella kuvitelmiaan sellaisella tyhjillä argumenteilla kuin 'monet tutkimukset osoittavat', 'monet tunnetut tiedemiehet ovat sitä mieltä' ja 'jo antiikin roomalaiset tiesivät'. Siihen pystyy kuka vain, joten missä näkyy se korkeakoulutus, joka eräiden mukaan täällä on niin tärkeä vedenjakaja kumppanin valinnassa - heti kun on itse päässyt yliopistoon kuvittelemaan itsestään liikoja.

Ja uusien tyhjänpäiväisten väitteiden välttämiseksi mainittakoon sama, minkä jo toisaalla sanoin: olen valmistumisvaiheessa oleva yliopisto-opiskelija itsekin.

Lue lisää

Mut eiks tos ollut, et 37% oikeustieteilijöistä ei menis. Ja kaikista vastanneista 23% menis. Eiks se oo sillon enemmistö, joka ei menis?

mut en oo korkeesti koulutettu, en tiedä.

?????? kirjoitti:

Mut eiks tos ollut, et 37% oikeustieteilijöistä ei menis. Ja kaikista vastanneista 23% menis. Eiks se oo sillon enemmistö, joka ei menis?

mut en oo korkeesti koulutettu, en tiedä.

Lue lisää

Oikeustieteilijät olivat nirsoimpia, heistä 37% ei menisi [ei-korkeakoulutetun kanssa naimisiin]. Se ei kuitenkaan tarkoita, että loput 63% oikeustietelijöistä menisi, vaan lopun muodostavat yhdessä ryhmät "menisi" ja "EOS" (ei osaa sanoa).

Vastaavasti se, että 23% kaikista menisi, ei tarkoita, että loput 77% kaikista ei menisi. Lopun 77% muodostavat yhdessä ryhmät "EOS" ja "ei menisi". Koska oikeustietelijöiden "ei menisi"-lukema oli suurin (37%) jää kaikkien "ei menisi"-arvo vielä senkin alle.

Molempien parhaaksi kirjoitti:

Uusi umpimähkään heitetty läpipäinen arvaus ei perustele edellistä niin ikään pieleen mennyttä arvausta eikä mitään muutakaan yhtään sen paremmin kuin edellinenkään huti. MuTu on aina MuTua.

Olen 40 työssäkäyvä aikuisopiskelija, ja ikää tuntuu olevan tuplasti tässä keskustelussa riekkuviin pissiksiin nähden. Ihmisenä en ole valmis, en likimainkaan, mutta olen kyllä nähnyt niin mainitsemiasi amerikkalaisia elokuvia kuin myös pissisten joko kasvavan aikuisiksi tai joutuvan suuriin henkisiin vaikeuksiin kun todellisuus alkaa tunkea itseään kuplan sisään. Voin vakuuttaa, että sitten aikuisena maailma näyttää vähän erilaiselta, kun elämänkokemus on karsinut turhat luulot ja siloitellut arvot kohdalleen. Moni tähän keskusteluun osallistunut pikku tärkeilijä joko häpeäisi silmät päästään tai nauraisi hersyvät naurut omille suurille nuoruudenluuloilleen jos törmäisi sitten joskus aikuisena siihen mitä on tullut tähän keskusteluun suoltaneeksi - niiiiin tärkeänä omasta akateemisesta arvostaan ja siitä mitä se muka oikeuttaa elämältä ja kumppanilta vaatimaan. :D

Lue lisää

Kuten aiemmin on todettu, niin elämänkokemusta puuttuu. Ei siihen ilmeisesti auta edes 40 ikä, kuten juuri todistit.

Myöskin sisälukutaito ja/tai ymmärrys näyttää vähintäänkin kohtuullisesti uupuvan.

Jos haluaa tutkia ja/tai ymmärtää ilmiötä, niin siihen ei saa sotkea perusteettomia hapiend-toiveita.

Länsimaisessa yhteiskunnassa heteroparin (merkittävä) epäsuhta miehen häviöksi koulutustasossa, palkkauksessa, pituudessä tai miehen ollessa (merkittävästi) lyhyempi ennustaa hyvin suurella todennäköisyydellä eroa. Mikä on merkittävää vaihtelee maittain. Surullinen juttu, mutta tämä on tieteellisesti todistettu factum!

Väännän rautalangasta vastaavia esimerkkejä, jotka mitä todennäköisemmin johtavat pettymykseen.
- Jos ihminen on 165 cm pitkä, ei pidä kannustaa ammattikoripalloilijaksi. Epäonnistuminen on hyvin odotettavaa.
- Jos matematiikan arvosana on ollut koulussa kaikki 12 vuotta 6 tai 5, niin ei ole järkevää pyrkiä tekniseen korkeakouluun fysiikkaa lukemaan. Epäonnistuminen on hyvin odotettavaa.

Toki kaikki on mahdollista ja ensinmainittu voi kehittää "hirveän pompun" (Kummelia lainatakseni) tai jälkimmäisessä tapauksessa lukea "apinan raivolla" yksityisesti vuodessa matematiikan pitkän oppimäärän. Miten todennäköistä tämä on.

PS. Ikäsi tekee sinulle kepposet. Luulet sen ja alkaneiden opintojesi tekevän sinusta vanhan ja viisaan. Tyytyisit olemaan vain vanha... :D

Molempien parhaaksi kirjoitti:

No tuon tutkimushupaelman mukaanhan 23% prosenttia menisi naimisiin ei-korkeakoulutetun kanssa, ja 37% ei voisi kuvitella menevänsä. Minun mielestäni näitä itsestään suuria kuvittelevia narsuja pitäisi olla edes enemmistö (onneksi ei ole) eikä alle 40%, jotta voitaisiin sanoa "erittäin suuri osa yliopisto-opiskelijoista, jotka haluavat myös puolisonsa olevan korkeasti koulutettu" kuten edellä väitettiin. Ja edelleen perään useampaa lähdettä, kun tutkimuks_i_i_n (monikossa) kerran jatkuvasti vedotaan. Osaavat ne nimittäin ei-korkeakoulutetutkin perustella kuvitelmiaan sellaisella tyhjillä argumenteilla kuin 'monet tutkimukset osoittavat', 'monet tunnetut tiedemiehet ovat sitä mieltä' ja 'jo antiikin roomalaiset tiesivät'. Siihen pystyy kuka vain, joten missä näkyy se korkeakoulutus, joka eräiden mukaan täällä on niin tärkeä vedenjakaja kumppanin valinnassa - heti kun on itse päässyt yliopistoon kuvittelemaan itsestään liikoja.

Ja uusien tyhjänpäiväisten väitteiden välttämiseksi mainittakoon sama, minkä jo toisaalla sanoin: olen valmistumisvaiheessa oleva yliopisto-opiskelija itsekin.

Lue lisää

Kyllä lähes 40 on suuri osa. Tilanne muuttuu vielä enemmän, jos kysytään asiaa korkeakouluasteella opiskelevilta naisilta. Tällöin puhutaan selkeästi valtaosasta. Sosiaalinen paine ajaa tähän.

Miesten osalta taas tilanne on merkittävästi "parempi". Sosiaalisesti tai koulutuksellisesti alemmalla tasolla oleva nainen on hyväksyttävä ja normaali ilmiö.

Miksi on niin vaikea hyväksyä elämän ja länsimaisen yhteiskunnan perustotuuksia?? Mies ei edelleenkään synnytä (paitsi ehkä ajoittain Ameriikassa).

Vähän samanlainen tabu on yläluokan lasten kiipeäminen duunareiden lapsia paremmille oksille? Ei sitäkään kukaan toivo, mutta niin vaan on.

Eräs, joka luki juttusi kirjoitti:

Kuten aiemmin on todettu, niin elämänkokemusta puuttuu. Ei siihen ilmeisesti auta edes 40 ikä, kuten juuri todistit.

Myöskin sisälukutaito ja/tai ymmärrys näyttää vähintäänkin kohtuullisesti uupuvan.

Jos haluaa tutkia ja/tai ymmärtää ilmiötä, niin siihen ei saa sotkea perusteettomia hapiend-toiveita.

Länsimaisessa yhteiskunnassa heteroparin (merkittävä) epäsuhta miehen häviöksi koulutustasossa, palkkauksessa, pituudessä tai miehen ollessa (merkittävästi) lyhyempi ennustaa hyvin suurella todennäköisyydellä eroa. Mikä on merkittävää vaihtelee maittain. Surullinen juttu, mutta tämä on tieteellisesti todistettu factum!

Väännän rautalangasta vastaavia esimerkkejä, jotka mitä todennäköisemmin johtavat pettymykseen.
- Jos ihminen on 165 cm pitkä, ei pidä kannustaa ammattikoripalloilijaksi. Epäonnistuminen on hyvin odotettavaa.
- Jos matematiikan arvosana on ollut koulussa kaikki 12 vuotta 6 tai 5, niin ei ole järkevää pyrkiä tekniseen korkeakouluun fysiikkaa lukemaan. Epäonnistuminen on hyvin odotettavaa.

Toki kaikki on mahdollista ja ensinmainittu voi kehittää "hirveän pompun" (Kummelia lainatakseni) tai jälkimmäisessä tapauksessa lukea "apinan raivolla" yksityisesti vuodessa matematiikan pitkän oppimäärän. Miten todennäköistä tämä on.

PS. Ikäsi tekee sinulle kepposet. Luulet sen ja alkaneiden opintojesi tekevän sinusta vanhan ja viisaan. Tyytyisit olemaan vain vanha... :D

Lue lisää

Voi sinua!

"Jos haluaa tutkia ja/tai ymmärtää ilmiötä, niin siihen ei saa sotkea perusteettomia hapiend-toiveita."

Ei siihen saa sotkea myöskään elitistisiä illuusioita, vaikka ne kuinka hivelisivät omaa egoa. Seuraava lainaus tekstistäsi on juuri sellaista kuvitelmien varaan rakennettua mukatieteellistä höpinää, että parempaan pystyisi peruskoululainenkin.

"Länsimaisessa yhteiskunnassa heteroparin (merkittävä) epäsuhta miehen häviöksi koulutustasossa --- ennustaa hyvin suurella todennäköisyydellä eroa. Mikä on merkittävää vaihtelee maittain. Surullinen juttu, mutta tämä on tieteellisesti todistettu factum!"

Taas tätä "jo antiikin roomalaiset" -tason argumentointia. Hohhoijaa.

Et sitten älyä vieläkään olla puhumatta "tieteellisestä factumeista" ilman lähdettä??? :D Väitteestäsi ei tee tieteellistä se, että sinä uskot siihen koska haluat uskoa koska se pönkittää epävarman murkun egoasi. Eikä siitä tee tieteellistä sekään, että sinä väität sitä tieteelliseksi pyrkiessäsi vakuuttamaan edes itsesi egotrippisi todellisuuspohjasta.

