Miehet ovat kirjoittaneet tanne kehitystaan ikakausittain ja nyt paatin naisena tehda saman.
12-v. Elin viela aivan viatonta lapsuutta enka muuta varmasti olisi halunnutkaan. Kuitenkin aloin kiinnittamaan poikiin enemman huomiota ja ihastuksen kohde vaihteli luokallani olevien poikien valilla. Sellaisten kilttien poikien, pidin heista. Ihastukset olivat kuitenkin hyvin viattomia, enka olisi ollut valmiskaan mihinkaan muuhun. Kukaan ystavistani tai tutuistani ei viela seurustele, osalla ollut ihastuksia.
13-15v. Yla-aste ika, pojat alkavat kiinnostaa enemman. Alan kiinnittaa huomiota enemman omaan ulkonakooni ja pukeutumiseen. Seurustelu-tai seksikokemuksia ei kuitenkaan viela tule, enka niihin olisi valmiskaan. Olin pitkaan ihastunut yhteen poikaan, josta haaveilin. Juuri pojista ja esim. suutelemisesta haaveilu kuvaa hyvin tuota ikakautta. Tein hyvin hienovaraisia yrityksia tutustua poikiin, kuten menin kavelylle sinne, missa tiesin kivojen poikien skeittaavan. En kuitenkaan saanut hirveasti huomiota osakseni. Etenkin 14-15-vuotiaana aloin huomata miten luokan suosituimmat ja *kovimmat* pojat ja tytot alkoivat seurustella ja saada kokemuksia seksista. Usein he olivat niita, joilla oli paljon kavereita ja jotka bilettivat viikonloppuisin. Heidan maailmansa tuntui vahan pelottavalta.
16-17v. Puhkesin kukkaan ja aloin saada huomiota miehilta. Seksi-ja seurustelukokemuksia en ikavakseni saanut. Kavin treffeilla muutaman kundin kanssa tuona aikana, mutta en tavannut ketaan tarpeeksi kiinnostavaa, homma jai aina yksiin treffeihin. Aloin oikeasti haluta poikaystavaa, ja olin katkera siita etten sellaista loytanyt. Olin lukiossa hyvin kateellinen tytoille joilla oli poikaystavat ja mietin mita heissa on parempaa kuin minussa.
18-19v. Kokemattomuus alkaa oikeasti ahdistaa. Kayn hirveasti nettitreffeilla ja yritan loytaa miesta, tuloksetta. Mietin lahes paivittain miksi olen niin kokematon ja miksi minulla ei ole poikaystavaa. Asia vaivaa minua todella. Vihdoin 19-vuotiaana menetan neitsyyteni ja harrastan seksia kolme eri miehen kanssa, aika huonoja kokemuksia kaikki. Asia on juuri niin miten talla palstalla on sanottu. Kun seksia ei saa, se on valtava ja elamaa hallitseva asia, mutta kun sita saa, siita tulee aivan normaali juttu. Kokemuksen karttuminen helpotti, mutta vielakaan ei poikaystavaa...
Lahes-20v. Loydan nykyisen poikaystavani ja olen nyt seurustellut hanen kanssaan lahes 1,5 vuotta. Monien mielesta varmaan tylsa happy ending, mutta ei voi mitaan. Nykyaan aikaisempi suhtautumiseni asioihin huvittaa minua. Kuitenkin aloin seurustella ihan normaali-iassa ja ehdin viela kokea vaikka mita, en aloittanut ollenkaan liian myohaan. En aina ymmarra, miksi olin kokemattomuudesta niin ahdistunut. Aivan hyvin sita ehtii, vaikka aloittaisi vasta parikymppisena. Toisaalta onhan tuo seksuaalisuus ihmisen perustarve, joka puhkeaa juuri teinina. Tuo sinkkuus ja ahdistus aika tuntuu hyvin kaukaiselta nyt, kun on tottunut olemaan suhteessa.
Haluan viela sanoa loppuun jotain. Taalla on paljon naita miehia, jotka ovat kokemattomia paljon vanhempina kuin mina olin, ja he ajattelevat etta kaikki on naiselle helppoa. Kunhan on nainen, niin aina saa miehen ja kokemuksia. Ja sitten nama miehet katkeroituvat ja eristaytyvat. Nain ei kuitenkaan aina ole. Itse loysin mieheni etsimalla kunnolla, muuten olisin varmasti vielakin sinkku. Lisaksi tunnen lahes 40-v naisen joka ei ole koskaan seurustellut ja han on ihan natti ja normaali.