TUTKITTU TOSIASIA on, että yliopistot ovat naisistuneet ja trendi jatkuu. Naisten osuus yliopistoista valmistuneista on kasvanut vuosi vuodelta, ja viime vuonna yliopistoista valmistuneista jo 63% oli naisia.
(Lähde: Tilastokeskus
http://tilastokeskus.fi/til/yop/2007/yop_2007_2008-06-19_tie_002.html )
Kun kohta kaksi kolmasosaa akateemisista on naisia, niin on matemaattinen selviö, että heistä puolet jää vaille edes samantasoisesti koulutettua miestä. Siis: joko meillä on tulevaisuudessa hirviä määrä akateemisia vanhojapiikoja ja jokunen onnellinen pariskunta, jossa mies on korkeammin koulutettu kuin vaimo - tai sitten sinä olet suurine kuvitelminesi todellisuudesta ulkona kuin lumiukko. Arvaas kumpaa minä veikkaan? :D

"Väännän rautalangasta vastaavia esimerkkejä,---"

Esimerkkisi ovat pelkkää BS:ia, sillä - toisin kuin väität - ne eivät vastaa puheena olevaa tilannetta. Pyrit ilmeisesti todistelemaan, että ei-akateemisen miehen ei kannata edes yrittää havitella akateemista vaimoa itselleen. Roskaa. ENSINNÄKIN: muistutan jo mainituta tosiasiasta, että akateemisia naisia valmistuu enemmän kuin akateemisia miehiä, ja ero kasvaa vuosi vuodelta. Kyllä nekin akatemmiset naiset, joille ei riitä miestä omalta koulutustasolta, haluavat parisuhteen ja lapsia. Siihen tarvitaan mies, olipa koiraan koulutustaso mikä hyvänsä. TOISEKSI: tunnen onnellisia pariskuntia, joissa miehellä on amistutkinto ja sitä vastaava ammatti ja vaimo on akateeminen. Onnistuu ihan hyvin, jos naisella vain on terve itsetunto eikä hän ole mikään ulkopuolisten mielipiteiden ja sanomisten varassa ohjautuva narsisti tai muuten vain paskantärkeä pissis - ja jos pariskunnalla muuten synkkaa. Kyllä ne ovat ihan muut jutut mitkä parisuhteessa ratkaisevat kuin koulutustaso. Sinulla kun ei ilmeisesti niitä muita avuja ole, niin ylikorostat haaveissasi koulutustasoa. Kyllä se maanpinta sieltä vielä vastaan tulee, ei se minnekään katoa sillä välin kun sinä leijut. KOLMANNEKSI: esimerkkisi vastaisivat lähinnä tilannetta, jossa alemmin koulutettu mies haluaisi ALOITTAA suhteen akateemisen naisen kanssa (ja sinun mukaasi epäonnistuisi vuorenvarmasti SINUN kuvittelemasi henkisen tasoeron takia) - puheena olevassa tilanteessa taas on kyse jo seurustelevasta pariskunnasta, jossa naisella vain on kihonnut pissi päähineeseen hänen päästyään yliopistoon. On tosin puheena olevassa tapauksessa varmaan totta, että tuo parisuhde tuskin tulee enää toimimaan - en minäkään semmoista muijaa katselisi - mutta esimerkkisi olivat joka tapauksessa aiheen ulkopuolelta. Sitä paitsi puheena olevan parisuhteen suurin ongelma on selvästi naisen epäkypsyys eikä henkinen tasoero MIEHEN tappioksi.

"PS. Ikäsi tekee sinulle kepposet. Luulet sen ja alkaneiden opintojesi tekevän sinusta vanhan ja viisaan. Tyytyisit olemaan vain vanha... :D"

"Myöskin sisälukutaito ja/tai ymmärrys näyttää vähintäänkin kohtuullisesti uupuvan. "

Mitä sisälukutaitoon tulee, niin eipä ole omassasikaan kehumiasta. Kerroin kirjoittavani gradua. Tarkemmin sanoen minulla ei ole enää muita suorituksia jäljellä. Opintoni ovat siis päättymässä, eivätkä alussa. Ja mitä taas tulee siihen kuka tässä suuria kuvittelee vain siksi, että on päässyt yliopistoon, niin etteköhän siihen sorru nimenomaan aloittaja, sinä ja muutama muu täällä riekkuva ylimielinen pentu suurine luuloinenne.

No, olenpa ainakin EDES VANHA. :D Kunpa sinäkin ymmärtäisit, että sinä puolestasi et ole EDES sitä. Etkä mitään muutakaan. Murkkuangstinsa helpottaminen kätkemällä epävarmuutensa ylimieliseen asenteen ja sitä pönkittäviin suuruusharhoihin ei osoita sen kummemmin älykkyyttä, viisautta kuin kypsyyttäkään. Kun tuohon vielä lisätään kyvyttömyys erottaa tosiasiat ja kuvitelmat toisistaan ja "tieteellisten factumeiden" keksiminen omasta päästä egon pönkäksi, on se merkki myös korkeakoulukypsyyden puuttumisesta. Ei hyvää lupaa millään elämän sektorilla.

Vaan mitäpä minä näistä mukuloille messuan. Aivan sama kuin yrittäisi selittää sikiölle hänen olevan äidistään erillinen yksilöllinen persoonallisuus... tai yrittäisi selittää puolivuotiaalle tai muulle alle kukkuu-leikki-ikäiselle materian katoamattomuutta... tai yrittäisi selittää yksivuotiaalle kielen vivahteita ja sarkasmia. Kun ei riittävä kypsyminen selitettävän asian ymmärtämiseksi ole vielä tapahtunut, niin eihän se mene jakeluun, ei. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ja kun kuviteltu "akateeminen status" parisuhdemarkkinoilla on ainoa millä murkkuasteelle juuttunut epävarma reppana voi teiniangstiaan helpottaa, niin eihän siitä kuvitelmasta luovu kirveelläkään, vaikka kuinka puhuisi järkeä.

Näine hyvineni: ONNEA VALITSEMALLASI TIELLÄ! Kyllä se elämä vielä sinutkin kouluttaa. Mutta sinun tapauksessasi siihen voi mennä toooooosi kauan. :)

Valitettavasti näin on kirjoitti:

Kyllä lähes 40 on suuri osa. Tilanne muuttuu vielä enemmän, jos kysytään asiaa korkeakouluasteella opiskelevilta naisilta. Tällöin puhutaan selkeästi valtaosasta. Sosiaalinen paine ajaa tähän.

Miesten osalta taas tilanne on merkittävästi "parempi". Sosiaalisesti tai koulutuksellisesti alemmalla tasolla oleva nainen on hyväksyttävä ja normaali ilmiö.

Miksi on niin vaikea hyväksyä elämän ja länsimaisen yhteiskunnan perustotuuksia?? Mies ei edelleenkään synnytä (paitsi ehkä ajoittain Ameriikassa).

Vähän samanlainen tabu on yläluokan lasten kiipeäminen duunareiden lapsia paremmille oksille? Ei sitäkään kukaan toivo, mutta niin vaan on.

Lue lisää

ENSINNÄKIN: 37% ei ole "erittäin suuri osa" vaan selkeä vähemmistö. Sitä paitsi - kuten täällä joku jo ehätti oikaista - tuo oli parinvalinnassaan kaikkein vaateliaimmiksi osoittautuneiden oikeustieteilijöiden lukema, kokonaislukema on alle vielä tuonkin.

TOISEKSI: oletko koskaan kuullut mitään varoitusta siitä, että yksittäistapauksia koskevia päätelmiä ei pitäisi tehdä populaation prosenttiosuuksien perusteella...?

KOLMANNEKSI: Opiskeletko ensinkään missään korkeakoulussa? Sorrut semmoiseen jossitteluun, MuTuiluun ja arvailuun - vaikka aineisto olisi ollut käytössäsi - että et totisesti kuulosta korkeakoulutetulta. Kirjoitit: "Tilanne muuttuu vielä enemmän, jos kysytään asiaa korkeakouluasteella opiskelevilta naisilta. Tällöin puhutaan selkeästi valtaosasta.".
Jos ja jos. Ja jos muorilla olisi... niin lehmätkin lentäisivät. Kun aiemmin linkitetyssä City-lehden artikkelissa oli mainittu mistä, milloin ja kenen tekemästä tutkimuksesta nuo prosentit oli poimittu, niin koulutetulta kansalaiselta uskottava suoritus olisi ollut JOKO
1) Kaivaa tutkimus esiin ja ottaa selvää oikeista luvuista eikä ruveta jossittelemaan ja keksimään päästään "Tällöin puhutaan valtaosasta" -tyyppisiä mielivaltaisia "johtopäätöksiä",
TAI
2) jollei viitseliäisyys riitä faktojen tarkistamiseen, niin sitten pitäisi ainakin ymmärtää olla ottamatta kantaa ja olla keksimättä "faktoja" omasta päästään.

NELJÄNNEKSI:
Kirjoitit: "Miksi on niin vaikea hyväksyä elämän ja länsimaisen yhteiskunnan perustotuuksia??"
Sitä minäkin ihmettelen. Ihan aikuisten oikeaa faktatietoa on, että yliopistot ovat kiihtyvällä vauhdilla naisistumassa, ja viime vuonna jo 63% akteemisen tutkinnon suorittaneista oli naisia.
( Lähde: Tilastokeskus
http://tilastokeskus.fi/til/yop/2007/yop_2007_2008-06-19_tie_002.html )
Kun kohta kaksi kolmasosaa yliopistosta valmistuvista on naisia ja miehiä vain kolmannes, ei kauheaa laskutaitoa vaadita sen hoksaamiseksi, että puolelle akateemisista naisista ei riitä edes samantasoisesti koulutettuja miehiä, itseään korkeammin koulutetuista puhumattakaan. Ja näin siis tunnettujen faktojen valossa. Jos huomioidaan sinun väitteesi siitä, että miehet ovat vapaampia pariutumaan omaa koulutustasoaan alemmin koulutettujen naisten kanssa, jää akateemiselle naisille vielä pienempi todennäköisyys kuin 1:2 löytää edes samaa koulutustasoa edustava kumppani.
Tästä seuraa tietysti, että akateemisten naisten on joko
A) ryhdyttävä joukolla lesboiksi
B) hyväksyttävä akateemisten miesten polygamia, eli suostuttava jakamaan akateeminen miehensä puoliksi toisen akat. naisen kanssa.
C) jäätävä suosiolla suurin joukoin vanhoiksipiioiksi
TAI
D) ryhdyttävä parisuhteisiin myös koulutustasoltaan alempien miesten kanssa.

Sinun mukaasi vaihtoehto D ei tule kysymykseen. Minä taas pidän sitä todennäköisimpänä vaihtoehtona - ja olen nähnyt sen myös toimivan käytännössä. Kyllä sinäkin vielä opit, kun lakkaat uskottelemasta itsellesi, että olet jotain hirmu erikoista vain siksi, että olet päässyt yliopistoon muutamankymmenentuhannen muun kanssa. Ylimielisyys ei ainakaan paranna osakkeitasi parisuhdemarkkinoilla, toisin kuin tunnut luulevan.

Molempien parhaaksi kirjoitti:

Voi sinua!

"Jos haluaa tutkia ja/tai ymmärtää ilmiötä, niin siihen ei saa sotkea perusteettomia hapiend-toiveita."

Ei siihen saa sotkea myöskään elitistisiä illuusioita, vaikka ne kuinka hivelisivät omaa egoa. Seuraava lainaus tekstistäsi on juuri sellaista kuvitelmien varaan rakennettua mukatieteellistä höpinää, että parempaan pystyisi peruskoululainenkin.

"Länsimaisessa yhteiskunnassa heteroparin (merkittävä) epäsuhta miehen häviöksi koulutustasossa --- ennustaa hyvin suurella todennäköisyydellä eroa. Mikä on merkittävää vaihtelee maittain. Surullinen juttu, mutta tämä on tieteellisesti todistettu factum!"

Taas tätä "jo antiikin roomalaiset" -tason argumentointia. Hohhoijaa.

Et sitten älyä vieläkään olla puhumatta "tieteellisestä factumeista" ilman lähdettä??? :D Väitteestäsi ei tee tieteellistä se, että sinä uskot siihen koska haluat uskoa koska se pönkittää epävarman murkun egoasi. Eikä siitä tee tieteellistä sekään, että sinä väität sitä tieteelliseksi pyrkiessäsi vakuuttamaan edes itsesi egotrippisi todellisuuspohjasta.

TUTKITTU TOSIASIA on, että yliopistot ovat naisistuneet ja trendi jatkuu. Naisten osuus yliopistoista valmistuneista on kasvanut vuosi vuodelta, ja viime vuonna yliopistoista valmistuneista jo 63% oli naisia.
(Lähde: Tilastokeskus
http://tilastokeskus.fi/til/yop/2007/yop_2007_2008-06-19_tie_002.html )
Kun kohta kaksi kolmasosaa akateemisista on naisia, niin on matemaattinen selviö, että heistä puolet jää vaille edes samantasoisesti koulutettua miestä. Siis: joko meillä on tulevaisuudessa hirviä määrä akateemisia vanhojapiikoja ja jokunen onnellinen pariskunta, jossa mies on korkeammin koulutettu kuin vaimo - tai sitten sinä olet suurine kuvitelminesi todellisuudesta ulkona kuin lumiukko. Arvaas kumpaa minä veikkaan? :D

"Väännän rautalangasta vastaavia esimerkkejä,---"

Esimerkkisi ovat pelkkää BS:ia, sillä - toisin kuin väität - ne eivät vastaa puheena olevaa tilannetta. Pyrit ilmeisesti todistelemaan, että ei-akateemisen miehen ei kannata edes yrittää havitella akateemista vaimoa itselleen. Roskaa. ENSINNÄKIN: muistutan jo mainituta tosiasiasta, että akateemisia naisia valmistuu enemmän kuin akateemisia miehiä, ja ero kasvaa vuosi vuodelta. Kyllä nekin akatemmiset naiset, joille ei riitä miestä omalta koulutustasolta, haluavat parisuhteen ja lapsia. Siihen tarvitaan mies, olipa koiraan koulutustaso mikä hyvänsä. TOISEKSI: tunnen onnellisia pariskuntia, joissa miehellä on amistutkinto ja sitä vastaava ammatti ja vaimo on akateeminen. Onnistuu ihan hyvin, jos naisella vain on terve itsetunto eikä hän ole mikään ulkopuolisten mielipiteiden ja sanomisten varassa ohjautuva narsisti tai muuten vain paskantärkeä pissis - ja jos pariskunnalla muuten synkkaa. Kyllä ne ovat ihan muut jutut mitkä parisuhteessa ratkaisevat kuin koulutustaso. Sinulla kun ei ilmeisesti niitä muita avuja ole, niin ylikorostat haaveissasi koulutustasoa. Kyllä se maanpinta sieltä vielä vastaan tulee, ei se minnekään katoa sillä välin kun sinä leijut. KOLMANNEKSI: esimerkkisi vastaisivat lähinnä tilannetta, jossa alemmin koulutettu mies haluaisi ALOITTAA suhteen akateemisen naisen kanssa (ja sinun mukaasi epäonnistuisi vuorenvarmasti SINUN kuvittelemasi henkisen tasoeron takia) - puheena olevassa tilanteessa taas on kyse jo seurustelevasta pariskunnasta, jossa naisella vain on kihonnut pissi päähineeseen hänen päästyään yliopistoon. On tosin puheena olevassa tapauksessa varmaan totta, että tuo parisuhde tuskin tulee enää toimimaan - en minäkään semmoista muijaa katselisi - mutta esimerkkisi olivat joka tapauksessa aiheen ulkopuolelta. Sitä paitsi puheena olevan parisuhteen suurin ongelma on selvästi naisen epäkypsyys eikä henkinen tasoero MIEHEN tappioksi.

"PS. Ikäsi tekee sinulle kepposet. Luulet sen ja alkaneiden opintojesi tekevän sinusta vanhan ja viisaan. Tyytyisit olemaan vain vanha... :D"

"Myöskin sisälukutaito ja/tai ymmärrys näyttää vähintäänkin kohtuullisesti uupuvan. "

Mitä sisälukutaitoon tulee, niin eipä ole omassasikaan kehumiasta. Kerroin kirjoittavani gradua. Tarkemmin sanoen minulla ei ole enää muita suorituksia jäljellä. Opintoni ovat siis päättymässä, eivätkä alussa. Ja mitä taas tulee siihen kuka tässä suuria kuvittelee vain siksi, että on päässyt yliopistoon, niin etteköhän siihen sorru nimenomaan aloittaja, sinä ja muutama muu täällä riekkuva ylimielinen pentu suurine luuloinenne.

No, olenpa ainakin EDES VANHA. :D Kunpa sinäkin ymmärtäisit, että sinä puolestasi et ole EDES sitä. Etkä mitään muutakaan. Murkkuangstinsa helpottaminen kätkemällä epävarmuutensa ylimieliseen asenteen ja sitä pönkittäviin suuruusharhoihin ei osoita sen kummemmin älykkyyttä, viisautta kuin kypsyyttäkään. Kun tuohon vielä lisätään kyvyttömyys erottaa tosiasiat ja kuvitelmat toisistaan ja "tieteellisten factumeiden" keksiminen omasta päästä egon pönkäksi, on se merkki myös korkeakoulukypsyyden puuttumisesta. Ei hyvää lupaa millään elämän sektorilla.

Vaan mitäpä minä näistä mukuloille messuan. Aivan sama kuin yrittäisi selittää sikiölle hänen olevan äidistään erillinen yksilöllinen persoonallisuus... tai yrittäisi selittää puolivuotiaalle tai muulle alle kukkuu-leikki-ikäiselle materian katoamattomuutta... tai yrittäisi selittää yksivuotiaalle kielen vivahteita ja sarkasmia. Kun ei riittävä kypsyminen selitettävän asian ymmärtämiseksi ole vielä tapahtunut, niin eihän se mene jakeluun, ei. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ja kun kuviteltu "akateeminen status" parisuhdemarkkinoilla on ainoa millä murkkuasteelle juuttunut epävarma reppana voi teiniangstiaan helpottaa, niin eihän siitä kuvitelmasta luovu kirveelläkään, vaikka kuinka puhuisi järkeä.

Näine hyvineni: ONNEA VALITSEMALLASI TIELLÄ! Kyllä se elämä vielä sinutkin kouluttaa. Mutta sinun tapauksessasi siihen voi mennä toooooosi kauan. :)

Lue lisää

Lisäksi et pysty asialliseen argumentointiin ja annat tunteillesi aivan liikaa valtaa. Järjellinen mielipiteiden vaihto ei ole kanssasi mahdollista, kuten ketjun lukeneet voivat nähdä...

Säääääääälittävä tapaus olet!

Oli kuitenkin nautinto havaita, miten kaltaisesi femakko meni raivosta laukalla... :D

Molempien parhaaksi kirjoitti:

Voi sinua!

"Jos haluaa tutkia ja/tai ymmärtää ilmiötä, niin siihen ei saa sotkea perusteettomia hapiend-toiveita."

Ei siihen saa sotkea myöskään elitistisiä illuusioita, vaikka ne kuinka hivelisivät omaa egoa. Seuraava lainaus tekstistäsi on juuri sellaista kuvitelmien varaan rakennettua mukatieteellistä höpinää, että parempaan pystyisi peruskoululainenkin.

"Länsimaisessa yhteiskunnassa heteroparin (merkittävä) epäsuhta miehen häviöksi koulutustasossa --- ennustaa hyvin suurella todennäköisyydellä eroa. Mikä on merkittävää vaihtelee maittain. Surullinen juttu, mutta tämä on tieteellisesti todistettu factum!"

Taas tätä "jo antiikin roomalaiset" -tason argumentointia. Hohhoijaa.

Et sitten älyä vieläkään olla puhumatta "tieteellisestä factumeista" ilman lähdettä??? :D Väitteestäsi ei tee tieteellistä se, että sinä uskot siihen koska haluat uskoa koska se pönkittää epävarman murkun egoasi. Eikä siitä tee tieteellistä sekään, että sinä väität sitä tieteelliseksi pyrkiessäsi vakuuttamaan edes itsesi egotrippisi todellisuuspohjasta.

TUTKITTU TOSIASIA on, että yliopistot ovat naisistuneet ja trendi jatkuu. Naisten osuus yliopistoista valmistuneista on kasvanut vuosi vuodelta, ja viime vuonna yliopistoista valmistuneista jo 63% oli naisia.
(Lähde: Tilastokeskus
http://tilastokeskus.fi/til/yop/2007/yop_2007_2008-06-19_tie_002.html )
Kun kohta kaksi kolmasosaa akateemisista on naisia, niin on matemaattinen selviö, että heistä puolet jää vaille edes samantasoisesti koulutettua miestä. Siis: joko meillä on tulevaisuudessa hirviä määrä akateemisia vanhojapiikoja ja jokunen onnellinen pariskunta, jossa mies on korkeammin koulutettu kuin vaimo - tai sitten sinä olet suurine kuvitelminesi todellisuudesta ulkona kuin lumiukko. Arvaas kumpaa minä veikkaan? :D

"Väännän rautalangasta vastaavia esimerkkejä,---"

Esimerkkisi ovat pelkkää BS:ia, sillä - toisin kuin väität - ne eivät vastaa puheena olevaa tilannetta. Pyrit ilmeisesti todistelemaan, että ei-akateemisen miehen ei kannata edes yrittää havitella akateemista vaimoa itselleen. Roskaa. ENSINNÄKIN: muistutan jo mainituta tosiasiasta, että akateemisia naisia valmistuu enemmän kuin akateemisia miehiä, ja ero kasvaa vuosi vuodelta. Kyllä nekin akatemmiset naiset, joille ei riitä miestä omalta koulutustasolta, haluavat parisuhteen ja lapsia. Siihen tarvitaan mies, olipa koiraan koulutustaso mikä hyvänsä. TOISEKSI: tunnen onnellisia pariskuntia, joissa miehellä on amistutkinto ja sitä vastaava ammatti ja vaimo on akateeminen. Onnistuu ihan hyvin, jos naisella vain on terve itsetunto eikä hän ole mikään ulkopuolisten mielipiteiden ja sanomisten varassa ohjautuva narsisti tai muuten vain paskantärkeä pissis - ja jos pariskunnalla muuten synkkaa. Kyllä ne ovat ihan muut jutut mitkä parisuhteessa ratkaisevat kuin koulutustaso. Sinulla kun ei ilmeisesti niitä muita avuja ole, niin ylikorostat haaveissasi koulutustasoa. Kyllä se maanpinta sieltä vielä vastaan tulee, ei se minnekään katoa sillä välin kun sinä leijut. KOLMANNEKSI: esimerkkisi vastaisivat lähinnä tilannetta, jossa alemmin koulutettu mies haluaisi ALOITTAA suhteen akateemisen naisen kanssa (ja sinun mukaasi epäonnistuisi vuorenvarmasti SINUN kuvittelemasi henkisen tasoeron takia) - puheena olevassa tilanteessa taas on kyse jo seurustelevasta pariskunnasta, jossa naisella vain on kihonnut pissi päähineeseen hänen päästyään yliopistoon. On tosin puheena olevassa tapauksessa varmaan totta, että tuo parisuhde tuskin tulee enää toimimaan - en minäkään semmoista muijaa katselisi - mutta esimerkkisi olivat joka tapauksessa aiheen ulkopuolelta. Sitä paitsi puheena olevan parisuhteen suurin ongelma on selvästi naisen epäkypsyys eikä henkinen tasoero MIEHEN tappioksi.