12-v. Elin viela aivan viatonta lapsuutta enka muuta varmasti olisi halunnutkaan. Kuitenkin aloin kiinnittamaan poikiin enemman huomiota ja ihastuksen kohde vaihteli luokallani olevien poikien valilla. Sellaisten kilttien poikien, pidin heista. Ihastukset olivat kuitenkin hyvin viattomia, enka olisi ollut valmiskaan mihinkaan muuhun. Kukaan ystavistani tai tutuistani ei viela seurustele, osalla ollut ihastuksia.
13-15v. Yla-aste ika, pojat alkavat kiinnostaa enemman. Alan kiinnittaa huomiota enemman omaan ulkonakooni ja pukeutumiseen. Seurustelu-tai seksikokemuksia ei kuitenkaan viela tule, enka niihin olisi valmiskaan. Olin pitkaan ihastunut yhteen poikaan, josta haaveilin. Juuri pojista ja esim. suutelemisesta haaveilu kuvaa hyvin tuota ikakautta. Tein hyvin hienovaraisia yrityksia tutustua poikiin, kuten menin kavelylle sinne, missa tiesin kivojen poikien skeittaavan. En kuitenkaan saanut hirveasti huomiota osakseni. Etenkin 14-15-vuotiaana aloin huomata miten luokan suosituimmat ja *kovimmat* pojat ja tytot alkoivat seurustella ja saada kokemuksia seksista. Usein he olivat niita, joilla oli paljon kavereita ja jotka bilettivat viikonloppuisin. Heidan maailmansa tuntui vahan pelottavalta.
16-17v. Puhkesin kukkaan ja aloin saada huomiota miehilta. Seksi-ja seurustelukokemuksia en ikavakseni saanut. Kavin treffeilla muutaman kundin kanssa tuona aikana, mutta en tavannut ketaan tarpeeksi kiinnostavaa, homma jai aina yksiin treffeihin. Aloin oikeasti haluta poikaystavaa, ja olin katkera siita etten sellaista loytanyt. Olin lukiossa hyvin kateellinen tytoille joilla oli poikaystavat ja mietin mita heissa on parempaa kuin minussa.
18-19v. Kokemattomuus alkaa oikeasti ahdistaa. Kayn hirveasti nettitreffeilla ja yritan loytaa miesta, tuloksetta. Mietin lahes paivittain miksi olen niin kokematon ja miksi minulla ei ole poikaystavaa. Asia vaivaa minua todella. Vihdoin 19-vuotiaana menetan neitsyyteni ja harrastan seksia kolme eri miehen kanssa, aika huonoja kokemuksia kaikki. Asia on juuri niin miten talla palstalla on sanottu. Kun seksia ei saa, se on valtava ja elamaa hallitseva asia, mutta kun sita saa, siita tulee aivan normaali juttu. Kokemuksen karttuminen helpotti, mutta vielakaan ei poikaystavaa...
Lahes-20v. Loydan nykyisen poikaystavani ja olen nyt seurustellut hanen kanssaan lahes 1,5 vuotta. Monien mielesta varmaan tylsa happy ending, mutta ei voi mitaan. Nykyaan aikaisempi suhtautumiseni asioihin huvittaa minua. Kuitenkin aloin seurustella ihan normaali-iassa ja ehdin viela kokea vaikka mita, en aloittanut ollenkaan liian myohaan. En aina ymmarra, miksi olin kokemattomuudesta niin ahdistunut. Aivan hyvin sita ehtii, vaikka aloittaisi vasta parikymppisena. Toisaalta onhan tuo seksuaalisuus ihmisen perustarve, joka puhkeaa juuri teinina. Tuo sinkkuus ja ahdistus aika tuntuu hyvin kaukaiselta nyt, kun on tottunut olemaan suhteessa.