"PS. Ikäsi tekee sinulle kepposet. Luulet sen ja alkaneiden opintojesi tekevän sinusta vanhan ja viisaan. Tyytyisit olemaan vain vanha... :D"

"Myöskin sisälukutaito ja/tai ymmärrys näyttää vähintäänkin kohtuullisesti uupuvan. "

Mitä sisälukutaitoon tulee, niin eipä ole omassasikaan kehumiasta. Kerroin kirjoittavani gradua. Tarkemmin sanoen minulla ei ole enää muita suorituksia jäljellä. Opintoni ovat siis päättymässä, eivätkä alussa. Ja mitä taas tulee siihen kuka tässä suuria kuvittelee vain siksi, että on päässyt yliopistoon, niin etteköhän siihen sorru nimenomaan aloittaja, sinä ja muutama muu täällä riekkuva ylimielinen pentu suurine luuloinenne.

No, olenpa ainakin EDES VANHA. :D Kunpa sinäkin ymmärtäisit, että sinä puolestasi et ole EDES sitä. Etkä mitään muutakaan. Murkkuangstinsa helpottaminen kätkemällä epävarmuutensa ylimieliseen asenteen ja sitä pönkittäviin suuruusharhoihin ei osoita sen kummemmin älykkyyttä, viisautta kuin kypsyyttäkään. Kun tuohon vielä lisätään kyvyttömyys erottaa tosiasiat ja kuvitelmat toisistaan ja "tieteellisten factumeiden" keksiminen omasta päästä egon pönkäksi, on se merkki myös korkeakoulukypsyyden puuttumisesta. Ei hyvää lupaa millään elämän sektorilla.

Vaan mitäpä minä näistä mukuloille messuan. Aivan sama kuin yrittäisi selittää sikiölle hänen olevan äidistään erillinen yksilöllinen persoonallisuus... tai yrittäisi selittää puolivuotiaalle tai muulle alle kukkuu-leikki-ikäiselle materian katoamattomuutta... tai yrittäisi selittää yksivuotiaalle kielen vivahteita ja sarkasmia. Kun ei riittävä kypsyminen selitettävän asian ymmärtämiseksi ole vielä tapahtunut, niin eihän se mene jakeluun, ei. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ja kun kuviteltu "akateeminen status" parisuhdemarkkinoilla on ainoa millä murkkuasteelle juuttunut epävarma reppana voi teiniangstiaan helpottaa, niin eihän siitä kuvitelmasta luovu kirveelläkään, vaikka kuinka puhuisi järkeä.

Näine hyvineni: ONNEA VALITSEMALLASI TIELLÄ! Kyllä se elämä vielä sinutkin kouluttaa. Mutta sinun tapauksessasi siihen voi mennä toooooosi kauan. :)

Lue lisää

Maisterin tutkinto ei ole tae siitä, että ihmisellä on ne ominaisuudet minkä vuoksi akateemisia ylipäänsä arvostetaan kumppaneina. Tulee mieleen useitakin naisvaltaisia yliopistoaloja, joiden opiskelijat ja opinnot ovat oikeasti amk-profiilia mutta jotka virallisesti ovat osa yliopistoa.

Jos korjataan kiintiöakateemiset pois tilastoista, niin eiköhän tuo 63% pienene oleellisesti lähemmäs fiftysixtyä. Ja sitten kun aletaan puhua älyllään menestyneiden ihmisten terävimmästä kärjestä, niin miehiähän melkein kaikki ovat, ei siitä mihinkään pääse.

Väitän, että tosiasiassa älykkään miesopiskelijan on vaikeampi löytää kaltaistaan seuraa kuin vastaavan naisen. Ikää siis noin 20-25v. Tosielämä toimii noin, ihan turha kitistä jälkeenpäin "tilastojen takia minulle ei riittänyt saman paperinpalan omistajaa".

Ihan käytännön esimerkki: laske kuinka moni teekkari kuokkii yliopiston tapahtumissa ja päinvastoin.

ei koko totuus kirjoitti:

Maisterin tutkinto ei ole tae siitä, että ihmisellä on ne ominaisuudet minkä vuoksi akateemisia ylipäänsä arvostetaan kumppaneina. Tulee mieleen useitakin naisvaltaisia yliopistoaloja, joiden opiskelijat ja opinnot ovat oikeasti amk-profiilia mutta jotka virallisesti ovat osa yliopistoa.

Jos korjataan kiintiöakateemiset pois tilastoista, niin eiköhän tuo 63% pienene oleellisesti lähemmäs fiftysixtyä. Ja sitten kun aletaan puhua älyllään menestyneiden ihmisten terävimmästä kärjestä, niin miehiähän melkein kaikki ovat, ei siitä mihinkään pääse.

Väitän, että tosiasiassa älykkään miesopiskelijan on vaikeampi löytää kaltaistaan seuraa kuin vastaavan naisen. Ikää siis noin 20-25v. Tosielämä toimii noin, ihan turha kitistä jälkeenpäin "tilastojen takia minulle ei riittänyt saman paperinpalan omistajaa".

Ihan käytännön esimerkki: laske kuinka moni teekkari kuokkii yliopiston tapahtumissa ja päinvastoin.

Lue lisää

...suorittanut useampia yliopistotutkintoja, kun tunnet monien alojen opintojen tason noin tarkasti? Harmi, että sinulta jäivät esimerkit mainitsematta.

Olet oikeassa siinä, että teekkarit pääsevät kärkisijoilla kun kysytään ketkä akateemisista ovat tyhmimpiä (paitsi heidän omassa keskuudessaan, mikä vain vahvistaa muiden näkemyksiä heistä). Tuossa edellä linkitetyssä tutkimuksessakin teekkarit ovat pärjänneet erinomaisesti tyhmyyskisassa kun _muilta_ kysytään, mutta _itsellään_ heillä on kaikista opiskelijoista suurimmat luulot omasta älykkyydestään (joka seitsemäs teekkari uskoo, että pääsisi Mensan jäsenseksi...). Teekkareiden oaskkeita parisuhdenmarkkinoilla nostaa kuitenkin DI:ien suhteellisen varma työllistyminen - joka tietenkin johtuu heidän opintojensa työelämälähtöisyydestä eli ammmattikorkeakoulumaisuudesta - joten en oikein usko, että teekkarien kuokkiminen johtuisi teekkarien vaikeuksista löytää henkisesti _vertaista_ seuraa. Helpomnpaahan se heille olisi kuin muille akateemisille, jos ymmärtäisivät hakea oikeasti vertaista seuraa akateemisten piirien ulkopuolelta, kun suurin osa väestöstä yltää vaivatta henkisesti samalle tasolle heidän kanssaan. Pikemminkin se johtuu siitä, että 1) teekkarit toivovat saavansa tasoaan _parempaa_ eli akateemista seuraa, mutta akateemiset naiset eivät pidä heitä tarpeeksi älykkäinä, ja 2) heidän omissa bileissään on lähes pelkkää sonniseuraa tarjolla teknillisten alojen miesvaltaisuuden takia.

"Väitän, että tosiasiassa älykkään miesopiskelijan on vaikeampi löytää kaltaistaan seuraa kuin vastaavan naisen."

Väitä ihan mitä väität. Eivätköhän vaikeutesi johdu ihan muusta kuin liiasta älykkyydestä. ;) Naisten kaksinkertainen osuus yliopistoissa miehiin nähden takaa älykkäille akateemisille miehille hyvän kumppanivalikoiman ja -tarjonnan. Siis oikeasti älykkäille, eikä vain oman käsityksensä mukaan.

Kuka tahansa voi toki hankkia yliopistotutkinnon. Jostain kumman syystä rannallejääneitä on kauhean paljon. Siis ei onnistukaan ihan kaikilta, eikä missään tapauksessa kaikissa tiedekunnissa.

Sivistyksellinen ja koulutuksellinen ero naisen hyväksi on johtanut ja johtaa pääsääntöisesti eroon. Luonnon laki ilmeisesti...

Parempi erota ajallaan, kun ei ole yhteisiä lapsia ja/tai omaisuutta. Ja hankkia oma kultsu omasta viitekehyksestä ennen kuin rupeaa häpeämään sivistymätöntä poikaystäväänsä.

Elämä tai Siperia opettaa tämän kaikille, kunhan ikää hivenen karttuu. Teini-iän juuri ja juuri ohittaneet ovat niiiiin ihanteellisia ja näkevät maailman ruusunpunaisten silmälasien läpi... :D

häpeä.... kirjoitti:

Kuka tahansa voi toki hankkia yliopistotutkinnon. Jostain kumman syystä rannallejääneitä on kauhean paljon. Siis ei onnistukaan ihan kaikilta, eikä missään tapauksessa kaikissa tiedekunnissa.

Sivistyksellinen ja koulutuksellinen ero naisen hyväksi on johtanut ja johtaa pääsääntöisesti eroon. Luonnon laki ilmeisesti...

Parempi erota ajallaan, kun ei ole yhteisiä lapsia ja/tai omaisuutta. Ja hankkia oma kultsu omasta viitekehyksestä ennen kuin rupeaa häpeämään sivistymätöntä poikaystäväänsä.

Elämä tai Siperia opettaa tämän kaikille, kunhan ikää hivenen karttuu. Teini-iän juuri ja juuri ohittaneet ovat niiiiin ihanteellisia ja näkevät maailman ruusunpunaisten silmälasien läpi... :D

Lue lisää

Ja millähän perusteella on sivistymymätön,jos ei ole yliopistoa käynyt.Se ei kuule kerro yhtikäs mitään kenenkään lahjoista.Ei voi kuin ihmetellä,tätä narsistien määrää tässä maailmassa.Yliopistoon pääsy onnistuu,jos jaksaa lukea.Ei siihen muuta tarvi.

Mitä helvettiä ? kirjoitti:

Ja millähän perusteella on sivistymymätön,jos ei ole yliopistoa käynyt.Se ei kuule kerro yhtikäs mitään kenenkään lahjoista.Ei voi kuin ihmetellä,tätä narsistien määrää tässä maailmassa.Yliopistoon pääsy onnistuu,jos jaksaa lukea.Ei siihen muuta tarvi.

Lue lisää

...sitä mieltä, että yliopiston käymättömyys automaattisesti kertoisi sivistymättömyydestä. Sen sijaan yliopiston käyminen on indikaattori sivistykselle: juuri siistä syystä, minkä itsekin mainitsit. Yliopistoon päästäkseen ja siellä pärjätäkseen täytyy "jaksaa lukea". Ja muutoin on vaikea sivistyä kuin lukemalla.

Mitä helvettiä ? kirjoitti:

Ja millähän perusteella on sivistymymätön,jos ei ole yliopistoa käynyt.Se ei kuule kerro yhtikäs mitään kenenkään lahjoista.Ei voi kuin ihmetellä,tätä narsistien määrää tässä maailmassa.Yliopistoon pääsy onnistuu,jos jaksaa lukea.Ei siihen muuta tarvi.

Lue lisää

Ihmeen moni vaan jää yliopiston ulkopuolelle! Eivät ehkä viitsi lukea vai ei eväät sittenkään riitä?? Ainakaan sellaiseen tiedekuntaan tai osastoon, josta valmistuttuaan saa kunnon työpaikan...

Fedja kirjoitti:

Ihmeen moni vaan jää yliopiston ulkopuolelle! Eivät ehkä viitsi lukea vai ei eväät sittenkään riitä?? Ainakaan sellaiseen tiedekuntaan tai osastoon, josta valmistuttuaan saa kunnon työpaikan...

Lue lisää

... paikoista ovat oikeita hardcore-aloja työllistymisen suhteen. Ei sinänsä kerro mitään.

häpeä.... kirjoitti:

Kuka tahansa voi toki hankkia yliopistotutkinnon. Jostain kumman syystä rannallejääneitä on kauhean paljon. Siis ei onnistukaan ihan kaikilta, eikä missään tapauksessa kaikissa tiedekunnissa.

Sivistyksellinen ja koulutuksellinen ero naisen hyväksi on johtanut ja johtaa pääsääntöisesti eroon. Luonnon laki ilmeisesti...

Parempi erota ajallaan, kun ei ole yhteisiä lapsia ja/tai omaisuutta. Ja hankkia oma kultsu omasta viitekehyksestä ennen kuin rupeaa häpeämään sivistymätöntä poikaystäväänsä.

Elämä tai Siperia opettaa tämän kaikille, kunhan ikää hivenen karttuu. Teini-iän juuri ja juuri ohittaneet ovat niiiiin ihanteellisia ja näkevät maailman ruusunpunaisten silmälasien läpi... :D

Lue lisää

Jahka kun sinä henkisiltä ominaisuuksiltasi hieman kypsyisit, voisit ymmärtää mitkä asiat suhteessa ovat tärkeitä tai mitä rakkaus ylipäätänsä tarkoittaa, samoin kuin sen että yliopistoon pääseminen ei ole juuri minkäänlainen älykkyyden mittari - lähinnä lukupään. Rannalle jääminen yhteiskunnassa on yleensä pitkään kestävä prosessi joka voi aiheutua monista syistä, mahtavaa että sinulla on elämässäsi mennyt niin hyvin ettei ole koskaan tarvinnut niitä nurjempia puolia katsella, voi haihatella niissä vaaleanpunaisissa maailmoissa edelleen. Suosittelen myös välttämään toisen ihmisen leimaamista teiniksi, silloin kun oma teksti antaa hyvin voimakkaasti teini-ikäisen pissiksen vaikutelman, nakertaa hieman uskottavuutta.

Yhteiskunnan vanhat parisuhdekaavat ovat myös murtumassa, se että miehen tulee olla kouluttautuneempi on yksi niitä, siinä missä se että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä oli aikoinaan yksi niitä. Edellä mainituilla on myös kytkös toisiinsa.

Aloittajalle toki suosittelen myös eroamista, molemmat ansaitsevat "tasoisensa" kumppanin (enkä tällä viittaa mitenkään koulutustasoon). :-)

Sivusta seurannut kirjoitti:

Jahka kun sinä henkisiltä ominaisuuksiltasi hieman kypsyisit, voisit ymmärtää mitkä asiat suhteessa ovat tärkeitä tai mitä rakkaus ylipäätänsä tarkoittaa, samoin kuin sen että yliopistoon pääseminen ei ole juuri minkäänlainen älykkyyden mittari - lähinnä lukupään. Rannalle jääminen yhteiskunnassa on yleensä pitkään kestävä prosessi joka voi aiheutua monista syistä, mahtavaa että sinulla on elämässäsi mennyt niin hyvin ettei ole koskaan tarvinnut niitä nurjempia puolia katsella, voi haihatella niissä vaaleanpunaisissa maailmoissa edelleen. Suosittelen myös välttämään toisen ihmisen leimaamista teiniksi, silloin kun oma teksti antaa hyvin voimakkaasti teini-ikäisen pissiksen vaikutelman, nakertaa hieman uskottavuutta.

Yhteiskunnan vanhat parisuhdekaavat ovat myös murtumassa, se että miehen tulee olla kouluttautuneempi on yksi niitä, siinä missä se että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä oli aikoinaan yksi niitä. Edellä mainituilla on myös kytkös toisiinsa.

Aloittajalle toki suosittelen myös eroamista, molemmat ansaitsevat "tasoisensa" kumppanin (enkä tällä viittaa mitenkään koulutustasoon). :-)

Lue lisää

Elämänkokemuksessasi on runsaasti puutteita, koskapa et millään oivalla mistä keskustellaan.

Kokeneet elämää nähneet ja siitä jotain myös oppineet (HUOM! tämä on tärkeää ja viittaa älykkäisiin ihmisiin) ihmiset vain yrittävät kuvata kasvavia ongelmia, joita aloittajalla on edessään. Varsinkin kun tämänhetkinen suhde ei vaikuta SUURELTA rakkaudelta, vaan poika on lähinnä tilapäinen hätävara ja uutta tähyillään.

Pitääkö mahdolliseen "nousukiitoon lähteneen" tytön ryhtyä nostamaan "suohon uppoamaan" etenevää poikaa, jos yhdessäolo on tuolla tasolla. Kommunismin periaatteiden mukaan kyllä, mutta, mutta...

Eron jälkeen poika ehkä löytää oman pontevan kampaajan, joka katsoo häntä ylöspäin (jokainen mies haluaa sellaisen vaimon, vaikka femakot ehkä haluavat uskotella muuta) ja tukee häntä. Ja tyttö vastaavasti löytää miehen, jota voi katsoa ylöspäin.

Valitettavasti tai onneksi em. ovat elämän ikuisia totuuksia, vaikka nykymaailma yrittää väittää toista. Ehkä opit tämän sinäkin joskus. Tai sitten olet niin heikko yksilö, että suomalainen peruskoulu on sinut pystynyt lopullisesti pilaamaan... :D

älysi sanoa tuon,toi on nimittäin niin totta kuin vaan voi olla,jokainen on varustettu tismalleen samanlaisella aivokapasiteetilla,se on vaan siitä kiinni miten käytät/haluat käyttää niitä pikemminkin.Tääkin kaveri voi olla fiksumpi kuin tämä itse,tätä nyt ei vaan satu kiinnostaa pätkääkään akateemisuus tai yliopistomaailma. Aika turhalta syy kyllä vaikuttaa jättämiseen, mutta mutta kait se on parempi, jos molempien puolelta kusee koko homma sitten.

joku joka kirjoitti:

älysi sanoa tuon,toi on nimittäin niin totta kuin vaan voi olla,jokainen on varustettu tismalleen samanlaisella aivokapasiteetilla,se on vaan siitä kiinni miten käytät/haluat käyttää niitä pikemminkin.Tääkin kaveri voi olla fiksumpi kuin tämä itse,tätä nyt ei vaan satu kiinnostaa pätkääkään akateemisuus tai yliopistomaailma. Aika turhalta syy kyllä vaikuttaa jättämiseen, mutta mutta kait se on parempi, jos molempien puolelta kusee koko homma sitten.

Lue lisää

keskustelua lainkaan. LOL!!!!

Yliopistostakin valmistuu työttömiä, jos valitsee höpöhöpö-aineen opiskeltavaksi.

Pääosa kuitenkin valitsee paremmin ja saa hyvän työpaikan.

Opiskelun suuria hyötyjä on työn laatu. Johtava asema, suurempi vapaus, siistit sisätyöt jne.

Parempi vain lempata kundi, jos hänessä ei ole älyllistä kapasiteettia. Älykkäät naiset kaipaavat älykkäitä miehiä...

Ehkä surullista joidenkin mielestä!

ammattikoulusta... kirjoitti:

Yliopistostakin valmistuu työttömiä, jos valitsee höpöhöpö-aineen opiskeltavaksi.

Pääosa kuitenkin valitsee paremmin ja saa hyvän työpaikan.

Opiskelun suuria hyötyjä on työn laatu. Johtava asema, suurempi vapaus, siistit sisätyöt jne.

Parempi vain lempata kundi, jos hänessä ei ole älyllistä kapasiteettia. Älykkäät naiset kaipaavat älykkäitä miehiä...

Ehkä surullista joidenkin mielestä!

Lue lisää

... jolla on realismin tajua. Kirjoitus oli ehkä hieman liioiteltu, mutta ajatus että yliopistosta, edes perinteisesti "järkeviltä" aloilta liihoteltaisiin suoraan johtajan pallille hienoa palkkaa nauttimaan ei kyllä ole tästä maailmasta. Yhä useammat siirtyvät suoraan jatko-opintoihin tai hommaavat peräti toisen tutkinnon, siinä on realismia. Pätkätyöt, tappelu apurahoista, koulutukseen nähden heikko palkkaus monilla aloilla jne. on myös realismia.

Sivusta seurannut kirjoitti:

... jolla on realismin tajua. Kirjoitus oli ehkä hieman liioiteltu, mutta ajatus että yliopistosta, edes perinteisesti "järkeviltä" aloilta liihoteltaisiin suoraan johtajan pallille hienoa palkkaa nauttimaan ei kyllä ole tästä maailmasta. Yhä useammat siirtyvät suoraan jatko-opintoihin tai hommaavat peräti toisen tutkinnon, siinä on realismia. Pätkätyöt, tappelu apurahoista, koulutukseen nähden heikko palkkaus monilla aloilla jne. on myös realismia.