Haluan viela sanoa loppuun jotain. Taalla on paljon naita miehia, jotka ovat kokemattomia paljon vanhempina kuin mina olin, ja he ajattelevat etta kaikki on naiselle helppoa. Kunhan on nainen, niin aina saa miehen ja kokemuksia. Ja sitten nama miehet katkeroituvat ja eristaytyvat. Nain ei kuitenkaan aina ole. Itse loysin mieheni etsimalla kunnolla, muuten olisin varmasti vielakin sinkku. Lisaksi tunnen lahes 40-v naisen joka ei ole koskaan seurustellut ja han on ihan natti ja normaali.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Haluan viela sanoa loppuun jotain. Taalla on paljon naita miehia, jotka ovat kokemattomia paljon vanhempina kuin mina olin, ja he ajattelevat etta kaikki on naiselle helppoa. Kunhan on nainen, niin aina saa miehen ja kokemuksia. Ja sitten nama miehet katkeroituvat ja eristaytyvat. Nain ei kuitenkaan aina ole. Itse loysin mieheni etsimalla kunnolla, muuten olisin varmasti vielakin sinkku."
Ikää on peräti 20-vuotta... muuten olisin varmasti vielakin sinkku... kunhan on nainen, niin aina saa miehen ja kokemuksia."
Kuten totesit, näin se menee. Riittää, kun on syntynyt naiseksi, seuraa riittää vaikkei mitään etsisikään.
"Taalla on paljon naita miehia, jotka ovat kokemattomia paljon vanhempina kuin mina olin, ja he ajattelevat etta kaikki on naiselle helppoa. Kunhan on nainen, niin aina saa miehen ja kokemuksia. Ja sitten nama miehet katkeroituvat ja eristaytyvat. Nain ei kuitenkaan aina ole."
Miten niin? Mainitsit itsekin, että aloit jo nuorena saada huomiota miehiltä, mutta että et itse pitänyt heitä "tarpeeksi kiinnostavina".
AT-miesten tapauksessa kyse on vähän eri asiasta. He eivät *koskaan* saa keneltäkään huomiota, ja heidät torjutaan *aina* jos he yrittävät osoittaa kiinnostustaan. Ei alempitasoisuus mitenkään välttämättä johdu omasta epäaktiivisuudesta, muistaakseni tällekin palstalle on kirjoittanut useampi mies joka ei kovasta yrityksestä huolimatta pääse edes neitsyydestään eroon.
Asia ei kuitenkaan ole niin etta miehille kaikki olisi automaattisesti vaikeampaa. Jos on tasokas mies-saa seuraa, jos tasokas nainen, sama juttu. Niin ei asia ole, etta nainen saa seuraa mitaan tekematta tai silloin pitaa olla todella hyvannakoinen. Jos on tavallinen nainen niin seuransa eteen on nahtava vaivaa.
" Jos on tavallinen nainen niin seuransa eteen on nahtava vaivaa."
No mitä vaivaa sinä olet sitten nähnyt? Kerro nyt meille vaikka, kuinka monta aloitetta jouduit tekemään?
"No mitä vaivaa sinä olet sitten nähnyt? Kerro nyt meille vaikka, kuinka monta aloitetta jouduit tekemään?"
Juu mitenkähän se konkretisoituu reaalimaailmassa? Mutta epäilen tuota aloitteiden tekoa. Kyse on varmasti siitä, että on pitänyt valita jokin sopiva istuskelupaikka ja pidetty päätä sopivassa asennossa.
Totta. Todellisuus ja elämä yleensä tuo vastaansa aina jotain yllättävää.
Aloittajalle voikin todeta, että "You'rejust getting started". Saattaa moni parikymppinen katsella elämää vielä aika ruusunpunaisten lasien läpi.
Happy End.
Nain vaivaa silla tavalla etta kavin varmaan 30 nettitreffeilla ennenkuin tapasin mieheni ja hanetkin tapasin nettitreffeilla. Kavin joskus kaksillakin treffeilla paivassa. Joten voisin jo sanoa tuota vaivannaoksi.
..olet nähnyt vaivaa.
Vai parit treffit parhaana päivänä!
Se on jo aika hyvin. Itse en ole ollut koko elämäni aikana yksilläkään treffeillä! Tosin olen vasta 29-vuotias, joten aikaa on paljon aloitella.
"Näin vaivaa silla tavalla etta kavin varmaan 30 nettitreffeilla ennenkuin tapasin mieheni ja hanetkin tapasin nettitreffeilla. Kavin joskus kaksillakin treffeilla paivassa. Joten voisin jo sanoa tuota vaivannaoksi."
Tuo oli itseasiassa opettavainen ja tärkeä huomio. Kuinka monta kertaa olemmekaan kuulleet kliseen "Kyllä se rakkaus vielä kohdalle sattuu". Niinpä, ehkä on suuri virhe elää päiväkerrallaan ja odottaa sattuman ja tuurin puuttumista peliin.