Lue lisää

Sinä taas puhut kuin syntymässä säikähtänyt heikko ja itsestään epävarma ihminen.

Kukaan täällä ei väitä, että yliopisto varmasti antaa väylän johtaville paikoille sekä parempaan työn laatuun ja suurempaan vapauteen työssä. Se kuitenkin antaa MAHDOLLISUUDEN siihen huomattavasti paremmin, kuin alemman asteinen koulutus. Varsinkin, kun valitsee oikean alan. Loppu on ihmisestä kiinni. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia ja samalla viivalla, vaikka peruskoulu varmaan sinullekin niin väitti...

Se, että yhä useammat eivät pääse kuvatulle tasalle ja sortuvat kuvaamaasi kertoo surullista totuutta siitä, että yliopistoihin otetaan liikaa ja liian heppoisin perustein (peruskoulun pilaamia ja heikoilla lukio-opinnoilla) ihmisiä opiskelemaan pseudotieteitä. Esimerkiksi naistutkimus ja sen avulla saatavat johtavat työpaikat ovat hyvä esimerkki tästä... :D

Kurkiasento on hyvä kirjoitti:

Sinä taas puhut kuin syntymässä säikähtänyt heikko ja itsestään epävarma ihminen.

Kukaan täällä ei väitä, että yliopisto varmasti antaa väylän johtaville paikoille sekä parempaan työn laatuun ja suurempaan vapauteen työssä. Se kuitenkin antaa MAHDOLLISUUDEN siihen huomattavasti paremmin, kuin alemman asteinen koulutus. Varsinkin, kun valitsee oikean alan. Loppu on ihmisestä kiinni. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia ja samalla viivalla, vaikka peruskoulu varmaan sinullekin niin väitti...

Se, että yhä useammat eivät pääse kuvatulle tasalle ja sortuvat kuvaamaasi kertoo surullista totuutta siitä, että yliopistoihin otetaan liikaa ja liian heppoisin perustein (peruskoulun pilaamia ja heikoilla lukio-opinnoilla) ihmisiä opiskelemaan pseudotieteitä. Esimerkiksi naistutkimus ja sen avulla saatavat johtavat työpaikat ovat hyvä esimerkki tästä... :D

Lue lisää

Kaikki Suomalaiset ovat tasa arvoisia ja yhtä älykkäitä

Suomalainen mies kirjoitti:

Kaikki Suomalaiset ovat tasa arvoisia ja yhtä älykkäitä

...mie en jaksa:)

Suomalainen mies kirjoitti:

Kaikki Suomalaiset ovat tasa arvoisia ja yhtä älykkäitä

Kaikki Suomalaiset ovat myös yhtä kauniita, saman pituisia ja -painoisia sekä yhtä likinäköisiä. Ja koska "pari kirjaa lukemalla" kuka vain pätevöityy mihin vain, ammatit ja työpaikat voitaisiin arpoa tai vaikka kierrättää niitä ihmisten kesken.

Kari Tapsa kirjoitti:

Kaikki Suomalaiset ovat myös yhtä kauniita, saman pituisia ja -painoisia sekä yhtä likinäköisiä. Ja koska "pari kirjaa lukemalla" kuka vain pätevöityy mihin vain, ammatit ja työpaikat voitaisiin arpoa tai vaikka kierrättää niitä ihmisten kesken.

Lue lisää

Se älykkyys on keeneistä kii Suomalaisten kesken ei paljon hajontaa oo

Vastaaja lienee pääkaupunkiseudulla opiskeleva ja omaa illuusioita pääkaupunkiseudun opinahjojen laadusta.

Muuten oikean suuntainen.

Kirjoituksesi on totta, joka sana. Jos tilanne säilyy tuollaisena, olette samassa mukavassa tilanteessa kuin niin moni muukin vanha tai uudempi pariskunta. Hyvä niin.

On kuitenkin myös mahdollista, että yliopisto-opinnot muuttavat sinua niin paljon, että yhteiselonne ei olekaan enää auvoisaa. Moni suhde on tyssännyt juuri siihen, että se opiskelija käyttää hyvin paljon myös ilta-, viikonloppu- ja loma-aikoja opiskeluun ja suuntaa kiinnostustaan (usein kaiken kiinnostuksensa) väkisinkin aloille, joita siippa ei ymmärrä tai joista hän ei piittaa ollenkaan. Ehkäpä sinun tekee mieli puhua opiskelusta tai alastasi miehesi kanssa, mutta hänestä ei ole siihen. Ehkäpä hän on mustasukkainen opinnoillesi ja/tai opiskelukavereillesi ja muuttuu jäytävien ajatustensa myötä kärttyisäksi. Kaikki on mahdollista.

Ihminen ei putkahda yliopistoputken toisesta päästä samana ihmisenä kuin oli sinne mennessään. Kaikki eivät sitä kestä, opiskelijat tai heidän siippansa. Toivottavasti sinä ja miehesi kestätte.

Joko sait tämän vuoden tulokset? Pääsitkö? Rohkeneeko jo onnitella? :)

En tarkoita, että teille käy näin. Mutta noin minäkin joskus ajattelin. Olin ollut onnellisesti yhdessä silloisen kihlattuni kanssa rippikouluajoista lähtien. Pääsin neljä vuotta sitten yliopistoon, ja kaiken piti jatkua ennallaan. Puolitoista vuotta asuimme saman katon alla. Jotenkin tajusin, että ei meillä tuossa vaiheessa enää ollutkaan niin paljon yhteistö kuin aiemmin. En ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt näin. Lähipiiristä löytyy paljon tällaisia tapauksia.

Eli huoltakaa suhdettanne. Älkää kasvako erillenne.

Parisuhteellista kirjoitti:

En tarkoita, että teille käy näin. Mutta noin minäkin joskus ajattelin. Olin ollut onnellisesti yhdessä silloisen kihlattuni kanssa rippikouluajoista lähtien. Pääsin neljä vuotta sitten yliopistoon, ja kaiken piti jatkua ennallaan. Puolitoista vuotta asuimme saman katon alla. Jotenkin tajusin, että ei meillä tuossa vaiheessa enää ollutkaan niin paljon yhteistö kuin aiemmin. En ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt näin. Lähipiiristä löytyy paljon tällaisia tapauksia.

Eli huoltakaa suhdettanne. Älkää kasvako erillenne.

Lue lisää

Kiitos neuvoista teille molemmille. Meillä menee keskustelut hieman ristiin jo tälläkin hetkellä. Minä en ymmärrä autoista mitään, mutta kuuntelen kyllä mielelläni kun mieheni niistä jutustelee. Samoin hän kuuntelee kun puhun opiskeluasioista, jotka eivät ole hänelle tuttuja.

Ymmärrän kyllä huolenne, se ei ole aiheeton.

Minulla on opiskelupaikka jo tietojenkäsittelytieteestä, mutta historian (1. vaihtoehto) ja puheopin (2. vaihtoehto) tulokset tulevat ehkä jo perjantaina tai viimeistään tiistaina 15.7.

euraasia kirjoitti:

Kiitos neuvoista teille molemmille. Meillä menee keskustelut hieman ristiin jo tälläkin hetkellä. Minä en ymmärrä autoista mitään, mutta kuuntelen kyllä mielelläni kun mieheni niistä jutustelee. Samoin hän kuuntelee kun puhun opiskeluasioista, jotka eivät ole hänelle tuttuja.

Ymmärrän kyllä huolenne, se ei ole aiheeton.

Minulla on opiskelupaikka jo tietojenkäsittelytieteestä, mutta historian (1. vaihtoehto) ja puheopin (2. vaihtoehto) tulokset tulevat ehkä jo perjantaina tai viimeistään tiistaina 15.7.

Lue lisää

Totta kai on niin, että iän ja kokemusten myötä ihmiset muuttuvat. Eri asia on sitten, onko muutos sen suuntainen, että on parempi erota. Joskus muutokset hitsaavat ihmisiä yhteen entistä paremmin.

Oma mieheni on ihan kunnon duunari ja arvostan hänen työtään. Hän kertoilee omasta työstään ja minä omastani - mielestäni on rikkaus ettemme molemmat tee samaa työtä ja voimme kuitenkin keskustella sujuvasti töistämme ja arjestamme. Pääsin vuosi sitten yliopistoon ja koska olen käynyt opintoja päivätyön ohessa, on lähes koko vapaa-aikani mennyt opintojen kanssa puuhaamiseen. Mieheni on kannustava, hänen mielestään on vain hienoa että haluan kehittää itseäni ja antaa minulle tilaa ja aikaa tehdä sitä. Olemme olleet jo muutaman vuoden yhdessä, joten suhde on ehtinyt vakiintua. Niin ja onhan meillä ikääkin molemmin puolin kolmeakymmentä, joten elämässä on jo muutakin kuin opiskelu.

Pointtinani tässä on siis se, että emme määritä toisiamme yhteiskunnallisen statuksemme mukaan. Olemme sellaisia kuin olemme ja vaikka olen ns. akateeminen ja mieheni duunari, arvostan häntä ihmisenä, omana itsenään. Pidemmän päälle tämä on tärkeämpää kuin mikään muu.

Olet ihan varmasti tällä hetkellä vilpittömästi tuota mieltä.

Kymmenen vuoden päästä olet ollut viisi vuotta akateemisessa ammatissa ja ystävilläsi on akateemiset hyväpalkkaiset miehet.

Mieli saattaa muuttua siihen mennessä. Häpeät rasvanahkaista duunarimiestäsi, joka ei osaa edes keskustella samoista asioista sinun tai ystäviesi kanssasi.

Sinulla on ura (olethan opiskellut) ja todennäköisesti suuremmat tulot. Oletat joka tapauksessa automaattisesti, että korjaaja jää hoitamaan lapsia. Esimiehesi ei pidä poissaoloista...

Miehesi suurella varmuudella kokee tilanteen kiusallisena ja katselee rennompaa naista, joka ei hehkuta urallaan.

Jos olet idealistisesti valinnut jonkun höpöhöpö-tiedekunnan, josta ei valmistu mihinkään ja joudut suoraan kortistoon, niin onnittelut. Silloin liitollasi saattaa olla mahdollisuuksia... :D

euraasia kirjoitti:

Kiitos neuvoista teille molemmille. Meillä menee keskustelut hieman ristiin jo tälläkin hetkellä. Minä en ymmärrä autoista mitään, mutta kuuntelen kyllä mielelläni kun mieheni niistä jutustelee. Samoin hän kuuntelee kun puhun opiskeluasioista, jotka eivät ole hänelle tuttuja.

Ymmärrän kyllä huolenne, se ei ole aiheeton.

Minulla on opiskelupaikka jo tietojenkäsittelytieteestä, mutta historian (1. vaihtoehto) ja puheopin (2. vaihtoehto) tulokset tulevat ehkä jo perjantaina tai viimeistään tiistaina 15.7.

Lue lisää

Sinulla on vaikea valinta edessäsi.

Jos valitset tietojenkäsittelyopin ja olet vähänkään hyvä, niin parisuhteesi tulee (varmasti) kärsimään ja todennäköisesti päättymään. Sinä tulet saamaan paljon parempaa palkkaa ja ala on kuitenkin miesvaltainen. Menestys alalla vaatii omistautumista ja jatkuvaa opiskelua ts. joudut uhraamaan sille paljon vapaa-aikaa.

Historia ja puheoppi on tältä kannalta parempi valinta. Heikompi palkka ja tn. opettajan ura. Ehkä siinä menee duunari sivulla...

jalat maassa kirjoitti:

Totta kai on niin, että iän ja kokemusten myötä ihmiset muuttuvat. Eri asia on sitten, onko muutos sen suuntainen, että on parempi erota. Joskus muutokset hitsaavat ihmisiä yhteen entistä paremmin.

Oma mieheni on ihan kunnon duunari ja arvostan hänen työtään. Hän kertoilee omasta työstään ja minä omastani - mielestäni on rikkaus ettemme molemmat tee samaa työtä ja voimme kuitenkin keskustella sujuvasti töistämme ja arjestamme. Pääsin vuosi sitten yliopistoon ja koska olen käynyt opintoja päivätyön ohessa, on lähes koko vapaa-aikani mennyt opintojen kanssa puuhaamiseen. Mieheni on kannustava, hänen mielestään on vain hienoa että haluan kehittää itseäni ja antaa minulle tilaa ja aikaa tehdä sitä. Olemme olleet jo muutaman vuoden yhdessä, joten suhde on ehtinyt vakiintua. Niin ja onhan meillä ikääkin molemmin puolin kolmeakymmentä, joten elämässä on jo muutakin kuin opiskelu.

Pointtinani tässä on siis se, että emme määritä toisiamme yhteiskunnallisen statuksemme mukaan. Olemme sellaisia kuin olemme ja vaikka olen ns. akateeminen ja mieheni duunari, arvostan häntä ihmisenä, omana itsenään. Pidemmän päälle tämä on tärkeämpää kuin mikään muu.

Lue lisää

Kommenttisi perusteella olet vanhempaa ikäluokkaa ja suhteenne pitkäaikainen. Toisaalta olet vasta aloittanut opintosi, joten ehkä et tiedä miten paljon muutut ja miten pitkään miehesi jaksaa kannustaa.

vuikim kirjoitti:

Kommenttisi perusteella olet vanhempaa ikäluokkaa ja suhteenne pitkäaikainen. Toisaalta olet vasta aloittanut opintosi, joten ehkä et tiedä miten paljon muutut ja miten pitkään miehesi jaksaa kannustaa.

Lue lisää

Ikää on jo tosiaan tullut hieman enemmän, mutta ei silti vielä kovin paljoa. Lukiosta tuli nyt 8 vuotta. Takana on myös yksi AMK-tutkinto, eli ehkä ne hullut opiskeluvuodet ja muu rälläys on jäänyt noihin vuosiin.

Edessä on opintoja vielä pitkä taival, mutta en näe niitä kovin suurena uhkana suhteelleni. Toisaalta ikä on tuonut itseluottamusta, jolloin ei tarvitse kulkea toisten vanavedessä ja mielipiteistä välittäen.

Ystäväni on ollut miehensä kanssa yhdessä jo kai 10 vuotta, he alkoivat seurustella ystäväni ollessa lukiossa. Mies on duunari ja ystäväni valmistui juuri aineenopettajaksi. Suhde kukoistaa ja voi hyvin, "luokkaerosta" huolimatta. Aloittaja: mieti tarkkaan, missä on se vika. Vessanpeiliäkin kannattaa konsultoida, sieltä voi löytyä isoja vastauksia.

Kokenut... kirjoitti:

Sinulla on vaikea valinta edessäsi.

Jos valitset tietojenkäsittelyopin ja olet vähänkään hyvä, niin parisuhteesi tulee (varmasti) kärsimään ja todennäköisesti päättymään. Sinä tulet saamaan paljon parempaa palkkaa ja ala on kuitenkin miesvaltainen. Menestys alalla vaatii omistautumista ja jatkuvaa opiskelua ts. joudut uhraamaan sille paljon vapaa-aikaa.

Historia ja puheoppi on tältä kannalta parempi valinta. Heikompi palkka ja tn. opettajan ura. Ehkä siinä menee duunari sivulla...

Lue lisää

Itseasiassa valinta on jo tehty. Oma järjestykseni on seuraava: 1. Historia, 2. Puheoppi ja 3. Tietojenkäsittelytiede. Muutaman päivän sisällä selviää mikä näistä se on.

"Historia ja puheoppi on tältä kannalta parempi valinta. Heikompi palkka ja tn. opettajan ura. Ehkä siinä menee duunari sivulla... "

Tämä yllä oleva oli mielestäni törkeästi sanottu!

Siberialainen kirjoitti:

Olet ihan varmasti tällä hetkellä vilpittömästi tuota mieltä.

Kymmenen vuoden päästä olet ollut viisi vuotta akateemisessa ammatissa ja ystävilläsi on akateemiset hyväpalkkaiset miehet.

Mieli saattaa muuttua siihen mennessä. Häpeät rasvanahkaista duunarimiestäsi, joka ei osaa edes keskustella samoista asioista sinun tai ystäviesi kanssasi.

Sinulla on ura (olethan opiskellut) ja todennäköisesti suuremmat tulot. Oletat joka tapauksessa automaattisesti, että korjaaja jää hoitamaan lapsia. Esimiehesi ei pidä poissaoloista...

Miehesi suurella varmuudella kokee tilanteen kiusallisena ja katselee rennompaa naista, joka ei hehkuta urallaan.

Jos olet idealistisesti valinnut jonkun höpöhöpö-tiedekunnan, josta ei valmistu mihinkään ja joudut suoraan kortistoon, niin onnittelut. Silloin liitollasi saattaa olla mahdollisuuksia... :D

Lue lisää

En edes tiedä pitäisikö tähän vasta kun täyttä soopaa koko viesti!

euraasia kirjoitti:

En edes tiedä pitäisikö tähän vasta kun täyttä soopaa koko viesti!

Älä annan miehesi lukea tätä ketjua tai eroprosessi saattaa alkaa jo heti... :D

euraasia kirjoitti:

Itseasiassa valinta on jo tehty. Oma järjestykseni on seuraava: 1. Historia, 2. Puheoppi ja 3. Tietojenkäsittelytiede. Muutaman päivän sisällä selviää mikä näistä se on.

"Historia ja puheoppi on tältä kannalta parempi valinta. Heikompi palkka ja tn. opettajan ura. Ehkä siinä menee duunari sivulla... "

Tämä yllä oleva oli mielestäni törkeästi sanottu!

Lue lisää

Mielestäni se kuvaa todellisuutta, koska historiasta ja puheopista harvemmin ponnahtaa mitään uraohjuksia. Tietojenkäsittelytieteessä ponnahtamisen mahdollisuus on edelleen suhteellisen pieni, mutta siihen on olemassa tietty vaara.

Jos ura nousee elämässäsi vähänkään korostuneempaan asemaan, ei tuollainen kaunotar-kulkuriasetelma välttämättä ole enää niin toimiva. Vaatimuksesi kasvavat kaikesta huolimatta enemmän tai vähemmän, usko pois.

Siberialainen kirjoitti:

Olet ihan varmasti tällä hetkellä vilpittömästi tuota mieltä.

Kymmenen vuoden päästä olet ollut viisi vuotta akateemisessa ammatissa ja ystävilläsi on akateemiset hyväpalkkaiset miehet.

Mieli saattaa muuttua siihen mennessä. Häpeät rasvanahkaista duunarimiestäsi, joka ei osaa edes keskustella samoista asioista sinun tai ystäviesi kanssasi.

Sinulla on ura (olethan opiskellut) ja todennäköisesti suuremmat tulot. Oletat joka tapauksessa automaattisesti, että korjaaja jää hoitamaan lapsia. Esimiehesi ei pidä poissaoloista...

Miehesi suurella varmuudella kokee tilanteen kiusallisena ja katselee rennompaa naista, joka ei hehkuta urallaan.

Jos olet idealistisesti valinnut jonkun höpöhöpö-tiedekunnan, josta ei valmistu mihinkään ja joudut suoraan kortistoon, niin onnittelut. Silloin liitollasi saattaa olla mahdollisuuksia... :D

Lue lisää

"Sinulla on ura (olethan opiskellut) ja todennäköisesti suuremmat tulot. Oletat joka tapauksessa automaattisesti, että korjaaja jää hoitamaan lapsia. Esimiehesi ei pidä poissaoloista...

Miehesi suurella varmuudella kokee tilanteen kiusallisena ja katselee rennompaa naista, joka ei hehkuta urallaan. "

toi oli mielestäni itsekeskeinen nokkapystyssä oleva ajattelua!! aikuistu nyt joo!! perusduunaritkin voivat tienata enemmän!! vinks vinks, esim ahtaajat. ;D

Elikä itte olen kyllä lukion suorittanu, mutten kiinnostaa mitää akatemisiäa opintoja. sillä auto on ollu lähellä sydäntä aina. päätin lukion jälkeen opiskelee automekanikoksi/asentajaksi. sillä tulevaisuudessa haavena oman korjaamon/viri paja.

enkä näe mitään estettä jos toisella akateemisen koulutuksen ja toisella joku ammatin tutkinto. jos ihmiset/pari on luodut toisillee ja on riittävän kupsä ottamaan asioita vastaan niin kyllä homma toimii! pitää vaan muista kannnustaa toisiaa.

omissa kaverin/ystävän piirissä on monia akateminen ammatint. pareja ja niiden parisuhde kukoistaa.

suurimman osa mun kavereista/ystävistä ovat akatemisia ihmisä, ja heidän seurassa en huomaan mitää eroa perus duunarin ystävieni rinnalla.

ja tää on totuus, AKATEMISEN KOULUTUKSEN SAANU EI TARKOITA ETTÄ SE OLISI VIISAMPI/FIKSUMPI KUIN JOKU PERUS DUUNARI!! Elämä on pelkiä valintoja, jokainen valitsee ammatinsa ja kohtaloonsa. ja mulle se auton rassaminen on itsestään selvyys harrastuksen kautta. rakastan vaan yksinkertaisesti nopeita autoja.

elikä suosittelen jokainen miettii mitä sanoo. ja alkuperäiselle tekstin kirjoittajalle: keskustelkaa yhdessä niistä asioista mitä mieltä olette kumpaakin ja avautumalla toisillenne, näin pääsette pitemmälle.

HYVÄ Esim. ystäväni Täpö on perus autoasentaja, joka oli pari vuotta sitten viel Siwassa töissä kassalla ja hänen vaimonsa on hammaslääkäri,palkka ja koulutus ero on niillä huimat, mutta hyvin niillä on pyyhkiny joo 12v ajan!!

ja olen sitä mieltää Rakkaus, luottamus, välittäminen, keskustelu jne. olennainen parisuhde suola, eikä mikä he*vetin koulutus ja koulutustason ero on pelkkää selitystä.

mutta jokainen päättäköön mitä tehdä, mutta muista keskustella AINA kumpaninne kanssa kaikista asioista, jos tuntuu siltä!

aion itte ainakin kannustaa ja olla tukena Eurasialle! vaikka mua ei kiinnosta koulujuttuja. sillä arvostan ku hänkin aina kannusta ja tukea mua!