Vaikka olen kyllä joskus huomioinut, että baareissakin kuin nettipalstoillakin, miehiä olisi haku päällä huomattavasti enemmän kuin naisia. Eli tarjonta on määrältään (ei laadultaan ;D) naisten eduksi.
...vaivannäköä? Treffeillä käyminenhän on mukavaa. Mitä ATM:nä antaisinkaan, että pääsisin treffeille. Ei tarvitsisi kolmeakymmentäkään. Enhän sentään mikään nirppanokka ole :-)
Joo ei tarvitsisi deitata lähellekään kolmeakymmentä, jotta joukosta yksi mulle kelpaisi, mutta yli kolmekymmentä varmaan pitäisi treffata, jotta yksi niistä huolisi mut.
tuollaista elämää lutkailuksi ja laskelmoivaksi haravoimiseksi.
Tulevaisuudessa voit varmasti jatkaa samaa rataa, on se sun tyylisi vähän liian erikoinen ja kuten sanoin lutkamaista.
voi oppia jotain elämästä. Minusta tuo kuulosti melko normaalilta nuoruudelta, vaikka mikä minä olen sitä arvioimaan. Yläasteella pojat vähän kiinnostaa ja 17-18v 'puhjetaan kukkaan'. Neitsyys menee 19v, vaikkei kokemus hieno olekkaan ja sitten 20v löytyy jo poikafrendi. Samoin sinun noin samanikäinen? poikakaverisi on 'normaali', koska hän seurustelee ja on harrastanut seksiä.
"Ja sitten nama miehet katkeroituvat ja eristaytyvat. Näin ei kuitenkaan aina ole. Itse loysin mieheni etsimalla kunnolla, muuten olisin varmasti vielakin sinkku."
Nämä miehet... kyynisyt kommentit ja valittaminen näissä asioissa johtuu siitä, että osa meistä miehistä ei ole seurustellut eikä harrastanut seksiä koskaan. Eli ei ole kelvannut vastakkaiselle sukupuolelle koskaan. Sinä kerroit käyneesi jo nuorena treffeillä, tavallisilla ja nettitreffeillä. Osa miehistä ei ole koskaan käynyt (päässyt) treffeillä ja tämä kaikki herättää kysymyksiä. Vikaa on myös itsessä kuten monta kertaa on tullut sanottua. Mutta uskoisin että ne jotka täällä valittavat ja vaihtavat kommentteja haluavat pohjimmiltaan muuttua ja 'parantua'. Ne, jotka oikein kunnolla päättävät erakoitua, eivät edes lue näitä palstoja.
En minäkään pitäisi itseäni niin epänormaalina, jos ikävuosina 20-24v olisin onnistunut löytämään 'teinirakkauden' ja kokenut edes lyhyenkin seurusteluajan. Mutta vuosi vuodelta ikä lähenee kolmeakymmentä ja lopulta sitä on kolmekymppinen atm luuseri. Toivottavasti elämä paranisi ennen neljääkymmentä. Toivossa on hyvä elää; sanoi lapamato.
koska taas olet sinkku, siis eronnut tai yh?
Mitä pahaa on sinkkuudessa?
Mielestäni todella älykkäät ihmiset valitsevat sinkkuuden, vallankin miehet, koska nykynaiset, kuten sinä, vedätit kolmea kundia ja nait ja olet toisten miesten käyttämä jäte.
Kyllä pikkulinnut vielä laulaa ja mies aavistaa asian ja lopun tajuat sitten ihan itse.
Ei ne suhteet nykyaikana kestä, se puolitoistavuotta seksiä ei takaa vielä yhtikäs mitään.
"Taalla on paljon naita miehia, jotka ovat kokemattomia paljon vanhempina kuin mina olin, ja he ajattelevat etta kaikki on naiselle helppoa. Kunhan on nainen, niin aina saa miehen ja kokemuksia. Ja sitten nama miehet katkeroituvat ja eristaytyvat. Nain ei kuitenkaan aina ole. Itse loysin mieheni etsimalla kunnolla, muuten olisin varmasti vielakin sinkku."
Joo! 20-vuotiaana ja takana oli nussimiskokemuksia. Mies voi olla täysin kokematon vielä 30-vuotiaanakin
Who Cares?