Muuhun en ota kantaa, mutta omasta pätevyydestään (jos sellaista on) saa kyllä olla ihan rehdisti tietoinen eikä sitä tarvitse piilotella. Ärsyttää (vanha)suomalainen kulttuuri, jossa pitää piilotella pätevyyttä, varakkuutta ja menestystä. Sellainen kulttuuri ei tuota hyvinvointia. Minun ohjeeni on: äly esiin, Rolex käteen ja baanalle. Ihannetilanteessa toisen menestys kannustaa toista yrittämään.

Varsin moni älykäs ja lahjakas henkilö on itsetietoinen kyvyistään, eikä siinä ole mitään vikaa. Kateellisten panettelua on torua moisesta. Esimerkkejä itsetietoisista (oma vaikutelmani): J. Donner, B. Wahlroos, E. Leino, E. Tuomioja. Esimerkiksi Eino Leinolla oli täysin varaa olla itsetietoinen, kuten muillakin luetelluilla. Eri asia on, jos luulee itsestään liikoja ja sillä on huonoja seurauksia.

Älä viitsi pelleillä vuodesta toiseen tuon asianajajaksi opiskelun kanssa. Oikeustieteellisessä pitää osata kirjoittaa, ihan siellä pääsykokeissa jo. Sinun taidoillasi opiskelu on tyssännyt viimeistään lukion ensimmäiselle. Ja älyn puolesta jo peruskouluun.

Kaveripiiri määrittää nuorempana aika paljon tekemisiämme ja laumassa on mukava mennä. Joukossa voi valitettavasti tyhmyys tiivistyä.

Kyllä sinunkin kaveripiirisi siitä monipuolistuu, kunhan pääset työelämään. Toivottavasti ainakin, se voi nimittäin kummasti avartaa maailmankuvaa.

......... kirjoitti:

Kaveripiiri määrittää nuorempana aika paljon tekemisiämme ja laumassa on mukava mennä. Joukossa voi valitettavasti tyhmyys tiivistyä.

Kyllä sinunkin kaveripiirisi siitä monipuolistuu, kunhan pääset työelämään. Toivottavasti ainakin, se voi nimittäin kummasti avartaa maailmankuvaa.

Lue lisää

Yritätkö vihailla, että tyhmyys tiivistyisi minun kaveripiirissäni?

Itseäni ei ainakaan voi syyttää kaverien valitsemisesta akateemisen statuksen perusteella. Kuten sanoin, monet (oikeastaan tärkeimmät) kaverini tunnen jo kauempaa. Esimerkiksi erääseen tutustuin jo 5-vuotiaana, toiseen n. 14-vuotiaana. Kolmannenkin olen tuntenut lähes koko ikäni.

Joten vihjailut sikseen.

......... kirjoitti:

Kaveripiiri määrittää nuorempana aika paljon tekemisiämme ja laumassa on mukava mennä. Joukossa voi valitettavasti tyhmyys tiivistyä.

Kyllä sinunkin kaveripiirisi siitä monipuolistuu, kunhan pääset työelämään. Toivottavasti ainakin, se voi nimittäin kummasti avartaa maailmankuvaa.

Lue lisää

Tuttavapiiri varmaankin kasvaa työelämässä, mutta ystävät löydetään tyypillisesti saman taustan (ja samat arvot ja/tai -arvostukset) omaavista henkilöistä.

Poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti näin, joten ei tilanne odotusarvoisesti muutu. valitettavasti se on näin. Vai onko se mitenkään valitettavaa...?

Yliopistolla heti ensimmäisillä sosiologian luennoilla käytiin tätä keskustelua opettajan korostaessa sitä, että monikaan yliopisto-opiskelija ei seurustele ei-ylioppilaan kanssa. Jotenkin tuntuu, että yliopistot pönkittävät näin akateemisia opiskelijoita. Katriina Järvisen Luokkaretki voisi olla ihan mukavaa luettavaa täällläkin kirjoittaville.

Eipä tainnut tyttö arvata, millaisen keskusteluketjun saisi aikaan. Välillä juttu tuntui lähtevän lapasesta ja sivuraiteille (muutamia nokittelukeskusteluja parin henkilön kesken), mutta kyllä tässä oli jotain ihan asiallistakin, jota kannattaa pohtia pidemmällekin. Aloittaja on kuitenkin oman asiansa ja tilanteensa asiantuntija, joten eiköhän hän osaa tehdä itse omat ratkaisunsa. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mitkä hänen mietteensä ovat.

keskustelua seurannut kirjoitti:

Eipä tainnut tyttö arvata, millaisen keskusteluketjun saisi aikaan. Välillä juttu tuntui lähtevän lapasesta ja sivuraiteille (muutamia nokittelukeskusteluja parin henkilön kesken), mutta kyllä tässä oli jotain ihan asiallistakin, jota kannattaa pohtia pidemmällekin. Aloittaja on kuitenkin oman asiansa ja tilanteensa asiantuntija, joten eiköhän hän osaa tehdä itse omat ratkaisunsa. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mitkä hänen mietteensä ovat.

Lue lisää

Tuntuu siltä, että hieman ylilyöntejä tarvitaankin, jotta keskustelua syntyisi. Harvemmin mikään ketju saa tällaista suosiota täällä.

Itse sanoisin aiheeseen, että "akateemisuus" toimii lähinnä indikaattorina: se indikoi tiettyä sivistystasoa, kiinnostuksen kohteita ja älykkyyttä. Sen sijaan sen puute ei välttämättä kerro vielä henkilöstä mitään.

Lähinnä olen kyllä itse etsinyt puoliskoa yliopistolta, mutta en mistään periaatteellisista syistä, vaan käytännön syistä: opiskelijakavereitten kanssa tulee suurin osa ajasta hengattua.

No tuohan pätisi, mikäli kaikki älykkäät menisivät lukioon ja kaikki vähä-älyiset ammattioppilaitoksiin. Mutta kun se ei mene niin. Tyhmiä ihmisiä opiskelee sekä lukioissa että amiksissa.

Yliopistotutkinto ei ole korkean älykkyyden mittari, mutta se, että jokainen ylioppilaaksi kirjoittanut omaisi riittävän kapasiteetin hankkia yliopistotutkinnon, ei yksinkertaisesti ole totta.

kapasiteetikko kirjoitti:

No tuohan pätisi, mikäli kaikki älykkäät menisivät lukioon ja kaikki vähä-älyiset ammattioppilaitoksiin. Mutta kun se ei mene niin. Tyhmiä ihmisiä opiskelee sekä lukioissa että amiksissa.

Yliopistotutkinto ei ole korkean älykkyyden mittari, mutta se, että jokainen ylioppilaaksi kirjoittanut omaisi riittävän kapasiteetin hankkia yliopistotutkinnon, ei yksinkertaisesti ole totta.

Lue lisää

Riippuu tietenkin siitä, miten määrittelet tyhmän ihmisen... ? Lukioon ei pääse, eikä sieltä pääse ylioppilaana ulos, ellei älyllinen kapasiteetti asetu niin sanotun normaalijakauman sisään. Minun näkökulmastani kukaan normaalijakauman sisään jäävä ei ole tyhmä.

Saattaahan se tietenkin olla, että lukion taso on omista kouluajoistani laskenut. Sitä minun olisi kyllä aika vaikea uskoa. Tosin itse en ole aikoinani pyrkinyt lukioon, vaan oppikouluun. Sen kuitenkin tiedän, että maisterintutkinnosta selviää vallan mainiosti ihan keskinkertaisin eväin.

MoonCake kirjoitti:

Riippuu tietenkin siitä, miten määrittelet tyhmän ihmisen... ? Lukioon ei pääse, eikä sieltä pääse ylioppilaana ulos, ellei älyllinen kapasiteetti asetu niin sanotun normaalijakauman sisään. Minun näkökulmastani kukaan normaalijakauman sisään jäävä ei ole tyhmä.

Saattaahan se tietenkin olla, että lukion taso on omista kouluajoistani laskenut. Sitä minun olisi kyllä aika vaikea uskoa. Tosin itse en ole aikoinani pyrkinyt lukioon, vaan oppikouluun. Sen kuitenkin tiedän, että maisterintutkinnosta selviää vallan mainiosti ihan keskinkertaisin eväin.

Lue lisää

että nykyisin ylioppilaaksi voi opiskella myös esim. iltalukiossa, missä vaaditaan paljon vähemmän kuin tavallisessa lukiossa, suoritettavien kurssien vähimmäismääräkin on 44 kun päiväkoulussa se oli 75.

pakko laittaa jotain, vaikken yleensä provosoidukaan näin helposti;)
Olen pian kymmenen vuotta ollut ammattikoulutaustaisen miehen kanssa ja itselläni on yliopistokoulutus. Kuulostaa kyllä hyvin naivilta arvostella ihmisiä koulutuksen perusteella. Koulutus ja älykkyys kun eivät läheskään aina kulje käsikädessä, niin kuin tähänkin ketjuun vastanneista voi helposti päätellä. Jokainen tehköön niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, mutta asioiden turha yleistäminen ei auta ketään pohdinnoissaan eteenpäin.

Yliopistossa opiskelu ei sinällään tee mielestäni kenestäkään toista älykkäämpää. Tärkeintä lienee, miten ajatukset ja arvomaailmat kohtaavat. Voisin itse kuvitella hyvinkin seurustelevani ns. "duunarin" kanssa - käytöstavat, tilannetaju ja tahdikkuus ovat huomattavasti minulle tärkeämpiä kuin opiskelutausta (mikään ei juuri ole kauheampaa kuin titteleillä ratsastaminen). Kaikista tärkeintä on kuitenkin puolison kunnioitus ja arvostaminen. Perusasiat suhteessa on hukassa, jollei toista kykene syystä tai toisesta kunnioittamaan. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen!

diis kirjoitti:

Yliopistossa opiskelu ei sinällään tee mielestäni kenestäkään toista älykkäämpää. Tärkeintä lienee, miten ajatukset ja arvomaailmat kohtaavat. Voisin itse kuvitella hyvinkin seurustelevani ns. "duunarin" kanssa - käytöstavat, tilannetaju ja tahdikkuus ovat huomattavasti minulle tärkeämpiä kuin opiskelutausta (mikään ei juuri ole kauheampaa kuin titteleillä ratsastaminen). Kaikista tärkeintä on kuitenkin puolison kunnioitus ja arvostaminen. Perusasiat suhteessa on hukassa, jollei toista kykene syystä tai toisesta kunnioittamaan. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen!

Lue lisää

olen saman mieltä sun kanssa.

hyvin on meillä emännän kanssa menny. ja sitä rataa jatketaan. ;D